Haluaa slow-lehden

Toimittajana minua on jo pidempään kiinnostanut, miten slow, downshifting tai simple living-trendit alkavat näkyä lehtimarkkinoilla. Vai alkavatko ne?

Onhan meillä tietysti viime aikoina uuteen kukkaan puhjennut Voi Hyvin, mutta trendin laajetessa kilpailijoita luulisi pian ilmestyvän. Naapurimaan Gloriaa ja ekologista shoppailua yhdistellyt Eko Queen taisi jo kaatua omaan mahdottomuuteensa, mutta Amerikassa Simple Living-lehtibisnes kukoistaa.

Amerikkalaisissa alan lehdissä esitellään kaikenlaista zeniläisen näköistä, simppeliä (tosin aina uutta ja usein huomattavan kallista) tavaraa, jota yksinkertaisen elämäntavan valinnut mukamas välttämättä tarvitsee. Sellaiset lehdet kuin Real Simple näyttävät vain uudenlaiseen kaapuun puetuilta ruoka- tai sisustuslehdiltä. Kaupallisemmista aikakauslehdistä niitä erottaa vain se, että ne kauppaavat vähän toisenlaista tavaraa.

Luomulehtien parista löytyy enemmän substanssia. Itse pidin lasten vauva-aikoina niin paljon luomulehti Motheringista, että tilasin sitä usean vuoden. Vaikka lehden näkökulma äitiyteen oli hieman…ööh…ahdasmielinen, lehdestä löytyi aina virkistävän erilaisia, radikaalejakin näkökulmia. Yhä vaihtoehtoiselta vaikuttaa kanadalainen pitkän linjan lehti Natural Life.

Laadukkaita joogalehtiäkin näyttää olevan markkinoilla runsaasti, mutta mistä löytyisi hitaamman, yksinkertaisemman elämän elämäntapalehti laajemmalle kohderyhmälle? Australiassa ilmestyvä Slow näyttää jo aika houkuttelevalta. Tom Hodkinsonin nettilehti The Idler ilahduttaa myös aina. Miksei siitä tehdä kunnollista printtilehteä?

Oman haasteensa slow-lehdille taitaa asettaa lehden kohdeyleisö, joka on nimenomaan sitoutunut ostamattomuuteen. Silti olen ihan varma, että jopa itarat slow-ihmiset hellittäisivät kukkaronnyörejään, jos lehti onnistuisi tavoitteessaan, laadukkaassa slow-journalismissa.

Vaikka kaikissa yksinkertaisemman elämän ohjeissa kannustetaan ennen muuta juuri ("turhien") lehtitilauksien perumiseen, pysyn painetun lehden ystävänä. Paperilehden selailu kun on toimintana ihan toista kuin nettilehden ääressä kököttäminen. Netissä roikkuminen - ainakin minulla - samaistuu ikävästi työntekoon, kun taas paperilehti kulkee mukana riipputuoliin, rannalle ja muihin mukaviin ja rentouttaviin paikkoihin.