Kahdeksankymmentäluvulta erinäisissä hippijutuissa pyörineenä en ole ihan hiffannut mikä downshiftingissä tai slow:ssa niin uutta muka on. Kyse on minusta yksinkertaisesti vanhasta kunnon hippiaatteesta, josta on nyt - syystä tai toisesta - tulossa yhteiskuntakelpoisempi.
Tapasin vähän aikaa sitten 80-luvulta tutun pitkän linjan hipin. Keskustelu kääntyi ”uusiin” downshifting ja slow-elämän trendeihin, joita yritin avata konkarille.
Vanha hippi tuumi, että been there, done that, ja siteerasi vielä opettavaisesti päälle Timothy Learya:
Turn on, tune in, drop out.
Tätäkö kenties tarkoitan?
Yritin kaivella mielestäni jotain, joka uutuustrendissä olisi sentään toisin kuin 70-luvulla. Tänä päivänä kuules muutetaan maalle ja viljellään itse!
- Niin mekin tehtiin.
Nyt yritetään kuluttaa eettisesti ja pärjätä vähemmällä.
- Mä oon aina elänyt noin.
Nykyään jotkut tuntuvat myös uskovan, että ravinnolla ja henkisellä kehityksellä olisi jokin yhteys.
- Jep jep, mutisi hippi partaansa, neljänkymmenen vuoden kasvissyönti- ja joogakokemuksella.
- Ja sit on kaikenlaisia ekokylä- ja yhteisökokeiluja…
Monenlaisissa, usein katkeriin riitoihin ja ihmissuhdedraamoihin päättyneissä yhteisökokeiluissa ikänsä elänyt ja vihdoin omaan rauhaan päässyt hippi ei jaksanut enää innostua. Hän heilautti kättään rauhanomaisesti ja lähti lampsimaan kohti Vanhan kuppilaa.
ps. Minulla oli onni nähdä hippimusikaali Hairin suurenmoinen uudelleenlämmitys viime keväänä New Yorkissa. Musikaalin lopun hippijuhla, jossa Nykin asialliset bisnesmiehet ja piinkovat uranaisetkin tempautuivat lavalle tanssimaan ja kukkasia heittelemään pisti miettimään, että koska se vesimiehen aika oikein alkaakaan? Astrologitkaan eivät tunnu pääsevän asiasta sopuun. Jospa se onkin nyt?
Niin, tämä pätkä ei siis ole 1960-luvulta, vaan toissa keväältä Hairin promotapahtumasta:
http://www.youtube.com/watch?v=GKY3_HqZOBo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.