Kun ihminen haluaa kehittää itseään hän toivoo itselleen yleensä uusia ominaisuuksia ja taitoja. Lisää, enemmän, parempaa.
Mutta kasvaa voi myös luopumalla. Saat sen mistä luovut-hokema tarkoittanee juuri tätä vapauttavuutta, kun yksi kerrallaan heittelee romukoppaan erilaisia valeidentiteettejä, tunnekoukkuja ja addiktioita. Ja huomaa, että kaiken alla ei häämötä tyhjyys, vaan jokin aivan uusi.
Luopumissavottani alkoi pari vuotta sitten sarjalla pakkoluopumisia, joiden en itse olisi halunnut tapahtuvan, mutta jotka toivat kuitenkin mukanaan hyvää. Kun luopumisjutussa oli päässyt vauhtiin luovuin ensimmäiseksi 25 vuotta harrastamastani pakkourheilusta. Kun veren maku suussa suoritettavaan himokuntoiluun oli pistänyt elämästään yli puolet, alkoi olla korkea aika harrastaa vain iloa tuottavia lajeja, joissa ollaan lempeitä itselle.
Viime viikolla osuin hauskan zumbatunnin sijasta vahingossa ”tehostetulle” zumba toning-tunnille. Yllätyin siitä, miten voimakkaita tunteita se minussa herätti: ei tätä! Ei enää! Luopuja ei enää tähtää fyysisen kuntonsa kasvun maksimointiin vaan kiertää kaukaa käsipainot ja muut itsensäkidutusvälineet.
Kun on ruvennut kuusitoistavuotiaana kasvissyöjäksi ja siitä lähtien kokeillut joka ainutta onnea mainostavaa ruokavaliota elävästä ravinnosta karppaukseen, oli vapauttavaa luopua seuraavaksi ruokavaliohössötyksistä. Downshiftaajana ei ole enää muutenkaan varaa hamstrata kaikkia luomukaupan godjimarjoja - mutta kas, Pirkkatuotteilla ja mustikoillakin pysyy terveenä ja elinvoimaisena.
Myös itselle kehitellyt roolit ovat menneet uudelleenarviointiin. Nykyään pikemminkin karttelen kuin aloittelen harrastuksia. Jokainen luopuminen avartaa elämää lisää.
Kollega kävi haastattelemassa minua kirjani tiimoilta. Hänestä olin sikäli erikoinen downshiftaus/slow life-haastateltava, että olen jo ikään kuin elänyt sen vaiheen, jolloin haastatteluja tyypillisimmin annetaan. Siis sen vaiheen, missä haastateltava voi intoilla löytäneensä Vastauksen Kaikkeen esimerkiksi tästä maaseutuelämästä tai vaikkapa täydellisestä luomu-,/vaisto-/steinervanhemmuus/ties mikä suuntaus-äitiydestä tai muusta ideologiasta (been there, done that).
Luopujalla ei ole jäljellä enää yhtään ehdotonta ideologiaa, mutta kevyt olo hänellä on.
Nykyään minä olen enää minä. Se riittää.
Nyt eletään vuodenaikaa, jolloin pitää luopua kesälinnuista. Hei hei, hanhet! |