torstai 31. toukokuuta 2012

Permakulttuuri For Dummies

Luin juuri Riikka Kaihovaaran tuoreen kirjan Riippumaton puutarha (Visio 2012). Aplodit sille! Vihdoinkin käsillä on suomalainen kirja, joka selittää selkeästi meistä hitaimmillekin, että permakulttuuri ei ole jälleen yksi uusi pinnallinen puutarhatrendi, vaan mahdollisesti piankin se ainoa mahdollinen tapa tuottaa ruokaa.

Kirjan nimi ei viittaa riippumattoihin vaan fossiilisista polttoaineista riippumattomaan puutarhanhoitoon. Sellainenkin on mahdollista, ja kirja kertoo konkreettisesti miten. Kaihovaara kirjoittaa heti kirjansa alussa:

En ole taipuvainen uskomaan tuomiopäivän ennustuksiin, mutta tätä kirjaa varten lukemani raportit pysäyttivät. Öljy- maakaasu- ja fosforivarannot ovat käymässä vähiin. Ihan oikeasti. Kun öljy loppuu, nykyisenkaltainen teollinen ruoantuotanto romahtaa.

Öljypiikin lisäksi nyt puhutaan fosforipiikistä. Synkimpien arvioiden lisäksi louhittua fosforia riittää enää noin 50 vuodeksi. Ilman fosforia ei nykyisenkaltaista maanviljelystä voi enää harjoittaa, sillä se on yksi tärkeimmistä lannoitteista aikamme paljon kärsineillä pelloilla. Joillain alueilla maaperä on tehoviljelyn takia jo kärsinyt niin paljon, että edes lannoitus ja keinokastelu eivät saa sitä elpymään. Kaihovaaran mukaan myös kaivannaisten louhiminen, jalostaminen ja kuljetus kuluttavat valtavasti fosiilisia polttoaineita:

Jokaisen kotipuutarhaamme levittämämme lannoitesäkin takana on pitkä ketju rekkoja, koneita ja laitteita.

Eivätkä kemialliset lannoitteet edes tuota hyvälaatuisia satoja; köyhässä maaperässä kasvanut ruoka on ravinneköyhää. Pahimmillaan tehoviljellyt vihannekset ovat Kaihovaaran mukaan: "mineraalilannoitteilla paisutettua kudosta, joka on ravintoarvoiltaan tyhjää täynnä."

Miten tämä kaikki sitten liittyy meidän suomalaisiin pihoihimme? Emmehän me niitä tehoviljele, emmekä käytä pihoillamme"myrkkyjä"? Kaihovaaran kirja avaa silmät tehokkaasti kaikelle sille, mitä meille puutarhaliikkeissä ekologisena ja luonnollisena kaupataan. Tämän kirjan jälkeen en esimerkiksi halua enää ostaa pihalleni turvetta missään muodossa.


Todella toivon, että jokainen luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostunut hankkisi itselleen tämän teoksen, siksi en rupea sen sisältöä tässä enempää avaamaan. Täältä löytyy hyvä juttu kirjasta ja rupesinpa kirjan innostamana itse pohtimaan, miten olen onnistunut tähän asti soveltamaan permakulttuurisia periaatteita omalla pihallani.

- lannoitteeni tulee suurelta osin eräältä lähitallilta, lämpökompostoristani sekä lehtikompostista. Jälkimmäinen on, vain osinkin maatuneena, loistavaa pohjaa uusille kohopenkeille. Pidemmälle maatunuttaa lämpökompostorin kompostia levitän viljelyalueet täyteen aina syksyllä kun sato on korjattu.
- kompostoin myös kissan ekopelletit omaan kasaansa. Tämä vaatii pidemmän kompostointiajan syistä joita käsiteltiin aiemmin täällä
- ajan nurmikkoa vain osin, sillä tarvitsen itse keräämiäni pitkiä ruohoja katteeksi ja lannoitteeksi viljelyksille. Olki kun vain peittää, muttei lannoita. Erityisesti tomaatit pitävät ruohosilpusta.
- Pihaltani ei ole kuljetettu pois mitään: kaikki louhitut ja pois kangetut kivet on säilytetty täällä ja niistä on tehty tontille kivimuureja ja kukkapenkkien reunuksia. Tuntuisi ihan hullulta ostaa puutarhaliikkeestä erityisiä koristekiviä
- koska minulla ei ole käytettävissäni jokea tai järveä kasteluun, säästän vesijohtovettä kasvipenkkien kattamisella sekä kastelukannun käytöllä. Olisi tietty helpompaa ruiskuttaa vedet kasvimaalle letkulla tai sadettajalla, mutta vesihävikki on tällöin suuri. Hellepäivän jälkeen kasvikset myös saavat shokkeja liian kylmästä vesijohtovedestä. Seisotan vettä siis ensin kolmessa tynnyrissä ja toisinaan lisään kasteluveteen lannoittavia yrttejä, kuten nokkosta. Vasta yhteen tynnyreistä olen saanut järjestettyä sadeveden keruun.

Permakulttuurin koko idea on lyhyesti se, että jokainen piha tai isompikin maatila rupeaisi pyörittämään itse itseään. Kirjaan haastateltu viljelijä Tuomas Mattila tiivistää:

Permakulttuuri ottaa koko tuotantoketjun, lättää sen jollekin alueelle ja yrittää saada sen koko ketjun toimimaan niin, ettei sieltä tule yhtään käyttämätöntä outputia eli jätettä ja että se ei tarvitsisi yhtään ulkopuolista inputia eli työtä tai resursseja.
 
Omavaraisguru John Seymour on julistanut, että omavaraisessa huushollissa roska-auton ei ikinä tarvitse käydä, sillä kaikki kiertää talosta puutarhaan ja taas takaisin. Jos puutarha on suunniteltu toimivaksi, se ei tuota jätettä, vaan yhden osan jäte on toisen panos.

Tavallisessa omakotitalossa hullua on esimerkiksi heittää takan tuhkat tuuleen tai kananmunien kuoret roskikseen - ja sitten raahata rautakaupasta kalkkisäkkejä, kun täsmälleen saman kalkin maalleen olisi voinut saada tuhkasta ja kananmunien kuorista. Kaihovaaran kirja antaa lukemattomia tämäntyyppisiä käytännön esimerkkejä. Toivottavasti tämä hieno kirja herättää ja havahduttaa mahdollisimman monet puutarha-ihmiset!


Keräkaalini ovat olleet maassa jo pari viikkoa. Öiksi huputan ne Mehukattipulloilla, joiden pohja on leikattu irti.
Paitsi sinä yhtenä yönä, jolloin unohdin tehdä tämän ja yksi kaaleista kuoli.


Tämän kevään suurin mysteeri on näiden kesäkurpitsojen itämisprosentti: 30 siemenestä vain yksi iti. Siemenet olivat Hyötykasviyhdistyksestä (ja tässä oli kolmea eri kurpitsalajiketta), taimimulta Kekkilältä. Kummassa vika? Ja miksi tämä yksi ainut sitten kukoistaa?


Eräänlaista permakulttuurista kumppanuuslajien rinnakkaineloa tämäkin: lipstikka ja enkeli. Lipstikka on perinteisesti istutettu Suomessa pääoven läheisyyteen, sillä sen uskotaan suojelevan taloa. Samaa virkaa toimittaa enkeli.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ihana olki

Kelit ovat suosineet pihaviljelijää. Tällä viikolla olen saanut istutettua tai kylvettyä kaikki lajit, vaikka arimmat taimet pidän vielä kasvihuoneessa. Saavat olla sisällä aina kesäkuun toiselle viikolle asti. Tässä kannattaa noudattaa suomalaista koeteltua perinnetietoa vaikka miten hellekautta pukkaisi.

Sipulit olivat kasvattaneet jo sen verran pitkät varret että pääsin kattamaan ensimmäisen kohopenkin. Olkikate on hyvä ratkaisu silloin, kun ei halua kuluttaa ihan koko kesää rikkaruohojen kitkennässä. Se myös pitää penkissä kosteuden eli tuo säästöä kastelukuluihin.

Herneille tein tänä vuonna korkeamman kiipeilytelineen. Herneitä ei ole peitetty harsolla sen takia että olisi kylmä. Meillä on pihalla paljon lintuja ja harso estää niitä napsimasta herneen siemeniä penkistä pois taimettumiseen asti.


Talon eteen pistin kaksi paalia vierekkäin ja koversin niiden sisälle istutusaltaan. Tähän paaliin tuli kaksi tomaatintainta ja telineeseen kiipeilemään salkopapua ja keijunmekkoa. Riskillä pidän nämä kaksi tomaattia ulkona jo nyt koska taimia on niin paljon ettei kahden menetys vielä maailmaa kaada. Sitäpaitsi tämä paikka kuistin seinustalla on koko pihan lämpimin.


ps. Löysin uuden ihanan etnoskabändin suoraan Karpaateilta. Perkalaba ilmoittaa kotisivullaan, että he eivät "vain teeskentele olevansa hulluja, kuten muut bändit. Me olemme oikeasti hulluja".

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Taimikateus

Ihan kuin olisin kokenut tämän aiemmin. Ensin olen kasvattanut kuukausikaupalla omia taimia, sitten kuitenkin ryntäilen lopulta taimimyynneissä ostelemassa parempia taimia.

(Note to self ensi kevääksi: unohda siemenostokset, osta taimet valmiina! Ostat ne taas kuitenkin MOT...ja nyt siis jo aika monen kevään kokemuksella)

Tämän kevään tomaattini esimerkiksi kasvattivat akvaarion kosteudessa ilmajuuria, niiden lehdet muuttuivat oudon värisiksi ja käppyräisiksi. Tänään kävin hakemassa paljon terhakampia tomaatintaimia ystävältä, joka selkeästi oli tehnyt niiden kanssa jotain oikein. Maksu hoitui tovikorvauksella Vihdin aikapankin kautta.

Suvi kävi joku aika sitten meillä neuvomassa, miten koverran paaleista kasvihuonekasveille hyvät kasvatusalustat. Kun paalin sisään on koverrettu puukolla syvä "allas", se täytetään mullan, kalkin ja palaneen lannan seoksella.

Kasvihuoneessa osa taimista kasvaa jo paalialustassa, osa ulos istutettavista on vielä taimilaatikoissa. Hain viikonloppuna eräältä tilalta lisää olkipaaleja. Osan oljista käytän kasvimaan katteeksi, mutta pari aion vielä kovertaa istutusalustaksi ulkokäyttöön. Niihin voisi pistää kasvamaan vaikka lisää tomaatteja tai salkopapua.


Kaamea ja kissan arvoa suuresti alentava kauluriviikko on ohitse. Lilja on taas talon täpäkkä Kuningatar.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Toukotouhuja

Kylvetty maahan: porkkana, punajuuri, palsternakka ja lanttu
Kylvetty taimikasvatukseen: viimeiset sisällä kasvatettavat; loput tomaatit, kurpitsat, maissi
Istutettu maahan:  varhaisperunat, kaikki sipulit
Mietitty: viisaan neuvolatätini taannoista kulunutta, mutta silti kovasti lohduttanutta lausahdusta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu 
Opittu: Kasvihuonekurkun sidonta. Vähänkö oon hei pro!



Kitkijäapurini on huipputasoa! Lasten ihailtava piirre on, että "tylsän" kitkemistyönkin keskellä lapsi keksii aina kaikenlaista luovaa ja hienoa: vähintäänkin pari uutta laulua ja tarinan sisiliskosta nimeltä Liisa. Eikä kitkeminen tytöstä sitäpaitsi ole tylsää, hän tarjoutuu touhuun aina itse - häntä kun kiehtovat erilaisten rikkakasvien ihmeelliset juuristot. Mitä pidempi löytyy, sitä ihastuneemmin pikkuneiti hihkuu!


Tämän kuvan kuistikaaoksestani otti Luoteis-Uusimaan Tarja Omenainen, kiitokset Tarjalle! Ihan vielä en pääse kattamaan kuistin pöydälle elegantteja kesäkestejä, siitä pitävät huolta kymmenet taimilootat ja itävät perunat. Kukat ostin itse itselleni. Because I´m worth it.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Multaviikko

Päivityslaiskuuteni syy selviää seuraavasta kuvasarjasta. Tasan viikko sitten kuorma-autosta kipattiin pihalleni (ja osin se valui suoraan kadulle, kuten näkyy... tällaisina hetkinä on onni, että pihaviljelijällä on avarasydämiset, ei-nipottavat naapurit) 15 kuutiota multaa uutta kasvimaata varten. Viikko on kulunut tiiviisti lapion varressa, mutta nyt kasa on lähes selätetty. Jäljellä on tien puolella enää peräkärryllinen, jonka onnistuin myymään naapurilleni. Kohta se haetaan pois ja siisteys palaa taas kadullemme.

Alkuperäinen The Kasa


Aluksi oli ihan leppoisaa siirrellä kasaa... mutta sitten alkoi sataa ja kasa muuttui saviseksi velliksi
Tänään: valmis! Kaikki reunuskivet kaivettiin ja kangettiin muuten tältä samaiselta uuden kasvimaan paikalta. Kivistä on.

Tänään pääsin kylvämään ensimmäiset varhaisperunat uudelle kasvimaalle. On tosi helpottunut olo siitä, että tämä kasaurakka sujui näinkin nopeasti ja että sain ensimmäisen perunasatsin suunnitellusti jo maahan.

Muistuttakaa minua silti ensi keväänä ajoissa siitä, etten taas tilaa itselleni sitä viittätoista kuutiota. Senhän nimittäin tein myös viime keväänä, eli tästä on ehtinyt tulla melkein paha tapa. Nyt voisimme vaikka näin kollektiivisesti virtuaalisesti sopia, että pihallani on tarpeeksi multaa?

Arielle varhaisperuna meni jo maahan, Matilda saa itää kuistin valossa tarjottimien päällä vielä vähän aikaa.



ps. IPAM?

tiistai 8. toukokuuta 2012

Omavaraisuuteen omakotipihalla?

Minkä asteiseen omavaraisuuteen voisi omakotipihalla päästä?

Kuvat ovat kirjoista The Backyard Homestead sekä The Backyard Homestead Guide to Raising Farm Animals.

Ensimmäisessä kuvassa on hieman alle viidensadan neliön piha. Tämänkokoisia suurten kaupunkien uudet tontit Suomessa tyypillisesti nyt ovat. Alle viidensadan neliön tontilla tilaa ei ole suurempien eläinten pitoon, mutta tältä pihalta löytyy kuitenkin kuusi kanaa, kaksi mehiläispesää sekä lihakaneja. Isot vihannestuotot saadaan kohopenkeistä sekä isosta kasvimaasta. Hedelmäpuita mahtuu tontille runsaasti, samoin marjapensaita.

Minusta on pieni ihme, että Dervaesin perhe on päässyt täyteen omavaraisuuteen näin pienellä tontilla!


Seuraavat pihat ovat kooltaan vanhojen suomalaisten rintamamiestonttien kokoisia, 1100 neliötä (quarter acre) ja tässä päästäänkin jo asiaan. Ensimmäinen pihoista on painottunut viljelyyn, toisessa paljon alaa ovat saaneet hyötyeläimet.

Ensimmäisellä pihalla kasvatetaan jopa omaa viljaa (4), missä lieneekin järkeä jos vilja on esimerkiksi jokin harvinaisuus, jota tarvitsee joko vaatteiden tekoon (pellava, hamppu) tai sitten esimerkiksi tattari, jota ei meinaa saada enää edes Venäjältä. Eläimiä tällä pihalla asuu kahden sian ja kahdentoista kanan verran.


Toisella samankokoisella pihalla viljelysten alasta on tingitty eläinten laidunmaan hyväksi. Siksi numeron kolme kohdalla näkyy kaksi lypsykuttua aitauksessaan.

Näitä kuvia katsellessa kannattaa huomata, että tontin talot ovat huomattavan pieniä. Viljelylle käytössä oleva pinta-ala olisi paljon vähäisempi, jos tontille olisi rakennettu vaikkapa se tyypillinen 200-neliöinen omakotitalo.

Oma tonttini on 1300 neliötä ja taloni suurin (keski)kerros on kooltaan 60 neliötä. Alaa on jäänyt paljon viljelyksille.


Tämä Seattlen kaupungista vuonna 1906 napattu kuva näyttää, että jokainen kaupunkipiha oli vielä reilu sata vuotta sitten hyötykäytössä. Kuvan oikealla puolella, puhelinpylväiden välissä, eroittuu musta lehmä. Se ei takuulla ollut tämän kaupungin ainut pihalehmä. Kuva on loistokirjasta Urban Farming.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kalpeanaama, Suomen omatunto

On pitänyt jo viikon postata Palefacen uudesta levystä Maan tapa, mutta en ole saanut levyä käsiini. Se on kyllä ollut omistuksessani, mutta sen ovat jatkuvasti ryöstäneet kuunteluun 11- ja 18-vuotiaat poikani. Tämä siis levyn ekana plussana mainittakoon: nuorten mielestä levy on kerta kaikkiaan viilee ja pelkkää asiaa alusta loppuun. Oma lempikappaleeni albumilta, Nestehöyryjää, kannustaakin:

koululainen haasta väittelyyn se maikka/ kansalainen näytä presidentin paikka
suomalainen vaihda sama vanha skraitta/ sillä tää on turbulentti aika
sill´on arrogantti olemus ja piikkikauluspaita/ hampaat hohtaa, miten sydämen laita?
ja lobbaamalla saatiin kylille se laiva/ josta syrjäytyneet tiputetaan ylitse laidan 

Maan tapa-levyä on jo ehditty moitiskella liiankin synkäksi, liiankin julistavaksi. Mitä se oikein valittaa ja saarnaa, liian raskasta ja lohdutonta huh-huh ja niin edespäin. Mutta kuka näistä asioista laulaisi ellei juuri maamme omatunto, pienten puolta pitävä Karri Miettinen?

Aihepiiriltään levy on siirtynyt kotimaan asioista isomman tason kysymyksiin. Teksteissä vilisevät globaalit katastrofit, sodat, luonnonmullistukset ja ihmisten yleinen välinpitämättömyys, mutta toivoakin näkyy. Tämä YleX:n haastattelusta poimittu Palefacen oma ehdotus on minusta hieno:

- Nyt on paljon puhutun kuntamuutoksen sijaan aloitettava ihmiskuntamuutos. Kaikkea ei tarvitse kääntää päälaelleen, mutta ihmisten asenteiden ja ajattelutavan on muututtava, ennen kuin on liian myöhäistä. Pitää korjata näkökulmia, ja kehittää rauhan teollisuus. On syytä löytää keinoja, joilla pystymme suuntaan uudelleen yhteiskunnan rahavirtoja positiivisiin asioihin, ja käyttää jo vallitsevia rakenteita hyväntuottamiseen.

ps. Palefacen tuottaja/säveltäjä/yleinen takapiru on serkkuni Joel Attila. Mutta tämä on vaikuttanut Paleface-fanitukseeni ainoastaan siinä, että Joelin ansiosta olen tullut ylipäänsä tutustunut kyseiseen artistiin. Suomiräp kun ei muuten ehkä eksyisi nelikymppisen äiti-ihmisen levylautaselle. 



torstai 3. toukokuuta 2012

Turmako veisi mun taimeni nuoret

Moni kuuluu tekevän jo kylvöjä maahan ja siirtävän taimia lämmittämättömiin kasvihuoneisiin. Vielä kannattaisi malttaa mielensä.

Itsekin siirsin osan (onneksi vain osan) kurkun- ja tomaatintaimista tämän viikon alussa lämpimiin styroksilaatikoihin ja vein ne kasvihuoneeseen. Yksi yö meni paksun hallaharson alla hyvin, toisena kylmä puraisi ja osa taimista menehtyi.

Se mihin kylmä puree ja mihin ei on luonnon arpapeliä. Tässä samassa styroksilaatikossa olivat sekä kaalintaimet että paprikat. Paprikat eivät olleet kylmästä moksiskaan, osa kaaleista menehtyi. Tässä ulkoelämää kokeilleet taimet palautettuina turvalliseen, lämpimään saunaan. Styroksiset laatikot ovat näinä kylminä aikoina muuten ihan ehdottomat. Niitä saa ilmaiseksi minkä tahansa marketin kalatiskiltä.


Tämä terhakka kaali säästyi tuholta vaikka kaikki kaverit kuolivat vierestä. Tämä on kai sitä yksilön omaa elinvoimaa?


Palstaviljelevä ystäväni lähetti minulle tämän ihanan kappaleen. Marttalaulussa on aineksia tunnaribiisikseni tälle kesälle, ja tässä Lappeen Marttojen tulkinnassa on alkuvoimaa.

Päivä kun paistaa pirttihin pieneen,
työtäni teen olen onnellinen.
/:Kylvän ja kitken ,peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen.:/

Turmako veisi mun taimeni nuoret
kylmäänkö kukkani kuihtua vois?
/:Taivas kun hiljaa suo kasteen viljaa,
kuinka ei maaemo lahjojaan sois?:/

Syntymämaallensa kortensa kantaa
marttojen työ kodin hiljainen työ.
/:Hyyt, sumut haihtuu, yö valoks vaihtuu,
uskoa, toivoa maan sydän lyö.:/

Päivä kun paistaa pirttihin pieneen,
työtäni teen olen onnellinen.
/:Kylvän ja kitken ,peltoni laitaa
Luojalta kasvua toivoellen.:/

ps. Mitä ovat hyyt? ("hyyt, sumut haihtuu, yö valoks vaihtuu")