Muu maa mustikka, oma maa kesäkurpitsa

Takana hulinaviikko. Kaksi työmatkaa, välissä ystävän häät. Melkein liikaakin ohjelmaa hitaan elämän ystävälle.
Pärnussa mukana olivat kaksi keskimmäistä. Ranta oli maineensa veroinen, sinne piti lähteä kävelylle heti ensimmäisenä iltana.

Kävelyretkillä lapset kehittivät käsitteen "symppistalo". Symppistaloiksi eivät valikoituneet Pärnun siisteimmät, hyväkuntoisimmat talot eivätkä millintarkasti hoidetut, rikkaruohottomat puutarhat. Esimerkiksi tämä talo läpäisi symppistalon tarkat kriteerit:

Jos jollakulla on liikaa aikaa ja rahaa sekä akuutti Projektin puute, Pärnusta näyttää löytyvän tällä hetkellä paljonkin tämmöisiä tapauksia. Että siitä vaan ostamaan ja kunnostamaan:

Viikon matkailun jälkeen kasvimaan sato oli räjähdysmäisesti kasvanut. Nämä pari vapaapäivää kuluvat kerätessä, paloitellessa, raastaessa, pakastaessa. Ihanaa olla kotona!

Here comes the sun

Päässä soi tämä. Mahtavaa nähdä pitkästä aikaa maa. Ja tuntea, ja haistaa. Koskeakin.

Käytiin steinerkoulun myyjäisissä vanhoja tuttuja tapaamassa ja värikylläydestä nautiskelemassa. Nautittiin turistifiiliksistä; siitä, että voitiin ensimmäistä kevättä vain olla ja ihailla, ei itse olla talkootyön raskaan raatajina. Joku ahkera oli pitkinä talkootunteina värkännyt hienot kierrätys-ovikranssit. Me saatiin vaan ostaa ne.

Tämä taitaa olla sitä elämän yksinkertaistamista.

Kasvimaa paljastuu lumen alta, taimet venyvät pituutta sisällä. Vielä ei tarvitse huhkia, vaikka mielessä pyörivät jo komposti- ja multalastit, joita kohta pitää kärrätä ja kanniskella. Hyvä viikonloppu.

 

Pieniä hetkiä

Eri ikäisten lasten erot huomaa parhaiten tällaisina aamuina: pienillä on jo kukonlaulun aikaan valmiina nukketeatteriesitys, jonne on valmistettu äidille hienot pääsyliput ja tehty mukava katsomo. "Asiattomilta pääsy kielletty"-ukaasin takana nukkuu seitsemäntoistavuotias.
Pitkään nukkuukin, koska hänhän on tottakai valvonut aamun pikkutunneille.

Lasten huomattava eri-ikäisyys ja erirytmisyys tuntuu rasittavalta esimerkiksi sellaisina aamuina kun kolmevuotias herättää puoli kuudelta ja seitsemäntoistavuotias on pitänyt hakea bileistä samaisena yönä kello kahdelta. Enimmäkseen se on kuitenkin niin rikasta, että tekisi mieli muistiinpanna, kuvata ja videoida joka hetki. Näitä voisi sitten katsella niinä vuosina, kun tämä lapsista tyhjentynyt talo on hiljainen (ja siisti?).

Seitsemäntoistavuotiaan vihdoin herättyä saamme tuotapikaa aikaiseksi kipakan debatin aiheesta Earth Hour (josta 17 vee käyttää nimitystä "Hippie Hour"). Tämä kalkkis on tiukasti sitä mieltä, että kaikenlaisia sähkösäännöstelyjä on oikein hyvä harjoitella, sillä tulevaisuudessa ne tulevat olemaan useamminkin kuin kerran vuodessa toistuvia, eivätkä taatusti enää niin vapaaehtoisiakaan. Meidän huushollissa viikottaiset tai sitäkin useamminkin toistuvat katkokset eivät olisi mikään ongelma. Sekään ei tuntuisi pöllömmältä, että meidän kylällä vähennettäisiin katuvalaistua aikaa (nykyään meillä syttyvät katuvalot kello 5, ja ne sammuvat kello 23). Valoisimpina kuukausina katuvalot voisi sammuttaa pieniltä teiltä kokonaan ja talvellakin tuntia aikaisemmin.

Viikkosiivous tuli äsken tehtyä Manu Chaon musiikin avustuksella ”kunhan vähän pölyä pois jostain” –asenteella. Illalla katsotaan kynttilänvalossa isompien lasten kanssa ihana uusi velhojuttu Merlin.

Koiralla on ollut Tosi Huono Päivä. Aamulla se ehti juuri ja juuri pelastautua taaperon kaataman tuolin alta. Sitten seurasi kynsien leikkuu ja harjaus, ja lopulta se pelätyin ja inhotuin: imurointi. Vähemmästäkin sitä pieni koira vetäytyy keittiön alahyllylle maailmanloppua odottelemaan.