keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Se on täytetty, melkein

Tänään sain maahan kaikki muut taimet paitsi samettikukat. Tuuletusta! Nyt sitten vaan sovitaan, että halloja ei enää tule, eikös?

Patisson-kurpitsat vaativat kuulemma hurjasti tilaa, siksi nämä kaksi pääsivät erillispenkkiin kivien lähelle. Pajujen ympärille istutin salkopapua.

Tässä on vain yksi mutta. En kyllä mene takuuseen, kaiken taimien siirtelyn, taimipurkkien sekoittamisen ynnä muun sekoiluni jälkeen siitä, että nämä kaksi ovat tosiaan niitä ufomallisia Patissoneja. Kaikki kurpitsat näyttävät tässä taimivaiheessa minusta ihan samanlaisilta. En myöskään kuolemaksenikaan enää muista minne päin pihaa istutin talvikurpitsan. Siis sen valtavimman, joka tunnetusti on kaikkien tiellä pitkälle syksyyn.

Mutta nyt asialle ei voi enää tehdä muuta kuin kastella, kitkeä ja odottaa. No stress!



ps. Kesän voimabiisini on tämä. Tykkään ihan hirveästi Shaggystä, vaikka kukaan ihminen jolla on älyllistä toimintaa ei kai saisi? Ainakaan Suomessa.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Mymmelin äidin energiaa

Olen ihmetellyt sitä, että blogini suosituimpana tekstinä pysyy vuodesta toiseen tämä Mymmelienergiaa-postaus. Siis oikeasti kummastuttaa, tämän blogin aihepiiri kun ei ole Muumilaakso vaan ihan muut jutut. Mutta ehkä siinä tavoitettiin jotain meille naisille tärkeää, jotain uhriutumisen ja marttyyriasenteen vastaista?

Tämän vuoden äitienpäivänä pyysin ja sain lahjaksi tämän Arabian uusimman muumikupin, jossa on Mymmelin äiti. Se on minusta ihana ja sitäpaitsi uuteen elämäntilanteeseeni symbolisesti sopiva.


Wikipedia kertoo Mymmelin äidistä seuraavaa:

Mymmelillä on lukuisia lapsia. Hänen luonnettaan kuvastaa, ettei hän itsekään tiedä tarkkaan lastensa lukumäärää – "kahdeksan-yhdeksäntoista" oli hänen oma arvionsa ennen Pikku Myyn syntymää. Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä "Muumipeikko rakentaa talon", Mymmeli tulee Muumitaloon perheineen asumaan, koska heidän vanha talonsa oli romahtanut villien lapsien riehunnasta. Muumipeikko ei voinut enää nukkuakaan rauhassa, joten hän päättää rakentaa oman talon.


Mymmelin äiti on huoleton, itsenäinen ja vahva yksinhuoltajaäiti, jolle syyllistyminen on vieras käsite. Talonrakennussarjakuvassa (löytyy Muumit Sarjakuvaklassikot 2-osasta, joka muutenkin on mielestäni koko sarjakuvakirjaston paras) hän kommentoi lastensa tekosia seuraavasti:


- Eivätkö lapsenne tappele koskaan?
- Totta kai. Mutta minusta ei ole mukava riidellä. Minä vain... kaadan vettä niiden päälle...tai mehua.


- Sokeriastiassa on SUOLAA!
- Niin, lapset ovat aikamoisia veitikoita!


- Pikkuisimpanne antoi selkään lapsilleni!
- Rouva opettaa heidät tappelemaan paremmin.


- Tyttärenne on lyönyt hakkuupölkkyni täyteen nauloja.
- En tiennytkään että hän on niin vahva!

Mymmelin äiti ei ole, kuten näkyy, mikään pedagoginen malliesimerkki. Mutta hän ei myöskään tunnu olevan uupunut ja katkera tilanteensa uhri. Hurjan perhekaaoksensa keskipisteessä hän vaikuttaa tyyneltä ja iloiselta, vaikka perheensä ei ulospäin täytäkään malliperheen mittareita. Jotain hienoa Mymmelin vapaassa kasvatuksessa on kuitenkin oltava, ovathan lapsiaan mm. itsenäiset oman tiensä kulkijat Nuuskamuikkunen, pikku Myy sekä Mymmeli.

Mymmelin äiti kiinnostaa minua juuri nyt, kun harjoittelen uutta elämääni neljän lapsen yksinhuoltajana. Uusi elämä alkoi loppukeväästä ihan varoittamatta kun 24 vuoden parisuhde särkyi ja siirtyi harkinta-ajalle.

Tällä hetkellä en ole vielä yhtään huoleton, itsenäinen enkä vahva. Mutta vähitellen toiveeni on yrittää kehittyä juuri Mymmelin äidin suuntaan.

Ihania kirjoituksia, joista heijastuu juuri oikeanlainen Mymmelin äidin energia on postaillut viime aikoina  niinikään yksinhuoltajaäiti Elisa. Elisan blogissa käyminen on saanut minut aina pikkuisen vahvemmalle mielelle.

ps. Elämäntilanteeni myötä vaihtui myös tulevan kirjani idea. Alunperin tarkoitus oli kokeilla miten perhe tulee toimeen vain yhden aikuisen palkalla, jos toinen vanhemmista omistautuu pihaviljelylle. Nyt kun ainoa tienaaja lähti leikki muuttuikin eri tavalla todeksi.
Pihaviljely ja nuukailu ei olekaan enää leikkimielinen kokeilu. Siitä tuli ainoa vaihtoehto.