Aina kuullessani jostakusta joka on ”lähtenyt oravanpyörästä” downshiftaamaan ja etsimään hitaampaa elämää yrittäjyydestä, ajattelen että onnea matkaan vaan. Mieleni tekisi sanoa aika paljon muutakin, mutta eihän aloittelevan yrittäjän intoa viitsi latistaa.
Itse olen siitä nurinkurinen downshiftaaja, että siirryin lähes kymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen palkkatöihin. Väitän sen olevan vapaata yrittäjyyttä sata kertaa rennompaa.
Ei enää hirveää laskutusrumbaa ja veroarviointia, joka oli huono matikka-tyypille painajaista! Ei oman työn rasittavaa kaupustelua, ei taistelua palkkioista.
Palkkatyön muista eduista puhumattakaan. Kuten palkallisista lomista tai vapaista illoista (yrittäjänä kun oli töissä aina). Luksusta on ollut myös nauttia elämänsä ensimmäisestä ei-minimipäivärahaisesta äitiyslomasta. Nyt kotiäitivuosinakin tilille on ilmestynyt työpaikan toimesta salaperäisiä yllärisummia. Lomarahoja! Vaikken ole käynyt töissä päinkään melkein kolmeen vuoteen. Palkkatyössä on tosiaankin puolensa.
Asia on tietysti toisin, jos yrittäjänä ei ole pakkoa erityisemmin tienata: jos esimerkiksi onnistuu elämään niin linkolalaisesti, että tarvitsee rahaa vain harvoihin kauppareissuihin, joilla ostetaan (vain) tölkki maitoa ja paristot radioon. Meidän kokoisessamme nelilapsisessa perheessä jo pakollisten ruokaostosten lista on vaikuttava. Eli laskutusta on tultava.
Entä yrittäjän ”vapaus”? Oli tietysti hienoa, että lapsemme saivat viettää pitkän kotihoitolapsuuden, kun yrittäjävanhemmat pystyivät sumplimaan keskenään työ- ja lastenhoitovuoroja. Toisaalta tässä mallissa kenelläkään ei ollut ikinä lomaa, mahdollisuutta keskittyä kunnolla töihin, eikä myöskään lapsivapaata hermolepoaikaa. Kun niskaan rojahtivat tarpeeksi monena peräkkäisenä vuonna vaikkapa 8000 euron mätkyt, alkoi suomalaisen pienyrittäjän vapauskin tuntua pikemminkin vankeudelta.
Yrittäjinä olimme periaatteessa kai ”menestyviä”: töitä riitti sekä miehelleni että minulle niin paljon kuin vain jaksoimme tehdä ja laskutuksemme olivat suorastaan huikeita. Mutta laskutus- ja verotusrumban perässä pysymiseen olisimme tarvinneet kirjanpitäjän lisäksi ylimääräisen vuoden kunkin vuoden rinnalle. Yrittäjyys oli monisuorittamispainajaista.
Näännyttävän yrittäjyyden paras (ellei ainoa?) hyvä puoli oli se, miltä se näytti ulospäin. Siis: palkkatyöläisten kade, heidän illuusionsa "oravanpyörän ulkopuolisesta" elämästämme.
”Sun elämäsi on niin ihanan vapaata – ei pomoja, ei kehityskeskusteluja, ei ärsyttäviä työkavereita! Sähän voit lähteä vaikka kävelylle keskellä päivää!”
Siinä vaiheessa yleensä vain hymyilin salaperäisesti.
Aargh... Mä olen juuri tehnyt tuon. Jätin vakituisen työpaikan ja ryhdyin yrittäjäksi. Koko viikon olen ollut naurettavan onnellinen. :) Jos vuoden päästä tuntuu samalta, niin hyvä. Jos ei, täytyy sitten varmaan hakeutua taas palkkatyöhön.
VastaaPoistaIhan noita samoja juttuja olen miettinyt, mistä kirjoitat. Mutta sitten se, etten koskaan ehtinyt tehdä mitään mitä haluan, alkoi vain painaa vaakakupissa niin paljon, että uskalsin tehdä tämän muutoksen. Ei tiedä, ennen kuin kokeilee. :)
Paljon onnea uudelle yritykselle!:) Tarkoitukseni ei ollut lannistaa kaikkia yrittäjiä, vain tuoda esiin toinen näkökulma. Downshifting-keskustelussa kaikki downshiftaajat kun tuntuvat olevan aina yrittäjiä ja oravanpyörässä olijat taas kuukausipalkkaisia. Se voi mennä toisinkin päin.
VastaaPoistaKiitos. :) Joo, ehdottomasti palkkatyössä on omat puolensa, ja se voi olla varsin leppoista verrattuna yrittäjyyteen. Saapa nähdä nyt sitten kuinka leppoisa yrittäjä minusta tulee pidemmällä tähtäimellä. :D
VastaaPoistaNäinhän se menee, että se ruoho näyttää aina vihreämmältä siellä aidan toisella puolella. Oli tilanne mikä tahansa olisi hyvä löytää ne makoisimmat tupsut ihan siitä nenän alta :) ... ja pysähtyä syömään !
VastaaPoistaAsia ei mielestäni ole joko-tai.Itse olen vaihtanut palkkatyön freelanceriuteen, ja siinä on puolensa ja puolensa: toimeentulo on niukkaa ja jokaisen ansaitun euron eteen on tehtävä enemmän töitä kuin vakitöissä, missä väkisinkin maksetaan myös lorvailusta (harvassa työssä tehdään joka hetki täysillä töitä). Toisaalta koen vapauteni edelleenkin niin onnellistavaksi asiaksi, että olen valmis sinnittelemään vielä pitkään niukkuudessa ja epävarmuudessa.
VastaaPoistaPalkkatyössähän on myös varjopuolia, joita et postauksessasi tuo esiin. Jos esimerkiksi nääntyy työtaakan alle, on työpaikkakiusattu (pahimmassa tapauksessa esimiehen kiusaama) tai tekee täysin epämielekkääksi kokemaansa työtä, palkkatyöläisyys ei välttämättä ole 100 kertaa rennompaa kuin yrittäjyys. Palkkatyö voi myös näyttäytyä eri valossa, jos on ollut kolme vuotta kotona lasten kanssa.
Tervetuloa Lumikko, kiva kun löysit tänne! Asioissa on tosiaan puolensa ja paljon riippuu sekä omasta toimialasta että työyhteisöstä. Sekin on merkittävää minkä ikäisiä yrittäjän lapset ovat. Työpaikasta, jossa nääntyy työtaakan alle tai on kiusattu lähtisin kyllä itse kiireen vilkkaa pois. Mielummin yrittäjäksi!:) En itse asiassa ole (valitettavasti) ollut näitä kolmea vuotta kokonaan tekemättä töitä, olen tehnyt kotiäitiyden ohella jonkin verran juttuja (ja kirjan:)). Nämä pari vuotta freelancer-puolella ovatkin tuoneet elävästi mieleen omat freelancer-ajat. Tämä kirjoitus lähti niistä tunnelmista...
VastaaPoistaMielenkiintoinen näkökulma. Ehkä tämä vain todistaa sen, että oravanpyörästä hyppäämisellä ei pitäisi ymmärtää niinkään ulkoisten olosuhteiden muutosta vaan ihmisen sisällä tapahtuvaa muutosta. Usein kuitenkin käy niin, että kun ihmisen sisällä tapahtuu muutos, havahtuminen, ei pysty enää jatkamaan nykyistä elämäänsä palkkatyöläisenä tai yrittäjänä vaan kaipaa muutosta.
VastaaPoistaMinulle yrittäjyys on keino elää haluamaani elämäntapaa todeksi. Viisi vuotta sitten valitsin paikkakunnan, jossa tahdon asua ja hankin sieltä unelmieni talon. (yhdessä puolisoni kanssa, joten parisuhde ja kahden elättäjän perhemalli mahdollistavat ratkaisun).
VastaaPoistaMuuton jälkeen edessä oli pohdinta, miten ansaitsen elantoni. Ryhdyin yrittäjäksi 27-vuotiaana, vasta valmistuneena, 2,5v. ja 1v. lasten äitinä ilman erityisempää työ- tai yrittäjyyskokemusta.
Helppoa ei tietenkään aina ole. Ties kuinka monta kertaa olen päättänyt lopettaa, mutta jatkanut taas eteenpäin. Erityisesti tunnun painiskelen sen ajatuksen kanssa, että ihmisen pitäisi jotenkin vallan säännöllisesti suorittaa työtä. Aloittaa aamulla kello 8 viitenä päivänä viikossa. Ja että rahaa pitäisi olla tasaisen vähän tai paljon ympäri vuoden.
Slow-elämä ja ekologisuus kiinnostavat todella. Tämä keskustelu oravanpyörästä irrottautumisen taloudellisesta puolesta on tosi paikallaan. Kyllä tarinoita on pankinjohtajista yms, jotka ovat muuttaneet maalle. Mutta voiko hidastettuun elämään ryhtyä jo nuorena? Ettei edes mene oravanpyörään? Siitä taidan tehdä tutkimusta henkilökohtaisella elämälläni:)
Olen muuten pihasuunnittelija, joten Marikkan kaipaamia vinkkejä ekologiseen puutarhaan voi käydä kurkistamasta osoitteessa tormalanpiha.blogspot.com.
Niin. Hanavesi kasteluvetenä on kyllä kallis ja epäekologinen ratkaisu. Jos mahdollista, tulee kerätä sadevesi talteen niin katoilta kuin muiltakin pihan pinnoilta. Mikseipä voisi kerätä talven lunta, joka muuttuisi vedeksi kesän tullen...? Australiassa ovat kuulema tosi taitavia vedenkerääjiä, kun siellä on niin pitkä, kuiva ja kuuma kesä.
Kiva kun löysit tänne, Henna! Ihana blogi sinulla, sain siitä heti paljon vinkkejä. Meidän kallioisella pihalla on pulaa maasta, ja kylläpä blogiasi luettuani heti rupesinkin harmittelemaan esim.sitä, että miksi en, pari viikkoa sitten, kun naapuri kuljetti maata pois omalta tontiltaan rekkakaupalla, pyytänyt heitä yksinkertaisesti kippaamaan maita meidän puolelle.:( Puhumattakaan siitä, että rakennusajankin maat olisi voinut säilyttää tontilla eikä kuskata niitä kalliisti muualle. Miksi tällaisia ratkaisuja ei kerrota missään??
VastaaPoistaItse kerään sadevettä vain tynnyreihin, mutta viime kesänä tynnyrit pystyivät tyhjinä. Vinkkejä otetaan vastaan hyvistä sadeveden keruusysteemeistä. Tämän kalifornialaisen perheen kastelusysteemi on minusta mielenkiintoinen, kun minäkin viljelen kohopenkeillä:
http://urbanhomestead.org/journal/2009/03/05/ollas-o-yeah/
"Yrittäjinä olimme periaatteessa kai ”menestyviä”: töitä riitti sekä miehelleni että minulle niin paljon kuin vain jaksoimme tehdä ja laskutuksemme olivat suorastaan huikeita. Mutta laskutus- ja verotusrumban perässä pysymiseen olisimme tarvinneet kirjanpitäjän lisäksi ylimääräisen vuoden kunkin vuoden rinnalle. Yrittäjyys oli monisuorittamispainajaista."
VastaaPoistaValitettavan usein yrittäjät yrittävät tehdä kaiken itse. Yrittäjän vapautta on sekin, että voi valita mitkä työt tekee itse ja mitkä antaa vaikkapa toisen yrittäjän tehtäväksi. Näitä pystyy tekemään toisen alan yrittäjän kanssa toinen toistaaan jeesaten, eikä teettämisen hintakaan tule silloin ongelmaksi. Vaikkapa näppärä freelancer tekee jutun lehteen kirjanpitäjästä ja kirjanpitäjä hoitaa freelancerin veroilmoituksen. Molemmat voivat laskuttaa toinen toisiaan vaikka samalla summalla. Tässä vapauden järjestämisessä on vain luovuus rajana.
Kun jättää itselle sopimattomia töitä pois, on mahdollisuus tehdä enemmän sitä ominta ja laskutettavaa työtä. Näin toteutuu kolme asiaa jotka lisäävät yrittäjän vapautta. Aikaa, rahaa ja innostavaa työtä.
Jos ajattelet tällaisen vapauden olevan vaikeaa toteuttaa niin ota yhteyttä. Autan mielelläni oletpa jo yrittäjä tai sellaiseksi ryhtymässä.