Maissia, kääpiövuohia ja viinipulloja

Viljelyvuosien karttuessa olen huomannut, että elokuu on palstaviljelijälle kuukausista kiireisin. Sadonkorjuu, pakastaminen ja säilöminen, taimien siirrot ynnä se kaikki, mikä talon suhteen piti muka tehdä kesällä ja mitä nyt sitten yrittää vimmalla saada aikaiseksi.

Tänä vuonna, kun on raivannut kalenterin tyhjäksi aivan kaikesta muusta kuin pakollisesta työstä, elokuu ei ensimmäistä kertaa ole tuntunut läkähdyttävältä. Ohi ovat meneet Juhlaviikot ja muut ehdottomat elotapahtumat, mutta sillä ei ole väliä. Kun itse ei ole ollut aivan puhki, on jäänyt energiaa esimerkiksi kutsua ystäviä kuistille iltaa istumaan.

Olen parina iltana syönyt itsekasvatettua maissia. Luomumaissit eivät ole ihan niin säntillisen näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta niiden maku menee aivan eri sfääreissä.

Onneksi talvi kohta tulee, sillä kuttu-innostus on taas huolestuttavasti kiihtynyt. Mistä sekin taas tuli? Liiallisesta Dervaesin perheen blogin lueskelusta? Nyt vasta hoksasin sen, että Dervaesien vuohet ovatkin kääpiövuohia. Minivuohi kuulostaa tosi kompaktilta ja taajamaystäväliseltä. Ne eivät tarvitsisi ehkä ihan yhtä korkeita aitauksia? Hollywoodin hulluudessa niitä pidetään näköjään myös sisälemmikkeinä.

Jos ekonäkökohtia ajattelee, ja esimerkiksi oikein lämpimän tilan tarvitsevia afrikkalaisia kääpiövuohia, tuntuu hulluudelta ruveta rakentamaan kahdelle vuohelle erillistä lämmitettyä rakennusta. Tässä postauksessa pohdittiin kiinnostavasti, joskin hieman vaikeaselkoisesti, missä vuohta oikein kannattaisi pitää, ja päädyttiin lopulta kasvihuoneeseen. Hmm…?

Entä jos joku (siis ihan hypoteettinen henkilö…J) sattuisi omistamaan erillisen, mäen puolella olevan, toistaiseksi rakentamattoman, ikkunallisen kellarin, josta on erillinen kulku suoraan takapihalle? Kanafoorumeilla jotkut ovat paljastaneet rakentaneensa oikein toimivia, erillisellä ilmanvaihdolla pelaavia kanaloita kellareihinsa, vaikka se periaatteessa taitaa olla laitonta. Mitenköhän olisi parin kääpiövuohen laita? Miksi niitä saa pitää koiramaisina sisälemmikkeinä, mutta ei kellarissa omassa pikku mininavetassaan?

PET-pullojen väitetty ekologisuus ei ole ihan niin vakuuttavaa, mutta meillä nämä kiertävät hyvin oman huushollin sisällä. Viini on hyvää sekä edullista ja Greener Planet-firmalla on paljon hyviä ekolupauksia sivuillaan. Pullot pelittävät myöhemmin hienosti oman pihan marjoista tehdyn mehun pulloina.

Multaa multaa enemmän multaa

Kyllästyttyäni Kekkilän kasvimaamullan hintoihin (640 litraa, 95 e – eikä yhdellä tämmöisellä säkillä tee vielä juuri mitään) päätin tilata multaa suoraan paikallisyrittäjältä joka kaivaa sitä suoraan suosta. Hinta olikin kohdallaan, mutta valitettavasti firmassa ei tunnettu rekkalastillista pienempiä kuljetusmääriä.

Naapuri huomioi, että pihallemme näyttää ilmestyneen sopivasti vapuksi ihka oma Ullanlinnanmäki. Kieltämättä kasa on iso. Autotkaan eivät meinaa tällä hetkellä mahtua pihalle. Se pitää siis siirtää ihan itse.

Mies laskeskeli ekana iltana sängyssä, että jos yhden kottikärryllisen kärräykseen arvioi kymmenen minuuttia ja kuormia on tässä viidessätoista kuutiossa niin ja niin monta, kuinka pitkä aika meiltä kuluu ennen kuin olemme kuljettaneet multakasan pois keskeltä pihaa? Väsynyt mies taisi nukahtaa jossain niillä main, kun hän mutisi hommaan kuluvan yhden kokonaisen työviikon, mutta toisaalta meidän pitää käydä töissä… ja taas toisaalta kymmenen minuttia per kuorma ei riitä kasvimaan kohdalla, koska siellä hapan multa pitää myös kalkita, ja paljonkos siihen taas menisi sitten aikaa…

Joo, hommat ovat tällä tontilla nyt aika vaiheessa. Tältä näyttää kasvimaalla, missä rakennetaan uusia kohopenkkejä ja kaivetaan ojaa uudelle riville vadelmapensaita.

Tältä näyttää taimikasvattamossa. Siis kuistilla:

Koska kohopenkkien toiseksi viimeiseen kerrokseen tarvitaan hyvin kompostoitunutta hevosenlantaa suuntasimme tytön kanssa heti aamutuimaan lantaa hakemaan tälle lempitallillemme. Siellä kasvatetaan islanninhevosia, jotka ovat (oma mielipide) hevosista parhaimpia ja viisaimpia. Jos olisi ylimääräistä aikaa ja rahaa, palaisin heti takaisin tunneille tänne. Varmaan vielä palaankin.

Vuohikuumeeseen toi pientä lievitystä seuraava kohtaaminen. On se toistaiseksi vaivattomampaa käydä moikkaamassa näitä heppuja tallilla pienen matkan päässä kuin ottaa näitä kiipeilijöitä vaivoiksi omalle tontille. Vuohiseura kuitenkin aivan erityisesti piristää, erityisesti tällaista mullan kärräykseen rättipoikkiväsynyttä kasvimaan rakentajaa.

Vuohen nauru nimittäin tarttuu.

Kuttujuttu

Mikäköhän keväässä on, kun aina rupeaa tekemään mieli lisää kotieläimiä?

Alkukevät meni koirakuumeillessa. Pitäisikö hankkia toinenkin koira? Tai kissa? Kolme koiraa? Satuin lukemaan uudestaan edesmenneen Uman klassikkoteoksen Kuttu ja kutunpito. Kävi niin kuin edellisilläkin kyseisen kirjan lukukerroilla: rupesin haaveilemaan omasta kutusta. Tai kahdesta, koska vuohet ovat kuulemma niin sosiaalisia etteivät viihdy yksin.

Soitin jopa kuntaan ja kyselin saako omakotitalon pihalla pitää vuohta vaiko ei. Loputtoman puhelinpallottelun jälkeen (kukaan ei tuntunut ymmärtävän kysymystä) sain lopulta yhden eläinlääkäri-terveystarkastajan mielipiteen: kyllä saa, jos sitä pidetään lemmikkinä eikä tuotantokäytössä.

Tiedän ettei se oikeasti yksinkertaista ole. Vaikka maalla asummekin, emme asu pikitien päässä vaan tiheästi kaavoitetulla omakotialueella. Netin vuohifoorumeja (niinpä, mistä aiheesta netissä nyt ei olisi keskustelufoorumeja?) lukiessa vuohi-innostus sammuu aika nopeasti. Jessus mikä eläin – sehän tuhoaa vapaaksi päästessään puutarhasta kaiken, puutkin! Vuohi myös on aika Houdini karkailemaan, vaikka sitä miten koittaisi aidata. Ja lieassa pitäminen (toisin kuin - kuvista päätellen - vielä Uman kirjan aikoina) on nykyään kuulemma vakava eläinsuojelurikos. Omavaraisuus-guru John Seymourin kommentti kirjasta Self-Sufficient Life and How to Live It ei myöskään rohkaise:

Goats are called “desert makers” in some dry regions because they destroy what scrub there is and prevent more from growing.

Miksi haaveilla näin vaivalloisesta eläimestä? Niissä nyt vaan on sitä jotain. Olen pikkutytöstä asti pitänyt vuohista ja hoitanut niitä talleilla. Ne sattuvat myös tuottamaan sitä ainoaa maitoa (siis: juustoa!) mitä vatsani sietää.

Lantaa tuottava kotieläin liittyy ennen kaikkea unelmaani permakulttuuripihasta. Haaveilen siitä, että pystyisin jonain päivänä tekemään tästä omakotitalon pihasta sellaisen itse itseään pyörittävän systeemin kuin Dervaesin perhe, jonka blogia innolla seuraan. Unelmani on, etten  tarvitsisi enää Kekkilää enkä jokakeväisiä multakuormia vaan tuottaisin aina vain rikkaamman mullan omassa pihassa. Myös John Seymour, haukuttuaan vuohia ensin tarpeeksi, toteaa että tämä ”köyhän miehen lehmä” on ehkä hyödyllisin mahdollinen kotieläin omavaraisuuteen pyrkijälle.

Katsokaapa tämä traileri Dervaesin perheestä. Heilläkin on vuohia – ja asuinpaikkanaan tosi tylsän näköinen Los Angelesilainen lähiö, jonka keskelle he ovat rakentaneet vähän erilaisen pikku paratiisin.

Tässä kohtaa mieleeni muuten palaa että minunhan ei pitänyt aloittaa taas jotain suurta ja vaivalloista projektia, vaan hidastaa. Onneksi täällä lähellä on ihana islanninhevostalli, jossa voin käydä vuohta paijaamassa, jos kuttukuume taas iskee. Ja se varmasti iskee.