keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Hennahurahdus

Juttuni ekokampaajalla käynnistä löytyy täältä. Ajattelin kuitenkin jatkaa luomu-hiusasiasta kera kuvien ja vielä vähän täällä blogissa. Sallittakoon koukkaus turhamaisuuden puolelle kaiken viime aikaisen paasaamisen ja mullan kannon vastapainoksi.

Minulla on melkein koko elämäni ollut pitkät hiukset. Tällä hetkellä ne ovat ennätyksellisen lyhyet, koska pari vuotta sitten leikkasin polkan. Se ei kuitenkaan ollut minun juttuni, eli tässä sitä taas kasvatetaan entisenlaista tukkaa. Neljänkymmenen vuoden pitkätukkaisuuskokemuksella voisin antaa pari luomuvinkkiä niille, jotka haluavat kasvattaa (ja säilyttää) pitkät hiukset.

Tärkein vinkeistä on pestä hiukset niin harvoin kuin mahdollista, sillä tällöin ne hoitavat itse itsensä. Itse pesen hiukset korkeintaan kaksi kertaa viikossa, välillä harvemminkin. Pitkähiuksisen kannattaa välttää myös kaikkea turhaa käsittelyä, turhia hiusmuotoilu- ja hoitoaineita - ja erityisesti lämpökoneita, kuten föönejä, suoristus- ja kiharrusrautoja. Kiharat saa ilman lämpöä, kun väsää jokusen letin tai sykerön yöksi.

Yleensä annan hiusten kuivua pesun jälkeen itsekseen. Itse hiippaan töihin vaikka hiukset märkinä, koska meidän toimituksessa ei kauheasti hienostella (viereisessä Gloriassa en ehkä kehtaisi tehdä näin).

Olin kovin iloinen keskustellessani Tukkatalon ekokampaaja Johanna Ahlbergin kanssa hiusten hoidosta, sillä hän oli kanssani samoilla linjoilla. Yksinkertaisinta ja fiksuinta olisi Ahlbergin mukaan käsitellä hiusta niin luomusti kuin mahdollista, sillä tällöin ei tarvitsisi osallistua koko silikonihoitoaine- tai värjäysshowhun.
- Onhan se meidän kampaajien kannalta tietysti tuottoisaa, että ihmiset poistavat luonnollisen kiillon ja käsiteltävyyden hiuksistaan kovalla pesemis-,värjäämis- ja käsittelyrumballa. Kasviväreillä värjätty luomuhius, jota ei joka päivä pestä, ei kuitenkaan enää tarvitse erityisiä selvitys- tai kiilotusaineita.

Kun takana on minun tapaani kymmenen vuoden värjäysputki on turha kuvitella, että tavallisista hiustenhoitoaineista voisi noin vain siirtyä luomulinjalle. Silikonitököteistä on riippuvainen siihen asti, kun suurin osa käsitellystä hiuksesta on kasvanut pois. Jo läpivärjättyä hiusta kun ei saa luomuksi enää millään, eli on vain kärsivällisesti odotettava, että entiseen tapaan värjätty hius kasvaa pois.

Tässä loppuun ensimmäisen ja toisen ekovärjäyskerran tulokset. Oma värini on tummanruskea, josta toivon tässä ikääntyessäni siirtyväni vaaleampaan suuntaan (on nimittäin pieni trauma vanhemmistani, jotka vielä yli seitsemänkymppisinä värjäävät hiuksiaan "nuorekkaan" mustaksi...se EI näytä kivalta). Koska kasviväreillä vaalennus ei ole mahdollista, ajattelin lähteä tästä punertavampaan suuntaan. Meidän suvussa harmaannutaan aikaisin ja minäkin löysin ekat harmaat hiuksistani jo alle kolmekymppisenä.

Ensimmäisen ekovärjäyksen jälkeen hiukseni olivat aika ennallaan. Juurikasvu-osuudessa näkyi punertavuutta ja harmaat olivat jotenkuten piilossa.

Tässä vielä inhorealistinen, aivan erilaisessa valaistuksessa kampaamossa otettu lähikuva hiuksista heti värjäyksen jälkeen. Kuvasta näkyy hyvin se, että harmaat tai muuten vain vaaleammat hiukset (vanhoja raitojakin nimittäin löytyy) eivät olleet muuttuneet tummiksi, pikemminkin kellertäviksi. Edellisen värjäyskerran juurikasvukohtakin näkyy, samoin joku aika sitten tehty värin muutos. Tavallisessa valossa hiukset näyttävät mielestäni kuitenkin ihan luonnollisilta.

Osaan kyllä kuvitella, että vaativammalle asiakkaalle, joka on tottunut kemiallisilla aineilla saamaan hiuksiinsa täsmälleen sitä mitä värikartta osoittaa tulisi tällaisesta lopputuloksesta tuntikausien istumisen jälkeen vähän pettynyt olo. Mutta ekovärjäys ei olekaan kaikki tänne mulle heti nyt-juttu.


Älkää pelästykö. Hiukset eivät oikeasti jääneet keltavihreiksi, valaistus on tässä vaan kummallinen. Siitä kuitenkin näkyy realistisesti se, että hennavärillä tulos ei ole tasainen. Lopuksi tulos värjäys numero kakkosen jälkeen, tuoreeltaan äsken räpsäistynä täältä toimituksesta. Punaiseen päin mennään, eikä tämä hiusten monivärisyys ainakaan minua häiritse. Eipähän tarvitse teettää erikseen raitoja.
Lisää hyviä perusteita siitä, miksi tavanomaista hiusvärjäystä kannattaa kyseenalaistaa löytyy täältä.

6 kommenttia:

  1. Meitä maalaisia (siis koko ikänsä maalla asuvia) pidettiin aikoinaan törkyisinä (ja taidetaan pitää nykyäänkin), kun ei käyty kuin kaksi kertaa viikossa saunassa ja silloin pestiin hiukset. Jossain vaiheessa "lipsahdin" jokapäiväiseen hiusten pesuun, mutta nykyisin minulla on jälleen joka ti ja la saunailta, jolloin pesen hiukset. Suihkussakin käyn muinakin päivinä, mutta nekin hyvin pikaisesti ja hyvin vähän pesuaineita käyttäen, joskus en ollenkaan. Mökillä kesäisin en käytä mitään pesuaineita vaan vain lammen vettä!

    VastaaPoista
  2. No juu. Kiinnosti sittenkin. Minulla on samantapainen hiushistoria ja hoitotyyli, paitsi että lupaavassa alussa ollut värjäyskierre tyssäsi ensin siihen että päänahkani reagoi niin pelottavan rajusti normiaineisiin (minulla on ihan todetusti myös ajoittain leimahtava väriaineallergia), sitten muutaman luomukampaajalla käynnin jälkeen rahattomuuteen ja viitsimättömyyteen. Pitkä tukka kun pysyy niin mukavasti sotkunutturalla... eri asia miltä se näyttää.

    Mutta sitä en ymmärrä miksi hiusten edes pitäisi olla tasaisen yhdenväriset. Useimmilla suomalaisilla on sellainen oma väritys, että tasainen hiustenväri näyttää ihan luonnottomalta. Tuollaisesta ekokampaajan tuunailemasta minä ainakin pidän kaikkein eniten (ellei nyt satu sellaista ihmettä että olisi ihan luontaisesti kauniisti väriä). Tosi nätiltä näyttää näissä kuvissasi.

    VastaaPoista
  3. Kauniilta näyttää.
    Minä en enää värjää tukkaani ollenkaan. Olen 53 vuotias ja ennen vaalea tukkani on nykyään raidallisen harmaa. Usein minulta kysytään olenko laittanut harmaita raitoja tai kehutaan hyvää värivalintaa.Värjääminen loppui hinnan takia ja nyt olen todella tyytyväinen.
    Pesen tukkani kaksi tai kolme kertaa viikossa, enkä käytä paljon pesuaineita, hoitoainetta en ole käyttänyt vuosiin.
    Muutenkin olen vähentänyt kosmetiikan käyttöä, mutta huulipuna on minulle "välttämätön turhake".

    VastaaPoista
  4. Hyvältä näyttää. Itse olen värjännyt hiuksiani, luontaistuotekaupasta saatavalla henna jauheella. Suttuista ja hikistä puuhaa, lopputulos on kuitenkin sen arvoinen. Kiiltävät ja kauniin punertavat hiukset. Harmaat peittyvät oikein mukavasti, muuttuvat kultakuparin väriseksi. Hennajauhe on myös edullista 8e pussi joka riittää pitkiin hiuksiin kahdeksi käsittelykerraksi. Prismasta olen löytänyt oikein hyvää luomushampoota, toinen aloevera ja toinen ruusushampoo.

    VastaaPoista
  5. Liisa: Nuttura on ihan paras kampaus, ja nimenomaan sotkunuttura.:)
    Kiva kuulla muiden hennaajien ja myös värjäämisestä luopuneiden kokemuksia. Itse olen päättänyt reilusti harmaantua sitten kun hiukset alkavat olla kunnolla harmaat eikä vain hius siellä täällä-tasoa kuten nyt. Sellainen Outiheiskas-tukka olisi ihana!

    VastaaPoista
  6. Hassua, kun olen niin vieraantunut epäluomusta hiustenhoidosta, että hätkähdin lausettasi "Itse pesen hiukset korkeintaan kaksi kertaa viikossa, välillä harvemminkin." että pitäisikö niitä noin usein muka pestä, saatan nimittäin huuhdella vain vedelläkin! ;)
    Olen ollut luomuna jo kymmenisen vuotta ja ehkä kerran tai pari vahingossa käyttänyt shampoota, jossa on silikonia. Se tuntuu heti hiusten laadussa. Niistä tulee välittömästi elottomammat ja ikävän tuntuiset. Otan siis joka paikkaan omat shampoot mukaan.
    Ehdin olla värjäys-, hiusmalli- ja hiusövereissä mukana muutaman vuoden teininä ja sen jälkeen oman värini huomaaminen ihan hyväksi on ollut riemukas kokemus! Se kun näytti aina ilkeän vihertävältä juurikasvulta punertavan värin rinnalla. Itsekseen se onkin tosi hyvä!
    Vielä turpeen ja öljyjen käyttöön pitäisi perehtyä, niin oma hiuspohjakin alkaisi kehräämään..
    t. elina
    =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.