Kyllästyttyäni Kekkilän kasvimaamullan hintoihin (640 litraa, 95 e – eikä yhdellä tämmöisellä säkillä tee vielä juuri mitään) päätin tilata multaa suoraan paikallisyrittäjältä joka kaivaa sitä suoraan suosta. Hinta olikin kohdallaan, mutta valitettavasti firmassa ei tunnettu rekkalastillista pienempiä kuljetusmääriä.
Naapuri huomioi, että pihallemme näyttää ilmestyneen sopivasti vapuksi ihka oma Ullanlinnanmäki. Kieltämättä kasa on iso. Autotkaan eivät meinaa tällä hetkellä mahtua pihalle. Se pitää siis siirtää ihan itse.
Mies laskeskeli ekana iltana sängyssä, että jos yhden kottikärryllisen kärräykseen arvioi kymmenen minuuttia ja kuormia on tässä viidessätoista kuutiossa niin ja niin monta, kuinka pitkä aika meiltä kuluu ennen kuin olemme kuljettaneet multakasan pois keskeltä pihaa? Väsynyt mies taisi nukahtaa jossain niillä main, kun hän mutisi hommaan kuluvan yhden kokonaisen työviikon, mutta toisaalta meidän pitää käydä töissä… ja taas toisaalta kymmenen minuttia per kuorma ei riitä kasvimaan kohdalla, koska siellä hapan multa pitää myös kalkita, ja paljonkos siihen taas menisi sitten aikaa…
Joo, hommat ovat tällä tontilla nyt aika vaiheessa. Tältä näyttää kasvimaalla, missä rakennetaan uusia kohopenkkejä ja kaivetaan ojaa uudelle riville vadelmapensaita.
Tältä näyttää taimikasvattamossa. Siis kuistilla:
Koska kohopenkkien toiseksi viimeiseen kerrokseen tarvitaan hyvin kompostoitunutta hevosenlantaa suuntasimme tytön kanssa heti aamutuimaan lantaa hakemaan tälle lempitallillemme. Siellä kasvatetaan islanninhevosia, jotka ovat (oma mielipide) hevosista parhaimpia ja viisaimpia. Jos olisi ylimääräistä aikaa ja rahaa, palaisin heti takaisin tunneille tänne. Varmaan vielä palaankin.
Vuohikuumeeseen toi pientä lievitystä seuraava kohtaaminen. On se toistaiseksi vaivattomampaa käydä moikkaamassa näitä heppuja tallilla pienen matkan päässä kuin ottaa näitä kiipeilijöitä vaivoiksi omalle tontille. Vuohiseura kuitenkin aivan erityisesti piristää, erityisesti tällaista mullan kärräykseen rättipoikkiväsynyttä kasvimaan rakentajaa.
Vuohen nauru nimittäin tarttuu.
Onpa ihana vuohen hymy viimeisessä kuvassa!
VastaaPoistaMeillä on peltomultaa omasta takaa monta hehtaaria, mutta ostan silti mullan. Tuskastuin niin paljon rikkaruohoihin!! Etenkin juolavehnään. Ja sitten olen myös erehtynyt joskus laskemaan työtunnin hintaa ja mihin muuhun sen olisi voinut käyttää... :-)
VastaaPoistaIhana vuohen kuva!! :-) Hyvää vappua!!
Oooh! Kaiken muun kestän, tuon hymyilevän vuohenkin, mutta tämä kasvimaan kuva, se oli rankka veto. Nyt siis ei auta mikään. Olkoon vain vappuaatto, minä lähden kasvimaata kääntämään.
VastaaPoistaKevät on tällaista vimma-aikaa. Kissakin juoksi pari viikkoa ulkona niin ettei sitä näkynyt kuin pari minuuttia kerrallaan. Nyt on ilmeisesti minulla sama edessä tuon kasvimaan kanssa. Ja kuvia tulee, sen lupaan :-)
(Niitä kottikärrykuormalaskelmia olen tehnyt minäkin takavuosina. Sitten lapsista tuli niin isoja etten enää ole itse kärrännyt. Ja ihan viimeksi meille rakennettiin tie tontin takaosaan. Nyt voi kipata vaikka suoraan kasvimaahan. Voi iloa ja juhlaa!)
Vuohet on ihan eläimistä parhaita huumontajultaa, älykyydeltää jne. Ja ne silmät! Ihan viisautta täynnä. Jos mieheni ei hiukan toppuuttelisi, meillä olisi jo pari lemmikkikuttua autotallissamme ;-)
VastaaPoistaLuulin jo kommentoineeni tätä, koska tuo alimman vuohen ilme on aivan mieletön! Ihan samaa mieltä muuten olen islanninhevosista kuin sinäkin. Upeita eläimiä!
VastaaPoista