Näin kyseli downshiftaustrendistä tarpeekseen saanut Kirsi Piha, kun haastattelin häntä taannoin Meidän Perheeseen. Piha ei ole ainoa, jota maallemuuttojutut ärsyttävät.
Miksi pitää muuttaa juuri maalle? Miksi, oi miksi? Mitä siellä muka on?
Mitä kauemmin asuu maalla sitä vähemmän jaksaa puolustella. Tekisi mieli vain todeta sovinnollisesti, että kukin eläköön tyylillään. Ei maalle kaikkien suinkaan tarvitse muuttaa.
Viime viikolla haastattelija tivasi minulta taas tätä samaa kysymystä. Mitä siihen tällä kertaa vastaisi? Minkä hyötynäkökohdan keksisi? ”Luonnon takia” kuulostaa jotenkin niin... pliisulta? Jotta voisi kaupunkilaiselle selittää, mikä arvo on luonnolla itsellään (luontohan ei ole - kuten kaupunkilainen otaksuu - jotain, mikä vain passiivisesti ”on”, vaan ympärivuotisesti aktiivinen, elävä, kehkeytyvä tapahtuma) pitäisi omata L.M. Montgomeryn tai vähintäänkin kirjailija Juha Taskisen luontokuvauskyvyt. Sittenkään selostus ei vakuuttaisi, jos kuulijalla ei olisi henkilökohtaista suhdetta luontoon; kasveihin, eläinlajeihin. So what - luonto?
Minä haluan asua maalla esimerkiksi siksi, että haluan asua lähellä puita. Jos minun pitäisi valita haluanko olla ihmisjoukon vai puujoukon elikkä metsän keskellä, valitsisin metsän. Jos tilanne tästä vielä kehittyy pahempaan suuntaan, alan varmaan kohta preferoida puuseuraa ihmisseuraan.
Lapsille puiden ihanuus on itsestäänselvyys.
Viime vuonna pääsin ekaa kertaa New Yorkiin. Kaupungin hienouden ihmettely peittyi minulla aika pian kummasteluun; miten joku voi ihan oikeasti asua siellä? Kaupungissahan ei ole juuri ollenkaan esimerkiksi kunnon metsikköjä. Ihmisraukat! Ekosysteemi-näkökulmasta maailmaa tarkkaileva maalainen näkee kaupungin, jossa on vain ihmisten rakentelemia juttusia hirveän yksitoikkoisena paikkana.
Tekeepä taas mieli lainata Mari Möröä kirjastaan Vapaasti versoo:
Meitä suomalaisia haukutaan metsäläisiksi ja otan sen kunnia-asiana. Ei ihmisestä tee sivistynyttä eikä urbaania se, että hän muuttaa Töölöön ja käy kahviloissa. Asuinpaikka valitaan useimmiten työpaikan mukaan ja jos työpaikka sattuu olemaan kotona, on aivan häikäleen sama missä sitä asuu. Ainakin tämmöinen epäsosiaalinen ihminen kiittää jokaisesta päivästä, jona ei tarvitse avata marketin ovea eikä tulla tönityksi viraston tuulikaapissa.
Ilmaston kannalta kaikkien pitäisi pakkautua ekokaupunkeihin, mutta mieluusti jään siitä riemusta sivuun. Voitte katkaista sähköt ja tiet, kaivo jää vielä ja puuhella. Ja kellari, hyötymaa, metsän kolkka, järvi. Ihminen on elämäntapansa pakkausjäte.
ps. Nyt on vuoden paras aika harrastaa aamukävelyjä metsässä ja vesistöjen lähellä. Siellä tapahtuu!
Kiitos taas loistavasta kirjoituksesta. Paljon ajattelemisen aihetta, meille kaikille.
VastaaPoistaK.P. omaa ajoittain aika kärkkäitä ajatuksia, ne ärsyttävät ja parhaillaan laittavat ajattelemaan ja perustelemaan oman, vastakkaista näkökulmaa edustavan kannan (myös itselle).
Tuo "maalla asuminen ei ole egologista" -ajatus on jonkin aikaa kai ollut jo muotia. Onhan se osittain tottakin, mutta tietyt poliittiset ja yhteiskunnalliset päätökset ja marssittamiskäskyt ovat johtaneet omalta osaltaan tähän. Jos ihmisten ei tarvitsisi käydä asioilla ja töissä omaa kotia/kylää pidemmällä, ei tästä asiasta tarvitsisi edes kiistellä.
Minäkin haluan asua maalla, koska rakastan puita ja tarvitsen metsää. Haluan haistaa kun multa, suo ja metsä tuoksuu. Haluan voida kasvattaa salaattini vähemmän saastuneessa ympäristössä.
Ihana kirjoitus! Olen samaa mieltä; muutimme jokin aika sitten helsinkiläisestä lähiöstä pienehkön taajaman rauhalliseen nurkkaan, ja nautin todella paljon asuessani puiden ja vanhojen hirsitalojen keskellä betonikerrostalojen sijaan. Nytkin kuuluu ulkoa lintujen laulua (ja vasaran kalketta...)
VastaaPoistaMinustakin New York on jotenkin kammottava :/, siis ajatuksena, en ole ikinä käynyt eikä ko. metropoli ole toivematkakihteitteni joukossa.
Tänään ajattelin, että ihanaa asua "maalla", kun saa kompostoida! :)
Hassuja nämä kärjistykset. Itseäni kiinnostaa aina vain enemmän millaiset tilanteet saavat ihmiset tuottamaan tällaisia ajattelullisia vastakkainasetteluja jolloin reaktiotkin ovat enemmän omiin ajatuksiin kuin itse asiaan, vaikka miten olisivat muka fiksusti argumentoituja. Minulle käy sillä tavalla silloin kun olen rasittanut itseäni liikaa. Kun taas olen levännyt eikä mistään purista, ajatuksetkin ovat paljon sovinnollisempia ja monipuolisempia. Miten mahtaa olla Pihan ja muiden ärähteljöitten laita?
VastaaPoistaKyllä maalla on mukavaa. Tai siis olisi.
VastaaPoistaEtelään töiden vuoksi heitettynä kaipaan hirvittävän paljon kotiseudulle Kainuuseen, niitä kauniita maisemia, hiljaisuutta ja puhtautta. Väljyyttä. Tuntuisi jopa, että aikaa jäisi arkipäivien asioinneilta enemmän ja olisi itsekin vähemmän stressaantunut kaikesta "hyppäämisestä" jota nykyisin tuntuu olevan ihan liiaksi. Pienen vauvan äitinä sitä on lisäksi niin yliherkkä kaikenlaiselle metelille. Täällä etelässä sitä riittää; liikenne etupäässä. Huh. Miten voikaan inhota niin paljon näitä kehäteitä ja moottoriteitä.
New Yorkiin minua ei saisi vapaa ehtoisesti ollenkaan. Onneksi mies sen tietää eikä edes haaveile yhteisistä suurkaupunkilomista. :)
Ajan kanssa takaisin "väljemmille vesille" !
Hmmm. Näin töölöläisenä nautin sisäpihan runsaista pensaista ja puista ja lintujen laulusta, rusakoista. Meren äärelle on kävellen 10 minuuttia, samoin keskuspuiston metsiin. Ei se tietenkään ole sama kuin maalla, jossa vaikkapa hiljaisuus on ihanaa, täällä kun on aina pieni kohina taustalla. En silti koe olevani vieraantunut luonnosta. Maalla tai kaupungissa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, mikä sopii yhdelle, ei passaa toiselle. Mitähän tämä ainainen vastakkainasettelu on.
VastaaPoistaterv. Ilona
En ole oikein ikinä ymmärtänyt joidenkin ihmisten valtavaa tarvetta perustella oman asumismuotonsa paremmuutta. Joku, joka kokee tai on kokenut tarvetta kovasti selitellä muille, mikä siellä maalla tai kaupungissa on niin hienoa, voisi yrittää avata tätä juttua mulle vähän? Miksi oman valinnan paremmuutta täytyy yrittää korostaa ja erityisesti miksi dissata muita tapoja elää? Mitä siitä saa itselleen? Jopa facebookissakin - jota olen pitänyt kohteliaan smalltalkin kehtona - näkee tätä, että ihmiset kirjoittavat "en ikinä asuisi kerrostalossa" tai "en muuttaisi ikinä kaupunkiin" tai "mua ei saisi asumaan maalle". Siis suoraan arvostelevat toisten elämäntapavalintoja!
VastaaPoistaItse olen asunut sekä maalla että kaupungissa ja myös niiden välimuodossa "kylillä". Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta en jaksa suhtautua kovin intohimoisesti kenenkään toisen valintoihin. Ehkä olen vähän tylsä, kun en näköjään edes omiini. Ainoastaan silloin kiehahtaa, kun näen tai kuulen jonkun korostavan oman valintansa paremmuutta. Sikäli ymmärrän sekä Pihaa, että Marikkaa :). Lienevät molemmat loukkaantuneet samasta asiasta.
Yksi iso ero kaupungissa ja maalla asumisen välillä, mitä yksinkertaistamiseen ja leppoisuuteen tulee, on juuri se, että maalla ei ole jotenkin niin kiire. Maalta kaupunkiin muuttaneena olen kiinnittänyt huomiota nimenomaan siihen, että täällä ihmiset suurin piirtein juoksevat joka paikkaan. Minne heillä on niin kiire? Miksi heillä on niin paljon kiireempi kuin maalla asuvilla?
VastaaPoistaToinen juttu, joka vähän ikään kuin yllätti meidät, oli se, että kaupungissa opiskelun aiheuttama väliaikainen vähävaraisuus jotenkin tuntuu enemmän kuin se tuntui maalla. Rahattomuuteen vain jotenkin kiinnitti itsekin enemmän huomiota. Meni hetken aikaa tajuta, että se johtui siitä, että houkutuksia oli niiiin paljon enemmän kuin maalla. Maalla ei harmittanut olla rahaton, kun ei edes ollut mitään, mihin rahat pistää. Tästä olisi varmaan johdettavissa myös meitä varakkaampien kulutukseen liittyviä maaseudun edut -aiheisia argumentteja?
Mutta minullekin syy kaivata maalle ovat puut sekä hiljaisuus ja rauha. Muistan kyllä hyvin olleeni välillä paljon yksinäisempi kuin täällä kaupungissa, mutta... Ja mitä ekologisuuteen tulee, kai se vähän riippuu siitäkin, miten siellä maalla elää. Ei meillä ainakaan ollut sielläkään omaa autoa, ja pieni, hyvin eristetty talomme kävi tuulisähköllä (sekä puulämmityksellä) ihan niin kuin tämä vuotava betoniläjäkin...
Tuli mieleen näistä kommenteista, että esim. K.P:n kärjistykset lienevät osin "perusteluja" ja reaktioita omiin tunteisiinsa/itsellensä? Eli siksi tulevat niin viiltävän terävästi. Hänellä on ollut muistaakseni aina hyvin kärjistettyjä mielipiteitä asioista, mutta hän on myös pystynyt muuttamaan niitä.
VastaaPoistaMinulle henkilökohtaisesti hänestä jäi hieman tylyhko kokemus suhtautumisestaan lapseeni (silloin noin vuoden vanha) eräässä tapahtumassa. Myöhemmin luin jostain naisten lehdestä, että ennen kuin hänellä oli onnistanut raskaaksi tuleminen suhteen, oli hän suhtautunut muiden lapsiin torjuvasti, koska joutui torjumaan omia pettymyksiä ja kipua asian suhteen. Peilaan monia hänen ajatuksiaan tuota tapahtumaa vastaan, vaikka voihan niille hänen mielipiteilleen olla ihan myös muita perusteita :-). Ihailen kyllä hänen suoruuttaan ja kykyä myös muuttaa mielipidettä. Sekään ei kaikilta onnistu.
Minä luulen, että ylipäätään hyvin kärjistetyt mielipiteet ja tarve puolustella omaa valintaa johtuu sisäisestä epävarmuudesta.
Minutkin koetaan usein ihmiseksi, jolla on kärkkäitä mielipiteitä. Olen ollut hieman ihmeissäni sellaisen maineen kanssa, koska omasta mielestäni olen hyvinkin joustava... mutta ajoittain huomaan kyllä nimenomaan PUOLUSTELEVANI itseäni ja sanomistani ja se varmasti antaa sellaisen kuvan kuin esim. Kirsi Pihasta saa. Toisaalta olen huomannut joutuvani hankaliin tilanteisiin, jos olen ilmaissut eriävän mielipiteeni tai huomion vastakkaisesta mielipiteestä, vaikka en ajatuksella hyökkäisi tai sitä edes sen suuremmin perustelisi. Ehkä silloin kyse on siitä, että toinen KOKEE sen mielipiteen/ajatuksen olevan kritiikkiä hänen valintoja/mielipiteitä/ajatuksia kohtaan. Nämä ovat aina vähän hankalia tilanteita, enkä oikein voi ymmärtää niitä.
Mitä hittoa siitä, jos joku toinen ajattelee ja elää toisin ja vielä nauttii siitä? Eihän se minulta ole pois, kuten ei myöskään se, jos joku ei arvosta minun elämäntapaani tai valintojani, jos minä itse kuitenkin saan niistä nautintoa, enkä vahingoita valinnoillani elämää (no, joudun kulkemaan autolla ja lämmitän taloa puilla, jotka voidaan nähdä elämää tuhoavaksi asiaksi nekin).
Minä voisin kuvitella asuvani jonkin aikaa New Yorkissa. Ja voin kuvitella, että sen tarjonnan äärellä, joka siellä esim. luomutuotteissa on saatavilla, voisin elää hyvinkin ekologisesti. Tosin kuinka puhtaita ovat ne kaupungin katoilla kasvatetut yrtit ja salaatit, sitä olen välillä miettinyt? Osmo Rauhala, luomun ja ekologisen elämäntavan puolestapuhuja asuu hänkin osan ajastaan New Yorkissa -- ymmärrän oikein hyvin hänen valintaansa. Kaikkien ei tarvitse ajatella samoin.
Toisaalta voin kuvitella itseni asumaan myös johonkin sähköttömään/aurinkopaneeli/tuulivoima -sähköistettyyn (sähköä voisi käyttää vain rajallisesti ja silloin, kun sitä on tarjolla) mökkiin erämaille, mutta en haluaisi asua sielläkään läpi vuoden vuodesta toiseen, vaan kaipaan vaihtelua.
Ihanaa, keskustelua!:) Kiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaJunika: Arvostan Kirsi Pihaa itse kovasti, hänellä kun on sellainen epäsuomalainen, harvinainen piirre, että hän uskaltaa olla asioista jotain mieltä. Vaikka onkin tässä tapauksessa kanssani eri mieltä.:) Suomessa tätä ominaisuutta kutsutaan usein kärkkäydeksi, mutta minä taas olen sitä mieltä, että suomalaisia vaivaa kansana aivan harvinainen epä-kärkkäys. Taidankin bloggata tästä seuraavaksi....
Mies tuli eilen Helsingistä ja puuskahti, miten rasittavaa olikaan ajaa keskustan läpi, jonottaa kymmenissä valoissa, tuskailla parkkipaikan kanssa jne. Juuri tällaiselta arkipäivän stressiltä maalla asuva välttyy kokonaan, se ehkä selittää tämän eilen julkistetun kiinnostavan tutkimustuloksen:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkimus%20Suomalaiset%20eivät%20ole%20tyytyväisiä%20arkeensa/1135266244196?ref=fb-share
Tutkimuksessa todettiin mm. näin: "Sujuva ja stressitön arki vaikuttavat toteutuvan sitä paremmin, mitä maaseutuvaltaisemmalla alueella ihmiset asuvat."
Pitää muuten todeta vielä taustaksi niille, jotka eivät tiedä, että olen syntynyt ja asunut Helsingin keskustassa ensimmäiset 30 vuottani, eli olen melko uusi "maalainen".
Aivan, on arvokasta, että meillä on yhteiskunnassa ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä tai ottaa kantaa asioihin ja tuoda toisenlaisia näkökulmia, vaikka aina ei edes olisi kyse mielipiteestä.
VastaaPoistaJa kuten sinäkin toteat, arvostat K.P:aa, vaikka tässä asiassa olitte kovin eri mieltä... Näin voi suhtautua kanssaihmisiin ja minun maailmankatsomuksessa näin pitäisikin suhtautua. Meille suomalaisille se tuntuu olevan vaikeaa. Ihmiset heti joko tuomitaan tai hyväksytään "samaan kastiin". Erilaisuutta ei osata arvostaa, mikä on tosi harmillista. Jos joku ilmaisee eriävän mielipiteen tai vaikka vain valoittaa hieman ryhmän ulkopuolista näkökulmaa, tulee luokitelluksi petturiksi. Ja tämän uskoisin liittyvän itsetunto-ongelmiin ja epävarmuuteen; ryhmästä haetaan tukea siihen. Ehkä me suomalaisetkin vielä opimme. Sen itsetunnon rakentamisessa nämä maailmanmestaruudetkin ovat tärkeitä kokemuksia.
Tämä on varmaan aika pitkälle luonnekysymyskin. Vaikka itse olen kaupunkilainen, en ole koskaan tuntenut itseäni oikein sellaiseksi. Vaikka asuin 10 v. Helsingin Kalliossa. Jotenkin olen aina kaivannut maalle. Kyllä täällä on monella tapaa hitaampaa, ihan käytännössä. Ja puut, kivet, eläimet, luonto vain ovat minulle niin tärkeitä. Kaikille ne eivät ole, eivätkä koskaan edes ehkä tulisikaan olemaan, vaikka miten asuisi maalla ja yrittäisi ymmärtää sitä "luontojankutusta". Me olemme erilaisia, hyväksytään se.
VastaaPoistaps. siis "olen ollut kaupunkilainen", nythän asun maalla.
VastaaPoista