Urban homestead-nimityksellä tarkoitetaan englanninkielisessä maailmassa kaupunkimaisella kaava-alueella sijaitsevaa, osittaiseen omavaraisuuteen pyrkivää huushollia. Yleensä siis omakotitaloa, jonka pihaa hyötyviljellään ja jossa pidetään kotieläimiä. Homesteadilla voidaan tarkoittaa myös kerrostaloa, jonka piha on muutettu viljelykäyttöön ja jota viljellään yhteisvoimin.
Homesteading-verbimuotoa ei ole suomeksi käännetty, mutta itse olen kääntänyt sen tekeillä olevassa kirjassani omavaraistamiseksi (tällä tarkoitan osittaiseen ruoka-omavaraisuuteen pyrkimistä, en sitä oikeaa 100 % omavaraisuutta, mikä vaatisi jo isomman tilan maalta... jos joku muuten keksii paremman käännöksen tälle sanalle, kertokaa!).
Postauksen vuokra-ilmoituksessa tarjottiin huonetta vuokralle juuri tällaisesta omakotitalosta, jonka asukkaat olivat sitoutuneet pihansa viljelyyn, kanojen hoitoon ja muuhun ekoelämään. Vaikka uuden vuokralaisen oletettiin osallistuvan talon ja pihan viljelyyn, kyseessä ei ollut kommuuni. Tämä oli alivuokralaisilmoitus.
Muistatteko vielä sen ajan, kun joka talossa oli alivuokralaisia? Minä muistan sen vain isovanhempieni kertomuksista. Molemmissa mummoloissani, kuten täällä, oli tiukempina aikoina aina alivuokralaisia. Root simple- blogin kirjoittaja uskoo että laman edetessä ja kotipihaviljelyn yleistyessä juuri tämän tyyppiset alivuokralaisilmoitukset tulevat yleistymään. Fiksua se olisikin.
Jos omakotitalossa asuvaa perhettä kohtaa suuri mullistus kuten ero tai työttömyys yksi keino pitää (sama) katto päänsä päälle olisi tosiaankin ottaa samanhenkisiä alivuokralaisia. He voisivat auttaa kasvimaalla tai eläinten kanssa. Alivuokralaisen avustuksella kiireinen työssäkäyväkin voisi pitää työläämpiä hyötyeläimiä, kuten vaikka vuohia. Win-win!
Tämä vaatisi tietysti vain nykyaikaisen omakotitaloajattelun - erityisesti oman tilan ja rauhan mustasukkaisen partioinnin - unohtamista. Alivuokralais-ajatus tuntuu lähtökohtaisesti todella vieraalta ja ehkä myös vähän peloittavalta individualistiselle ajallemme.
Meidän talossa on rakennettua tilaa vain vähän yli sata neliötä ja meitä on kuusi. Vaikka tilaa on meillä alle perusnormien jo nyt, minä kyllä harkitsisin vaikeampien aikojen kohdatessa alimman kerroksen kahden huoneen loppuun rakentamista ja vuokralaisen ottamista sinne.
Mielellään sellaisen vuokralaisen, joka auttaisi minua oman pienen vuohelan rakentamisessa...
 |
| Lähitallin lumoava Martta |
Jännä juttu, puhut juuri siittä mitä itse olen ajatellut, että miten ihminen jolla ei ole varallisuutta rakentaa omaa taloa ja ostaa maata voisi päästä vuokralle tällaisiin paikkoihin tai lähelle näitä paikkoja asumaan ja sitten auttamaan askareissa. Lapsetkin tykkäis kun sais eläinten kanssa puuhastella.
VastaaPoistaMinä olen pitkään ihmetellyt nykykotien kokoja, siis omakotitalojen kokoja. Me asumme hyvin pienessä omakotitalossa (siis nykymittapuun mukaan pienessä) ja ihan avoimesti on ihmiset ihmetelleet, miten me mahdumme näihin neliöihin asumaan ja mahdummeko jatkossakin, kun lapset kasvavat. Kuitenkin kerrostaloasumuksissa 4 henkiselle perheelle 116 neliötä olisi ihan tarpeeksi. Laajennusta on ehdotettu ihan lähisuvun piiristä ja ihmetelty, kun meitä ei sen laajennuksen teko kiinnosta. Jos joskus lapsilta vapautuu tilaa, ei tähän oikein voi alivuokralaista ottaa surkean äänieristyksen vuoksi ja pihassakin pidämme siitä, että piha on oma ja voi halutessaan myös laiskotella. Mutta ajatus sellaisesta yhteisöllisyydestä, että jokaisella olisi oma nurkkaus, mutta jotain pientä yhteistä siivua hoidettaisiin pihalla yhteisesti, olisi ihan kiinnostava. Koska omat kiinnostuksen kohteet eivät välttämättä ole pysyviä, voisi vuokralaissysteemin kautta kokeillakin, että pitääkö ihan oikeasti tällaisestä tekemisestä. Meidän kadulla on onneksi pientä yhteisöllisyyttä, joka ei kuitenkaan pakota ketään.
VastaaPoistaAsumisesta vielä. Meillä on pienet neliöt ja mielestäni me ei tarvita erillistä työhuonetta ja vierashuonetta jne. Mistä oikein ihmisillä kumpuaa se, että joka ainoaa asiaa varten pitäisi olla oma huone tai tila? Kun kuuntelen ajoittain ihmisten rakennussuunnitelmia ja huoneita on tulossa taloon enemmän kuin ihmisiä, ihmettelen usein hiljaa mielessäni, että miksi. Lapset usein vielä asuvat vain murto-osan elämästään kotonaan, kunnes sitten lennähtävät omiin pesiinsä. Itse voisin kuvitella, että tämä ei olisi liian iso talo kahdellekaan, mutta sitten piha ja talo olisi yhdessä kahden tason ja portaiden vuoksi mahdoton, jos jollekin tulisi vakava liikuntarajoite. Meni ehkä kommentti vähän ohi aiheen, mutta en aina vain ymmärrä maailman menoa..
Tuli mieleen että voisiko se olla terminä yksinkertaisesti koti- tai pihaviljelyä?
VastaaPoistaTuulia: Hyvä nimitys tuokin, mutta kun homesteading on niin paljon muutakin kuin vain viljelyä niin mietin, että viekö tuo kuitenkin vähän harhaan. Pitää vielä tuumia.
VastaaPoistaVaaleanvihreää: Meilläkin on erityisen pieni omakotitalo jonka kokoa on paljon kauhisteltu. Olen kertonut sen rakentamisesta kirjassani Pientä elämää etsimässä.
Odotan tuota kirjaasi :) Olen englanniksi hankkinut kirjoja ja netistä lueskellut aiheesta ja joululomalla juttelin ystäväni kanssa, että olisipa aiheesta suomenkielisiä kirjoja. Aihe todella kiinostaa.
VastaaPoista