Tämmöinen mustanruskea siemen, josta keittämisen jälkeen alkaa versoa ituja, ei vakuuttanut epäluuloisia lapsiamme: sain syödä ruoan ihan itsekseni. Myönnän ettei ruokalaji näytä gourmetkokin unelmalta, mutta hyvää se minusta oli. Nyt kun olen taas (ainakin tämän paaston ajan) kasvissyöjä ja minulla on taipumusta anemiaan, minua kiinnostaa canihua erityisesti siksi että se sisältää runsaasti rautaa.
Ruokalajin muut osaset eli tofun ja kaalin, wokkasin kookoslastujen kera rouhitulla Guajillo-chilimausteella. Tämä koko maustesarja on minusta yliveto!
Mausteet ovat yleensäkin se asia, johon ruoassa mieluiten panostan. Niillä saa yksinkertaisimmastakin kasvisruoasta hurjan hyvää. Joku vuosi sitten luomukaupoissa oli myynnissä currylla ja muilla tulisilla mausteilla maustettuja Tropicain kookoslastuja. Juuri kun olin tottunut lisäämään niitä melkein kaikkiin ruokiini, ne yhtäkkiä katosivat myynnistä. Suren asiaa vieläkin, mutta onneksi hieman samantapaista efektiä ruokiin saa paistamalla öljyssä kookoslastuja tämän maustesarjan kera.
Kieltämättä joskus tulee mieleen, miten halpaa ja yksinkertaista elämä olisi, jos ei tarvitsisi ajatella lasten (tai miehen) ruokatottumuksia. Minun lempiruokani ovat kaikki aika askeettisia. Esimerkiksi koko viime kesän olisin voinut syödä ilolla maailman yksinkertaisinta pastaruokaani (täysjyväpastaa, jonka joukkoon on raastettu tuoretta kesäkurpitsaa...ja siihen päälle kurpitsaöljyä + parmesania). Muu perhe ei kyseiseen outoon ruokalajiin koskenut. Heitä varten pitää aina keksiä lisäkkeitä, kastikkeita, lihaa...
Kiitos kaikille pyörä-asiaa kommentoineille! Haaveissani siintelee ehdottomasti tanskalaistyyppinen laatikkopyörä. Kuvat ovat Karina Tengbergin ihanasta kirjasta Christiania interiör:
Sama täällä! Yritän noudattaa vähähiilarista ja kasvispainotteista ruokavaliota ja sitten meillä on mukula joka syö käytännössä vain perunaa ja lihaa, mikään kasvis ei mene muuten kuin soseutettuna :-(.
VastaaPoistaSamoin täällä, omat ruokailutoiveet siirtyvät tulevaisuuteen, kun en viitsi kokkailla eri ruokia itselle ja lapsille. ja oi, miten tuo laatikkopyörä on ihana! Voin niin nähdä sinut sieluni silmin ajelemassa tuolla pitkin kirkonkyliä tukka hulmuten, Valo ja taimet yms. kuljetettavat asiat laatikossa. :)
VastaaPoistaMuutaman päivän oli yksin kotona hiihtoloman jälkeen ja oleilin hyvin vähän aikaa keittiössä, ruokakaupassa tai ylipäätään minkään ruokaan liittyvän aiheen lähellä kuin lähes sen ajan vain, mitä syömiseen meni aikaa. Kun perhe on kotona, ollaan vapaapäivinä neljän tai viiden kattauksen aikana keittiössä, ennen kattauksia ja kattausten jälkeen vielä joku (eli joku aikuinen) tekee ison työn saadakseen ruoan pöytään ja pöydästä pois ja sitten niille astioillekin pitäisi tehdä jotain. Olenkin päättänyt, että ajoittain notkut keittiössä vähän kauemmin ja teen suuren satsin ruokaa itselleni, jonka pakastan ja saan siten edes työlounaan mukaan melko vaivattomasti. Nyt pakastimessa on kaalilaatikkoa ja hernekeittoa minua varten, näihin lapset sanovat: "yök, mikä täällä haisee". Lasten suosimat ruoat taas eivät minulle uppoa montaa kertaa peräkkäin.
VastaaPoistaOi joi. Niinpä niin. Jos kokkaisin vain itselleni niin varmaan söisin lähinnä salaattia ja kurpitsakeittoa. Pitkään ajattelin että olen tehnyt jotain raskaasti väärin kun tätä perhettä ei saa syömään minkään suosituksen mukaan. Nyt olen hiljalleen hyväksynyt sen, että joka ainoalla perheenjäsenellä on ihan omat makumieltymykset. Viikonloppuisin sitten tehdään kompromissiruokaa, että saadaan porukka edes muutaman kerran samaan pöytään. Sillä tavalla kuulemma pääsee paremmin yliopistoonkin. (Joskus muinoin oli sellainen tutkimus että perheen yhdessä syöminen korreloi yliopistoon pääsyn kanssa. Tosin en tiedä onko meillä kukaan lapsista edes hakemassa...)
VastaaPoistaHei, en tiedä onko sinulla ollut tapana ottaa näitä blogi maailman titteleitä vastaan, mutta blogissani nyt olisi kumminkin siulle tunnustus :)
VastaaPoistaTähän voi kyllä yhtyä täysin. Miten helppoa ja terveellistä kasvisruokaa sitä itse valmistaa/valmistaisi, jos ei tarvitsisi miettiä mitä muu perhe syö. Välillä tuntuu, että ruoanlaitosta menee ilo näiden kompromissiruokien myötä :( Varsinkin kun ne eivät aina vastaa omaa mielikuvaa hyvästä/terveellisestä ruoasta.
VastaaPoistaLohduttavaa kuulla, että muutkaan eivät saa syödä kodissaan mitä haluavat. Mikä parasta, näistä kommenteista puuttui se kommentti, jonka melkein joka kerta olen saanut bloggatessani tästä aiheesta. Aina kun yleensä ilmoittautuu ainakin yksi Täydellinen Äiti, joka ei ollenkaan ymmärrä, mitä ongelmaa asiassa on. Kun hänen lapsensa ovat aina syöneet vegaaniruokaa/raakaravintoa whatever ihan kiltisti, ja tämä on vaan totuttelukysymys... Juu ei vaan onnistu meillä.:)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, rautaisia ruoka-ideoita tässä kaipaa, kun on anemiaan taipumusta täälläkin! Maustamisessa itselläni on vielä oppimista. Kasvisyöjä-tuttuni käski popsimaan paljon papuja ja vihreitä linssejä ja kuivattua nokkosta rautaa saadakseni. Täytyy kokeilla, josko niiden lisäämisestä on apua.
VastaaPoistaSanna.