Ajatukseni kilpistyy tähän kuvaan. Se on yksi näistä facebookissa kiertävistä kuvista, joiden alkulähdettä on mahdotonta enää jäljittää. Sorry anyway, alkuperäinen, taitava kuvakäsittelijä!
Nyt kun omasta hypystäni on kohta kaksi kuukautta olen jo huomannut, että kun itse vaihtaa suuntaa ja alkaa elää todeksi omaa unelmaansa, kaikki ympärilläkin alkaa muuttua ja reagoida. Se ei ole pelkkää helppoa auvoa, kuten näissä elämänmuutosjutuissa tavataan mainostaa, se on elämän perusteellista myllerrystä. Suurin juttu ei siis ollutkaan se hyppy, siitä se vasta alkaa.
Kun tämä oravanpyörästä hypännyt äiti tänä aamuna nosti katseensa sunnuntailehdestä, mitä hän näkikään? Sen, että lapsensa leikkivät innolla oravanpyörää. Kuvassa on Huipputoimittaja (huomatkaa asuvalinta), jonka on ollut pakko rahdata lastenhoitohuolien ja "erityisen tärkeän haastattelun" takia työpaikalle mukaan lapsensa "Niko-vauva" (pikkuveliraukan tehtävä leikeissä on tottakai aina olla koira, konttaava vauva tms alistettu olio). Kysyin miksi Nikolle on laitettu kaulapanta ja talutin. Vastaus oli topakka: "muutenhan se karkaisi!"
Leikkiin kuului ahdistavan suuri määrä eri puolille keittiötä liimattuja post-it-lappuja, joissa luki mm. seuraavaa: "Muista haastattelu 19.30!!!", "Vauvan lääkäri la klo 8.00!!!", "Vauvan leikit la ja su vapaa, ei leikkejä!!". Onneksi tämä aika stressaantuneen oloinen äiti näytti tekevän sentään jonkinlaista lyhennettyä työviikkoa. Löytyi nimittäin vielä yksi lappu, joka sai leppoistajankin mielen iloiseksi:
"Työ-aika ma 9-10.30, ti 8-11, ke 8.30-12"
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOnpa tyylikäs huipputoimittaja. Pikkuveljeä käy vähän sääliksi kaulapannassa. :) Tuon kuvan "Freedom - The Carousel" tekijä taitaa muuten olla Anne Wipf, ja alkuperäisen kuvan osoite on http://wipf.elfwood.com/Freedom-The-Carousel.3591163.html
VastaaPoistamielenkiintoinen postaus. Tuumailempa hetken . Lapset on niin aitoja;)
VastaaPoistaTuo karusellikuva on todella kaunis! Kirjoituksesi on ajatuksia herättävä. Eipä ole itse tullut tuollaisia leikkejä lapsena leikittyä. Niin se maailama muuttuu ja toivottavasti jatkaa muuttumistaan..parempaan suuntaan. Olisi kiva nähdä lapset leikkimässä leppoistamis- tai puutarhaviljelyleikkejä.
VastaaPoistaTämä postauksesi pisti mietteliääksi! Kiitos siitä.
VastaaPoistaMyös sen "hypyn" jälkeen elämässä on arki, mutta on ollut itse ihana lopultakin oivaltaa, että siihen arkeenkin voi vaikuttaa. Maanantaikin voi olla huippupäivä!! Ihana toimittajaäiti sinulla :)
VastaaPoistaItse näen oman oravanpyörästä irtautumisyritykseni jatkuvana prosessina, ei niinkään kertahyppäämisenä - niin kaunis kuin tuo kuva onkin. Kerran olen toki isomman valinnan tehnyt, en maalle enkä pois työelämästä vaan vähemmän arvostetulle ja vähemmän palkitulle alalle, jossa pystyn paremmin säätelemään oman työni määrää ja jonka tekemisestä nautin. Tässäkin työssä ja perheen arkisissa asioissa joudun kuitenkin jatkuvasti pitämään itseäni kurissa ja aika usein pääsee unohtumaan, miksi alunperin tämän valinnan tein. Innostun helposti ja ehkä siksi tuppaan työssä kuin työssä ajautumaan syvemmälle projekteihin, hakemaan korkeampaa asemaa, tekemään "mielenkiintoisempia" juttuja jne. jne. eli toisin sanoen stressaantumaan ja tekemään itseäni korvaamattomaksi. Sama koskee kotioloja: on niin houkutteleva ajatus liittyä johonkin mielenkiintoiseen yhdistykseen, alkaa kunnostaa mätänevää sukumökkiä, ilmoittautua kurssille parantamaan kielitaitoa, ostaa kausikortti jumppaan... Ja taas sitä juoksee tukka putkella ja huonolla omallatunnolla paikasta toiseen. Itselläni avainsana on kieltäymys/pelkistys/karsiminen. Vastapainona aina toisaalta se, ettei elämä jäisi tässä pelkistyksessä elämättä ja ettei arki sujahtaisi ohi huomaamatta. Ehkä siinä mielessä tuo kuva onkin hieno muistutus vapaudesta ja oman tien kulkemisesta. Sitä ajatusta kun osaisi tässä työn, kolmen lapsen ja arjen keskellä jotenkin vaalia. Pitää pitää kuva mielessä taas seuraavan kerran kun painin tämän asian kanssa:).
VastaaPoistaRiikka kirjoitti sen mitä minäkin olisin voinut sanoa. Kylläpä natsasikin hyvin, kolmea lasta myöten.
VastaaPoistaMuuten hymyilyttää (välillä) se miten vanhempien ammatit näkyvät lasten leikeissä. Olenkohan kertonut siitä kun meillä leikittiin aikanaan tuomioistuinta. Tuomari, syyttäjä, syyllinen...