Kaikista teollisuuden lajeista maailma tarvitsee vielä kymmenen, sadan ja tuhannenkin vuoden päästä varmuudella juuri ruokaa. Mikäli aiomme ruokkia kasvavan ihmiskunnan ja vähentää ruoan pitkän matkan kuljetuksia (ja nehän meidän on pakko tehdä), maatalouden harjoittamisen pitää laajeta myös kaupunkeihin; kaupunkiviljelyyn, Tudge uskoo:
Yhä suurempi osa ihmisistä uskoo, että "edistyksen" tulisi tarkoittaa jotain uutta, ei tätä samaa: uusia kaupunkityöpaikkoja, kaupunkien laajenemista. Maailma tarvitsee nyt maatalouden ja erityisesti pienviljelyn renessanssia. Sellaisen pienviljelyn, joka on sijoitettu kaupungin sisälle, ja joka työllistää paljon ammatti-ihmisiä.
Joissain edelläkävijäkaupungeissa eletään jo näin. Tämän kirjan mukaan esimerkiksi Shanghain kaupunki, jossa on enemmän pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanilla, tuottaa kaupungin sisällä 50 % kananlihastaan, 90 % kananmunistaan, kaiken lehmänmaitonsa ja kaksi miljoonaa tonnia kaupungin käyttämästä viljasta ja riisistä. Miettikääpä sitä lehmien määrää!
Tämähän on toisaalta pelkkä kaavoitus-, luovuus- ja lupakysymys. Kyse ei koskaan ole ollut siitä, etteikö kaupungissa olisi ollut tilaa tai mahdollisuuksia viljelyyn, kyse on ihmisten ajatusmalleista: millaiset asiat kuuluvat kaupunkiin. Voiko katolla olla hyötypuutarha? Häiritseekö minua kovasti korttelipihalta kuuluva kanan kaakatus? Miellyttääkö silmääni viljelysmaaksi muutettu puistoalue?
Lasten sairaspäivinä olen tehnyt omia kasvimaasuunnitelmia yhdessä assarikoirani Ilon kanssa. Äänimaisemana on olut flunssaisen tytön taukoamaton pianonpimputus. Kasvimaan kohopenkit odottavat hangen alla kevättä.
Näitä aion ensi kesänä ainakin kasvattaa: perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsoja, pinaatteja, salaatteja, kasvihuonetomaatteja ja -kurkkuja, paprikoita, mangoldeja, sokeriherneitä, härkäpapuja, salaatteja, sipuleita, valkosipuleita, mukula-artisokkia, lehtikaalia, parsakaalia, kukkakaalia, maissia, palsternakkaa, naurista, lanttua, munakoisoa, salkopapuja... tulisipa jo kevät!
Tulisipa jo kevät! Sitä minäkin toivon. Jostain lehdestä luin myös jutun mehiläisten hoidosta, tyyliin pari kennoa takapihalla. Muuten hyvä, mutta taidan vähän pelätä niitä pörriäisiä..
VastaaPoistaKatja Gauriloffin Säilöttyjä unelmia - en ole vielä nähnyt - on karua kertomaa.
VastaaPoistaOn ihanan maanläheistä ja vieläpä hyödyllistä työntää kätensä multaan!
Hei, ja olipa kannustava postaus, kun juuri vuokrasimme 14 hehtaaria peltoa aloittaaksemme pienviljelyn aivan nollakokemuksella :) Mutta into on kova! Kysyn nyt heti, että mistähän saat härkäpapua?
VastaaPoistaKukka, hieno juttu! Saako udella voiko projektinne edistymistä seurata kenties jostain blogista tms?
PoistaKukka: Härkäpavun siemeniä saa esimerkiksi Hyötykasviyhdistykseltä.
VastaaPoistaTodella hyvä kirjoitus, olen ammatiltani kokki ja haluaisin yhdistää tulevaisuudessa päivätyön ja vapaa-ajan pienviljelyn. Ihanteeni olisi asua keskustan lähellä ja pystyä kasvattamaan omalla(?) tontilla ainakin hedelmiä, yrttejä ja kukkia, myös ruokaa. Tällä hetkellä asun kaupungissa rivitalossa vuokralla, ja säästän omaan asuntoon.
VastaaPoistaKattopuutarha ja kaupungissa elävät lehmät ja kanat kuulostavat juuri minun unelmaltani :D
Nyt pitäisi vain löytää sopiva talo jossa olisi hieman maa tilaa, niin pääsisin toteuttamaan unelmaani! Mutta omavaraisuus on ehdottomasti hyvä juttu.
Tulevaisuudessa tarvitaan juuri pienviljelyä, sillä viime aikoina monet pientilat ovat lopettamassa toimintaansa, kun toiminta ei kannata. Uskon että omiksi tarpeiksi viljely kannattaa, kun se on samalla vapaa-ajan harrastus joka rentouttaa :)