Itku minulle tuli siksi, että itselleni H1N1- syksy oli raskas ja mullistava silmien avaaja sille, mitä nyt kutsutaan läpinäkyvyydeksi. Se kyseenalaisti minulle myös ensi kertaa oman toimittajan ammattini. Eikö toimittajana olo siis ollutkaan pyrkimystä totuuden julkituontiin? Olinko käsittänyt koko homman väärin? Itse olin tällöin hoitovapaalla, eli en voinut kirjoittaa asiasta. Mutta pitkään luotin, että muut kyllä kirjoittaisivat.
Nyt kirjoittivat, mutta valitettavasti liian myöhään.
Johanna Venhoo, joka on kirjoittanut tärkeän kirjan Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta (Teos 2011) määrittelee läpinäkyvyyden uudeksi objektiivisuudeksi. Nykyään uskomme kirjoittajaa vain, jos voimme nähdä kirjoituksen läpi lähteisiin ja arvoihin, joiden perusteella kirjoittaja teki päätelmänsä.
Vanhat uutisorganisaatiot ovat olleet haluttomia omaksumaan verkossa käytäntöjä, jotka ovat word wide webin alkuhämäristä lähtien olleet blogikirjoittajille arkipäivää. Erittäin harva perinteinen uutisorganisaatio liittää juttuun linkkejä sen lähteisiin ja mahdolliseen lisäinformaatioon. Tämä johtuu siitä, että lukijat halutaan pitää omilla sivuilla - ja maksettujen mainosten tavoitettavina - mahdollisimman kauan. Uutisorganisaatioiden johdossa kuvitellaan, että jos oman sivuston ulkopuolelle ei linkitetä, ihmiset eivät osaa sieltä ulos.
Tämä on tietenkin harhaa, eikä voi jatkua enää pitkään. Medialukutaitoiset lukijat alkavat vaatia yhä enemmän tietoa uutisten lähteistä: Jos kerran voitte helposti kertoa uutisten alkuperästä, miksi ette tee sitä? Kriittiset kuluttajat painuvat muualle, jos eivät saa luotettavaa uutispalvelua.
H1N1-syksynä minä painuin muualle, etsiessäni vastausta siihen pitäisikö minun rokottaa omat lapseni sikainfluenssaa vastaan vaiko ei. Painuin ulkomaisten sanomalehtien sivustoille, joilta muutenkin aina luen kaikki kansainväliset uutiset. Minua alkoi ihmetyttää se, miten paljon eri maiden rokottamiskäytännöt poikkesivat tämän rokotuksen kohdalla toisistaan. Katsoin Puolan terveysministerin Ewa Kopaczin puheen, jossa hän vakuuttavasti perusteli miksei aio ostaa samaista GKS:n Pandemrix- rokotetta Puolaan. Luin paljon kriittisiä ulkomaisia arvioita kyseisestä rokotteesta.
Kuukausiliitteen jutussa todetaan:
Mediakaan ei oikein osannut arvioida tietojen luotettavuutta tai rokotteen mahdollisia riskejä. Enimmäkseen se vain välitti viranomaisten kertomaa tietoa.
Vastakkain tuntuivat olevan vakavasti otettavat asiantuntijat ja hysteeriset huhupuheet.
Lisäisin äskeiseen lainaukseen sanan suomalainen media, sillä vain Suomessa oltiin näin viranomaisuskovaisia. Muualla ajateltiin toisin ja tehtiin toisenlaisia ratkaisuja.
Siinä vaiheessa, kun Intian (!) tv teki laajan repparin "Suuresta suomalaisesta rokotekorruptioskandaalista" eikä suomalainen media edelleenkään kirjoittanut Juhani Eskolasta mitään poikkipuolista aloin mailailla työssä oleville kollegoille. Ehdotin, että eikö rokotteesta voisi kirjoittaa edes pientä juttua, jossa kerrottaisiin, että kaikissa maissa rokotetta ei suositella. Tämä voisi tuoda uutta näkökulmaa vain THL:n tiedotteiden varassa oleville vanhemmille.
Ajattelin vilpittömästi, että ehkä kiireiset kollegat eivät olleet vain huomanneet ulkomaisia uutisia. Lähetin heille tietoa Suomen rokotteen epäilyttävästä adjuvantista (kaikki tietohan oli jo tällöin vapaasti kenen tahansa saatavissa netissä) ja sen oletetuista vaaroista. En ymmärtänyt ollenkaan miksei tähän, varsinaiseen skuuppiin, tarttunut kukaan. Ilmapiiri oli sellainen, että kaikki rokotuskriittiset puheet leimattiin hysteriaksi. Kaikki rokotusta alusta asti vastustaneet, kuten Antti Heikkilä (huomatkaa muuten Antin tapa bloggata lähteisiinsä koko-ajan viitaten) leimattiin hulluiksi. Erään ison lehden päätoimittaja lähetti minulle ystävällisen mailin, jossa totesi juuri rokottaneensa koko perheensä ja uskovansa vakaasti sen, että "viranomaiset eivät voisi suositella meille rokotetta, jos sen adjuvantissa olisi jotain hämärää".
No, siinä sitten kuitenkin oli hämärää.
Se, että Helsingin Sanomissa nyt julkaistiin näin iso juttu, jossa erehdys myönnettiin (vai myönnettiinkö? olisin kyllä halunnut tietää, miksi juuri Hesarissa ei reagoitu niihin satoihin rokotusaiheisiin yhteydenottoihin ja jopa addresseihin, joita huolestuneet ihmiset rokotuskamppanjan aikana toimitukseen lähettelivät) osoittaa kuitenkin sen, että jokin pieni asennemuutos läpinäkyvämpään suuntaan on parin viimeisen vuoden aikana tapahtunut.
Loppuun sellainen selvennys, että en ole yleisesti ottaen rokotusvastainen ihminen. Mutta olen ihminen, joka ei usko asiantuntijoita, jos haistaa jotain hämärää. Lisäksi olen myös ihminen, joka aina haluaa ottaa asioista selvää itse, ja vertailla suomalaisia suosituksia kansainvälisiin. Sen takia olen itse ottanut selville jokaisen meidän perheessä annetun rokotuksen haitat ja hyödyt ennenkuin olen antanut niitä keneenkään pistää. H1N1 rokotetta meillä ei otettu.
Läpinäkyvyys tuntuu olevan koko tämän maailmanhetken suuri teema. Joka puolella maailmaa korruptioketjuja paljastellaan ja suurten yritysten valtaa kyseenalaistetaan. Hirmuvaltiaat syöstään vallasta ja kansat nousevat.
Myös Pekka Haavisto- ilmiö edustaa samaa läpinäkyvyyden nousua. Huomattavaa on, että ilmiön takana eivät ole nyt suuret mediayhtiöt, vaan sosiaalinen media. Siis: kansa itse. Vaikkei Suomi olisi (vielä näissä vaaleissa) valmis Pekan kaltaiseen presidenttiin, jokin on näiden vaalien ansiosta taas muuttunut ja sykähtänyt hyvään, avoimempaan suuntaan. Siitä on hyvä jatkaa.
Meillä on juuri Hesarin tilaus loppunut, joten en nähnyt tuota artikkelia, mutta järkyttävä juttu tuo narkolepsia, todella surullista sairastuneille ja heidän perheilleen. Itse otin aikoinaan todella suuren stressin sekä sikainfluenssasta että tuosta rokotteesta, sillä olin tuolloin raskaana. Päädyin sitten ottamaan rokotteet sekä itselleni että lapsilleni (mies ei ottanut rokotetta, mutta ei myöskään vastustanut lasten rokottamista).
VastaaPoistaNyt voin vain olla kiitollinen, että lapsilleni ei tullut mitään haittavaikutuksia (eikä influenssaa). Toisaalta H1N1-rokote ei ole mikään ainutlaatuinen tapaus; esikoiseni sai synnärillä Calmetten ja ennen pikkukakkosen syntymää päätettiin, että rokotteen riskit ovat (syntyperäisille suomalaisille) suuremmat kuin hyödyt. Monikaan ei tiedä, että Calmetten seurauksena kuoli useampi kuin yksi vauva, muutaman vuoden sisällä siis.
Mutta tosiaan, lisää läpinäkyvyyttä mediaan, kiitos!
En ottanut kyseistä rokotetta, eikä perheenikään ottanut. Minä kuulun "riskiryhmään" perussairauksieni takia ja terveydenhoidossa melkein painostettiin rokotuksiin. En ole myöskään ottanut flunssarokotteita. En ole rokotusvastainen, mutta nyt mietityttää, kun tyttäreni odottaa vauvaa ja jo nyt on alkanut rokotusten mainonta ja kovat perustelut. Asun pohjanmaalla ja varsinkin ruotsinkielisillä alueilla on ollut kovasti keskustelua rokotuksista ja osa vanhemmista on vältellyt rokottamista. Vanhemmat on tuomittu lähes lasten heitteillejättäjiksi ja yhteisön painostus on ollut kova.
VastaaPoistaSuomessa on tosi vaikeaa olla eri mieltä mistään, täällä eletään vielä "herrojen" kunnioitusperinteessä. Meillä oli sikäli onnellinen tilanne, että piikkihysterian käydessä kuumimmillaan keskimmäiset lapseni kävivät vielä steinerkoulua ja siellä kukaan muukaan ei rokottanut.Nuorin oli kotona, isoin kieltäytyi itse koko rokotuksesta ja uskalsi sanoa vastaan niille, jotka yrittivät syyllistää. En ikinä itse ottaisi esim. flunssarokotetta. Eivät rokotteet sentään mitään vitamiinipaukkuja ole, ja flunssa on vaaraton tauti.
VastaaPoistaMaria: Calmeten meillä on saanut kaksi ensimmäistä. Toiselle se aiheutti ison, vuoden kestäneen reaktion. Siihen aikaan jo puhuttiin kyseisen rokotteen hyödyttömyydestä (silloinen rokote ei suojannut itäkantaa vastaan, mikä on se tyypillisin tuberkuloosin kanta, mitä meiltäpäin löytyy), kun esim. Ruotsin rokotusohjelmasta se oli jo poistettu. Syyllistys neuvolan puolelta oli kovaa jo siitä, että lykkäsin Calmeten antamista kakkosella vähän myöhemmäksi, neljään kuukauteen. Kun kolmonen syntyi, koko rokotus oli poistettu rokotusohjelmasta. Hohhoijaa...
Nämä rokoteasiat ovat kyllä tosi hämmentäviä tällaiselle tavalliselle talaajalle, joka ei jaksa eikä ehdi (tai edes tajua) ottaa selvää asioista perinpohjin. Miedät on vaan kasvatettu uskomaan esim. neuvolan kaltaisia auktoritteettja, että kyllä ne tietää asiat siellä. Olen saamassa kolmannen lapsen nyt ihan parin-kolmen viikon sisällä ja minulle on pitkin syksyä ja talvea neuvolassa, joka kerta tarjottu kausi-influenssarokotetta. En ole ottanut, enkä myöskään lapsille ole sitä ottanut. Syynä lähinnä se, että lähipiiriini/tuttaviini kuuluu useampi ihan aikuinen ihminen, joka on ollut sairaalahoidossa saatuaan jonkin reaktion "tavallisesta" kausi-influenssapiikistä. Ei ehkä hirveän yleistä, mutta miten uskaltaisin ottaa sen riskin, varsinkin kun olen raskaana? Mutta silti, olen monien tuttujen mielestä vastuuton ihminen, kun kyseistä piikkiä ota.
VastaaPoistaVaikea aihe! Itse nimittäin edustan sitä väestön osaa, joka kuuliaisesti itsensä rokotuttaa johtuen siitä, että ammatissani se on melkein "virkavevollisuus". Ketäänhän ei meistäkään pakoteta ja päätös jäteteään jokaiselle itselleen, mutta ajatus siitä, että huonokuntoisista asiakkaistani joku saisi vaikka tavallisen kausi-influenssankin minulta ja kuolisi siihen, tuntuu vaikealta. Huonon vastustuskyvyn omaaville ihmisille tavallinen influenssa on tappava tauti. Minä perusterveenä sairastaisin sen normaalina flunssana, mutta voisin itse tartuttaa sen eteenpäin.
VastaaPoistaJos ajatellaan esimerkiksi syöpäpotilaiden kanssa töitä tekeviä, voi olla tuhoisaa, että muusta syystä sairaalaan tullut potilas saa osastolta influenssan ja sairastuu. Ihan tällaisena graavina esimerkkinä.
Pitäisikö siis joku velvoittaa rokotteeseen viranomaisten toimesta (ei minusta), vai perustetaanko rokotukset vapaaehtoisuuteen, jolloin joku sinänsä ulkopuolinen voi kärsiä? Näihin ei varmasti ole ns. oikeita vastauksia. Lääketieteen parissa toimivana tiedän itse, että lääketiede ei ole eksakti tiede, kuten maallikot usein luulevat, ja heidän annetaan usein ymmärtääkin. Jokaisessa toimenpiteessä on omat riskinsä. Asiat vain täytyy laittaa puntariin ja antaa tarpeeksi tietoa.
Olen syvästi pahoillani siitä, että H1N1:n tapauksessa niin moni (ja vieläpä lapsi) on saanut pysyvän sairauden! Narkolepsiaan sairastuneille tai heidän omaisilleen ei tätä voi mitenkään korvata. Kuitenkin kansan laajalla rokotuskattavuudella pelastettiin monia varmalta kuolemalta. Nyt jo työssäni näin, miten vaikeasta taudista oli kysymys. Se yllätti asiantuntijatkin.
Itse otan aina kausi-influenssarokotteen. Uskon, että hyödyt ovat suuremmat kuin haitat, eikä haittoja kyllä ole päivää enempää ollutkaan ja silloinkin lievinä.
VastaaPoistaJos on perusterve ihminen, voi hyvin sairastaa influenssan ilman jälkitauteja, mutta sairaammilla influenssa on kova sairastaa, ja voi mennä kuukausia toipua entiselleen.
Toivoisin ettei jonkun ongelmallisen rokotteen takia leimattaisi kaikkia rokotteita huonoiksi. Se voi olla vaarallista puhetta.
Toistaisin nyt vielä postaukseni pointin siitä, että en ole rokotusvastainen eikä tämän postauksen aihe ollut leimata kaikkia rokotteita huonoiksi. Kyse oli tästä yhdestä rokotuksesta ja siitä, miten on mahdollista, että suomalainen media ei tämän aiheen ympärillä harjoittanut minkäänlaista kriittisyyttä?
VastaaPoistaMinusta on edelleen hämmästyttävää miksei tätä rokotetta Suomessa kyseenalaistettu, kun lähes kaikissa muissa maissa, johon se ostettiin, se tehtiin? Esimerkiksi Saksassa ja Italiassa ihmiset eivät menneet rokotettavaksi, vaikka sama rokote oli tarjolla. Se johtui siitä, että ulkomaisissa lehdissä näkyi monenlaisia mielipiteitä tästä rokotteesta, sen ostoon liittyvistä skandaaleista sekä siitä, ettei tätä rokotetta oltu testattu vielä tarpeeksi. Epäilen, että myös erilaisten mielipiteiden ja ratkaisujen sietokyky oli kys. maissa toista luokkaa kuin meillä Suomessa.
Suosittelen kaikille sitä Kuukausiliitteen juttua, se todellakin oli erinomainen.
olet itsekin aiemmin uskonut erilaisia auktoriteettitahoja, mutta pikkuhiljaa olen "valaistunut" että viranomainen ei välttämättä olekaan objektiivisen tiedon lähde.
VastaaPoistaLääketiede kehittyy ja joka vaivaan löytyy lääke jos toinen, myös rokotteiden määrä lisääntyy koko ajan. Mutta miksi myös krooniset sairaudet kasvavat samaa tahtia?
Vielä lisäys. Ymmärsin pointtisi, enkä tiedä asiasta tarpeeksi kommentoidakseni faktoilla. Koen vain "toisen puolen" ammattiedustajana ongelmalliseksi tällaiset tilanteet, jossa tehdään miten tahansa, aina joku kärsii. Jos rokotekampanjalla olisi viivytelty, olisi H1N1-uhreja voinut tulla paljon enemmän, jota jälkikäteen olisi päivitelty ja syyllisiä haettu. Jos taas rokote on valittu väärin, joudutaan tietenkin selvittämään sivuvaikutuksia. H1N1 iski influenssalle poikkeuksellisesti juuri nuoriin terveisiin, jotka joutuivat tehohoitoon suorilta jaloiltaan. Kausi-influenssa on enemmän vanhojen ja huonokuntoisten tauti.
VastaaPoistaLääketiede ei ole eksakti tiede. Valinta hyvän ja ei-niin-hyvän välillä on todennäköisyyksien puntarointia. Tavallinen asperiinikin tappaa vuosittain lukuisia ihmisiä. Sata sairastunutta lasta ja nuorta painaa vaakakupissa paljon, kun tulevaisuutta mietitään.
Ymmärsin kyllä ponttisi, tästä vaan kumpuaa paljon ajatuksia, jotka laajenevat alkuperäistä kirjoitustasi laajemmalle. Hyvä pointti!