Tämä lähes rikollinen lause lipsahti huuliltani jouluyönä kello 0.50, kun olimme miehen ja seitsemäntoistavuotiaan kanssa päässeet hienon Pianisti-elokuvan, ja sitä myötä koko jouluaaton finaaliin. Keskiveli oli ollut koko jouluaaton kovassa kuumeessa, koira ripulissa, äiti muuten vain joulumielen tavoittamattomissa.
Joulu kummastuttaa minua vuosi vuodelta enemmän. Shoppaushulluus, kaman ja ruoan vimmainen hamstraus – tämä koko näytelmä, jonka joku jossain on päättänyt etenevän tietyllä kaavalla. Alan olla samaa mieltä kuin kirjailija Tuomas Kyrö: ”Joulu nostattaa kahdeksi kuukaudeksi kauhean älämölön, että voitaisiin olla yksi päivä hiljaa. Eikä sitä edes olla hiljaa.” (H.S. 24.12.10) Viettäisin mielummin yhden hiljentymispäivän kerran viikossa kuin yhden näin kovalla hässäkällä rakennetun kerran vuodessa.
Pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa Tapiolassa oli aattopalveluksessa kuitenkin tunnelmallista. Lapset iloitsivat lahjavuoristaan (niin, me emme siis ole niitä karuja vanhempia, jotka antavat lapsille lahjaksi vain pari itse vuoltua puupalikkaa per nuppi…). Ja Helsingin aatonaaton jouluryysiksestä Vanhalta ylioppilastalolta löytyi yksi todella tärkeä juttu, jota olin metsästänyt jo monta kuukautta: ensi vuoden kalenteri.
Kalenteri on tärkeä, koska sehän määrittelee seuraavan vuoden. Ja ensi vuodesta on tultava parempi kuin tästä! Heli Pukin Karhusen ja Kettusen keikkakalenteri oli kaivattua vaihtelua esimerkiksi Paulo Coelhon korkealentoisuuksille, jotka jo parissa kalenterivuodessa alkavat mennä yli sietokyvyn. Karhun ja Ketun (huom. voimaeläimeni! Katsokaa vaikka tämän blogin ulkoasua…) suusta kuulee vähän maanläheisempiä ja mahdollisesti myös käyttökelpoisempia elämänohjeita:
Iloitse villisti ja ilmaan hypi,
älä pikkuasioita turhaan nypi.
Älä nouki, kouki liikaa
turhuuden markkinoilla
- on ale avoin aina luonnon marjasoilla.
Jumppaa, pumppaa, humppaa ja rullaa
- syö silloin tällöin annos
namia ja pullaa
ja nuku riittävästi aa-tuuti-lullaa.
Myös tämän postauksen otsikko on varastettu samaisesta kalenterista.
ps. ”Äiti on vähän väsynyt”- t-paitaa en vieläkään saanut lahjaksi, vaikka toivoin. Sen sijaan sain lempparini Goran Bregovicin, mustalaismusiikin ehdottoman kunkun, uuden levyn. Toki sekin piristää.
 |
| Joulumusiikkia riitti... |
 |
...kiitos innokkaan pianistin Äiti oli vähän väsynyt. |
Asiaa. Minusta etenkin näin jouluna on alkanut korostua ajatus siitä, kenen elämää tässä oikein eletään. ´Käytänkö´ tätä elämääni jonkin ulkoapäin tulevan tahon suunnitelmien mukaan vai onko motiivit lähtöisin ihan itsestäni? Jonkinlaisena ratkaisuna esim. joulun suhteen on ollut vain jäädä lillumaan hetkeen, toimia päivä kerrallaan ja katsoa mitä sitten syntyy, ilman suuria tavoitteita. Ja kas, silti meilläkin oli joulu, ei varmasti jonkun mielestä täydellinen, mutta selvästi kuitenkin meidänlaisemme (tietääkseni ainakin ;)). Ja mikä tärkeintä, että se stressaava kireä tunnelma ei saanut valtaansa.
VastaaPoistaMutta mutta, tekstistäsi tajusin juuri, että minä en enää ostele kalentereita...kääk. Tai no, on meillä sellainen seinäkalenteri, jonne laitetaan kaikkien tärkeimmät menot. Mutta vuotuinen henk. koht. kalenterin ostoni on ohi..apua, häviänkö maailmankartalta... Ihana muuten tuo ostamasi kalenteri :)
Kukkis, tuo omista motiiveista käsin rakennettu elämä on minustakin tärkeintä. Sehän perustuu sille, että oikeasti hyväksyy sen, millainen itse on, mikä on ulkoapäin ohjatun elämän vastakohta. Joulun suhteen se voisi tarkoittaa sitä, että kyseenalaistaa joka ainoan perinteen, joka ei tunnu omalta ja luo niiden tilalle omat jutut. Meidän perheessämme, jossa kukaan ei ole erityisemmin kiinnostunut ruoanlaitosta tai gourmet-syömisestä olisi esim. kauheaa piinaa istua tuntikausia ruokapöydässä (vaikka pitkään ja hartaasti syöminen lienee juuri eräs näitä "oikeanlaisen joulun" oppikappaleita).
VastaaPoistaMeillä syötiin perinteisesti ja ostettiin lahjoja vain "lapsille"(25ja28v.),istuskeltiin, ulkoiltiin koirien kanssa ja lueskeltiin. Leipomuksia ei ollut, mutta suklaata meni liian paljon.Ihan mukavaa oli, eikä stressistä tietoakaan. Hiukkasen hamstrasin kaupassa jo muutama päivä ennen joulua.Aatonaattona en kauppaan mene, itsesuojeluvaistoni pelaa vielä, mutta tänään jouduin (vastoin periaatteitani) laittamaan ruokaa roskiin.
VastaaPoistaOnneksi arki taas alkoi ja saan puuhailla omiani pikkuisessa talossani, ei kiirettä, eikä meteliä.Ihana arki!!!