Jo joutuu ilta on ollut minulle se joululaulu siitä joulusta saakka, jolloin jouduin lauluopiskelijana esittämään sitä koko joulukauden erilaisissa kissanristiäisissä. Silloin oli menossa iso oman elämän kriisi, mistä johtuen näin synkkää laulua oli vaikea esittää ilman, että esittäjää itseäänkin alkoi itkettää. Ehkä siksi laulun sanat syöpyivät erityisesti mieleen.
Herrat Sibelius ja Topelius ovat tässä laulussa onnistuneet kilpistämään suomalaisen joulun omituisen kahtiajakautuneen tunnelman. Syvyyden ja lohdun. Kaipauksen, pimeyden ja valon.
Me suomalaiset taidamme olla jotenkin masokisteja, kun tällaiset laulut ovat vaan niiiin ihania?
”Jo joutuu ilta ja tuuli käy yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan ja rikkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais tuon pyhän, lohtua luovan valon!
Vaan tähdet lempeän hohteen luo syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!
Nyt valkeus voittaa ja synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.”
hämy majan verhovi matalan ja rikkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais tuon pyhän, lohtua luovan valon!
Vaan tähdet lempeän hohteen luo syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!
Nyt valkeus voittaa ja synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.”
Tämä on kaunis. Itselleni rakkain on Varpunen jouluaamuna, Topeliuksen sanat siinäkin. Aina alkaa itkettää kun sen kuulen.
VastaaPoistaVarpunen on kaunis, ja vieläkin surullisempi. Onkohan millään kansalla näin melankolisia joululauluja? :)
VastaaPoistaMinulle tämä oli uusi - vaikka sävel kyllä kuulosti tutulta, lienen sen monta kertaa kuullut. Tosiaan esim. ne englantilaiset joululaulut, joista kovasti pidän, ovat kaikki paljon valoisampia :-).
VastaaPoista