tag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post3155832895663567530..comments2014-08-03T12:14:49.027+03:00Comments on Pientä elämää etsimässä: Pysähtyminen - se vasta voimia vaatiikinMarikkahttp://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-88866358372219886102010-12-28T19:55:33.956+02:002010-12-28T19:55:33.956+02:00Meillä syötiin perinteisesti ja ostettiin lahjoja ...Meillä syötiin perinteisesti ja ostettiin lahjoja vain "lapsille"(25ja28v.),istuskeltiin, ulkoiltiin koirien kanssa ja lueskeltiin. Leipomuksia ei ollut, mutta suklaata meni liian paljon.Ihan mukavaa oli, eikä stressistä tietoakaan. Hiukkasen hamstrasin kaupassa jo muutama päivä ennen joulua.Aatonaattona en kauppaan mene, itsesuojeluvaistoni pelaa vielä, mutta tänään jouduin (vastoin periaatteitani) laittamaan ruokaa roskiin.<br />Onneksi arki taas alkoi ja saan puuhailla omiani pikkuisessa talossani, ei kiirettä, eikä meteliä.Ihana arki!!!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-63384107272551999232010-12-28T11:18:41.149+02:002010-12-28T11:18:41.149+02:00Kukkis, tuo omista motiiveista käsin rakennettu el...Kukkis, tuo omista motiiveista käsin rakennettu elämä on minustakin tärkeintä. Sehän perustuu sille, että oikeasti hyväksyy sen, millainen itse on, mikä on ulkoapäin ohjatun elämän vastakohta. Joulun suhteen se voisi tarkoittaa sitä, että kyseenalaistaa joka ainoan perinteen, joka ei tunnu omalta ja luo niiden tilalle omat jutut. Meidän perheessämme, jossa kukaan ei ole erityisemmin kiinnostunut ruoanlaitosta tai gourmet-syömisestä olisi esim. kauheaa piinaa istua tuntikausia ruokapöydässä (vaikka pitkään ja hartaasti syöminen lienee juuri eräs näitä "oikeanlaisen joulun" oppikappaleita).Marikkahttps://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-4861751988860063692010-12-27T13:51:46.045+02:002010-12-27T13:51:46.045+02:00Asiaa. Minusta etenkin näin jouluna on alkanut kor...Asiaa. Minusta etenkin näin jouluna on alkanut korostua ajatus siitä, kenen elämää tässä oikein eletään. ´Käytänkö´ tätä elämääni jonkin ulkoapäin tulevan tahon suunnitelmien mukaan vai onko motiivit lähtöisin ihan itsestäni? Jonkinlaisena ratkaisuna esim. joulun suhteen on ollut vain jäädä lillumaan hetkeen, toimia päivä kerrallaan ja katsoa mitä sitten syntyy, ilman suuria tavoitteita. Ja kas, silti meilläkin oli joulu, ei varmasti jonkun mielestä täydellinen, mutta selvästi kuitenkin meidänlaisemme (tietääkseni ainakin ;)). Ja mikä tärkeintä, että se stressaava kireä tunnelma ei saanut valtaansa.<br /><br />Mutta mutta, tekstistäsi tajusin juuri, että minä en enää ostele kalentereita...kääk. Tai no, on meillä sellainen seinäkalenteri, jonne laitetaan kaikkien tärkeimmät menot. Mutta vuotuinen henk. koht. kalenterin ostoni on ohi..apua, häviänkö maailmankartalta... Ihana muuten tuo ostamasi kalenteri :)Kukkisnoreply@blogger.com