Vaikka henk. koht. ärsyynnyn vinkkilistoista (olen joutunut työn puolesta tehtailemaan niitä kyllästyksiin asti, ja sitä paitsi minusta ne aliarvioivat lukijaa yksinkertaistamalla elämän monimutkaisuutta), tästä postauksesta silmiin osui aidosti hyvä jouluvinkki: lähde joulun suunnittelussa elämäntilanteesta. Siis oikeasta elämäntilanteesta, ei idealisoidusta. Oikea elämä on aina kesken, ja lapsiperheessä se vasta kesken onkin.
Tänäkään jouluna emme yltäneet jouluaskarteluihin tai leipomuksiin, joita kehtaisi täällä blogissa esitellä. Kortteja ei ehditty tänä vuonna kuvata ja lähettää ollenkaan. Joulukuusikin on ehtinyt kaatua jo kerran ja koiralla on ripuli.
Toisaalta taaperon juttujen hauskuus on huipussaan ja on ensimmäinen joulu, kun meillä on tarjolla elävää joulumusiikkia vaikka aamusta iltaan (suuri haaste tytölle onkin olla soittamatta pianolla joululauluja – edes puolen tunnin ajan, please!).
Itse odotan lähinnä joulukirkkoa. Siellä minua odottaa valmis joulu ja haluamani joulutunnelma. Jos voisin, haluaisin viettää joulua ortodoksisella kaavalla, eli jättää koko aaton sikseen ja aloittaa juhlan vieton vasta jouluaamusta. Mutta lasten ja luterilaisten sukulaisten takia on joustettava.
Tämä Sinikka Nopolan joulupakina vajavaisista jouluihmisistä kolahti ja lohdutti. Kun ”jouluihmisyyteen” liitetään herkkyys, tunteikkuus ja muista välittäminen, vajavainen jouluihminen – joka ei saa aikaiseksi muistaa lähimmäisiään niin tai näin, tai onnistuu tekemään sen aina jotenkin väärin - saa joulusta toiseen kokea olevansa kylmä, kova ja muista piittaamaton. Mutta miten jouluintoilu ja lähimmäisistä välittäminen oikeastaan liittyvät toisiinsa? Tai: voiko lähimmäisistä välittää olemalla vain oikeasti läsnä, keskellä tätä keskeneräistä elämää?
Rentoa ja omannäköistä joulua Teille, rakkaat lukijat!
ps. Löytyykö ketään, joka antaa pienten lasten ihan oikeasti koristella kuusen? Siis ilman että seuraavana yönä korjailisi tulosta, kun samalle oksalle on ripustettu neljä palloa eikä yläoksilla ole mitään...
Rauhantäyteistä ja valoista Joulua teillekin !
VastaaPoistaMe "pakenemme" Jouluksi mökille. Tosin sinne tulee yhteensä 11 aikuista ja kolme alamittaista, joten ihan rauhallisin joulu ei liene tulossa. No, teemme näin joka toinen Joulu, joten tiedän, että mukavaa jokatapauksessa. Kotipitäjä unohtuu hetkeksi, ja saan kuunnella sisarusteni hulluja juttuja.
Lämmintä tunnelmaa kaikille Jouluun!
: Leena
Osui ja upposi, taas kerran. Meillä annetaan lasten koristella, eikä muuten korjailla - oikeasti. Minä ajattelen joulua rauhoittumisen kannalta (jos se nyt vaan on mahdollista, ja tänä vuonna se on mahdollista) ja toiseksi, lasten juhlana. Parasta on nähdä lasten ilo.
VastaaPoistaParhaimpia jouluisia fiiliksiä olen saavuttanut tähän mennessä autossa työmatkoilla. Mulla autoradiossa soi mm Samuli Edelmanin joululaulut esim En etsi valtaa loistoa. Ihan parasta musaa, jos haluaa ripauksen mielenrauhaa.
Leena: Hyvää joulua myös sinne!
VastaaPoistaElisa: Wau, mikä saavutus! Siis olla korjailematta kuusen koristeita.:) Minä tunnustan hivuttavani niitä vähitellen joka vuosi uusille paikoille... Kuulin tänään kuusesta, jonka lapset olivat saaneet koristella Batman- ja superman-figuureilla. Lapsilla oli ollut kivaa.
Tämä oli virkistävä joulupostaus; olen tehnyt pienen kierroksen blogeissa ja todennut, että hirveän monet bloggaavat äidit ovat (nyt jo) rakentaneet täydellisen joulun, ja (nyt jo!) ollaan kuvissa juhlamekot päällä, koti tiptop-kunnossa, lapsilla lakerikengät jalassa jne. Täydellisesti onnistuneesta joulusta on siis jo tarjota kuvia, vaikkei se ole vielä edes alkanut!
VastaaPoistaTiedän kuulostavani kauhean negatiiviselta, mutta en voinut olla ajattelematta: onko blogi+joulu jotenkin yhdistelmänä sellainen, että se houkuttelee jonkinlaiseen 50-luvun naisihanteen mieleentuovaan hyveellisyyteen ja perheenäidin pullantuoksuiseen ja pyyteettömään aherrukseen, joka dokumentoidaan muille nähtäväksi? Tätä blogimaailman (nyt kohta kuukauden kestänyttä) jouluvalmistelukautta seurattuani huomaan pohtivani: lavastetaanko täällä sellaista harmonista ja virheetöntä sisustuslehtielämää ja luodaan/ylläpidetään samalla aika vanhanaikaistakin naiseuden ja äitiyden ihannetta? Vähän?
Kiitos sinulle virkistävän realistisesta ja teeskentelemättömästä asenteesta. Tunnistan sen planeetan, jolta kirjoitat, se taitaa olla tämä sama ;)
Hyvää joulua!
Hyvää joulunjatkoa sinullekin Lumikko! Tottakai blogi genrenä houkuttelee oman äitiyskuvan kiillotukseen. Tai laajemmin ajateltuna mihin tahansa oman persoonan (vain) hyvien puolien esittelyyn. Ratkaisu olla esittelemättä omaa täydellistä joulua on harvinaisen helppo sille, jolla ei ole esiteltävää.:) Me ei leivottu tänä jouluna edes pipareita...
VastaaPoistaKiitos hyvästä näkökulmasta.
VastaaPoistaItse kulutan/kulutin (en voi sanoa edes viettämiseksi)jouluni suruntäyteisesti, enkä todellakaan täydellisenä äitinä.
Muutama viikko sitten rakkaimpani halusi erota minusta... Joskus elämässään voi vain toivoa, että joulun voisi kokonaan myös ohittaa. Aika hyvin siinä onnistuinkin, hiukan kuitenkin yritin pojalle jotain mukavaa järjestää.
Joulun aika todellakin täytyy sovittaa omaan elämäntilanteeseen. Tätä surua ja olotilaa en kuitenkaan soisi kenellekään, joulunakaan..
Paljon voimia sinulle, Johanna, vaikean ajan keskelle ja valoisampaa seuraavaa vuotta!
VastaaPoista