tiistai 14. joulukuuta 2010

Hyvä, lämmin, hellä

Onnea on hyvä varaava takka, tarpeeksi polttopuita – ja talo, joka pysyy puilla lämpimänä näilläkin keleillä.
Joskus pahimman metelin keskellä (esim. viime viikonlopun lastenjuhlat kymmenen pikkutytön voimin…tsiisus sitä kimitystä ja kikatusta!), on tullut mieleen, että perinteisemmin rakennettu talo olisi aika leppoisa. Siis sellainen rintamamiestalo-tyyppinen, jossa omakotitalon yläkertaan johtaa oma portaikkonsa, mikä tekee yläkerrasta oman ihanasti ääni- ja näköeristetyn osastonsa. Oman rauhan puutteesta taidan olla valittanut aika monta kertaa tässäkin blogissa.
Nyt pakkasilla olen kuitenkin iloinen siitä, että emme sulkeneet portaikkoa vaan teimme sinne rimaseinän. Yhden varaavan takan lämpö lämmittää näin pienessä talossa alakerran (70 neliötä) lisäksi myös yläkerran (36 neliötä), kun lämpö nousee vapaasti ylöspäin. Esteettisenä huomiona myös valo kulkee talossa kauniimmin. Toinen lämmityksellisesti yhtä hyvä vaihtoehto olisi ollut rakentaa perinteinen keskusmuuri ja kimputtaa huoneet sen ympärille, mutta jostain kaavoituksellisesta syystä tulisijaa ei voinut millään sijoittaa ihan keskelle taloa.
Jos perhekuntien hermot vaan kestäisivät, Suomen näköjään yhä kylmenevässä ilmastossa fiksuinta olisi rakentaa tulisijalla varustettuja taloja, joissa ei ole lainkaan väliseiniä, sillä tällöin lämpö jakautuisi tasaisesti tilaan. Ei ole sattumaa, että ekotaloissa yläkerta on yleensä parvimallinen.
Täällä on kertomus erään perheen matkasta pienempään taloon ja yksinkertaisempaan elämään. Mukava blogi muutenkin.




4 kommenttia:

  1. Meillä on vähän samantyyppinen ratkaisu kuin nuo teidän portaat ja jatkuvasti keskustelemme siitä, että laittaisimmeko edes vähän äänieristystä saadaksemme koko portaikon umpeen ja vaikka ihanat piparkakkuovet siihen sisäänkäyntiin. Mutta mutta, tällaisilla paukkupakkasilla on kiva käydä lämmittelemässä tuolla yläkerran puolella, ilman että sähkölasku kasvaa :)

    Kiitos taasen kivoista kirjoituksista! Vaihdoin muuten nimimerkkini toiseen käyttämääni...ei liikaa kettuja samalle tontille ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos käynnistä, Kukkis! Kyllä tänne kettujen joukkoon yksi kettuäitikin olisi mahtunut.:) Sain idean avoimeen rimaseinään Kari Ojalan loistokirjasta Parempi pientalo (WSOY 2004), jossa sen etuja kovasti hehkutettiin. Se on paras lukemani rakennusopas, täynnä maltillisia, maalaisjärjen ekovinkkejä.

    VastaaPoista
  3. Me olemme myös talossamme (vanha rintamamiestalo runkona) onnellisessa tilanteessa lämmön suhteen. Talossa kolme kerrosta, ja puulämmitys kellarikerroksessa saunassa (Ukkouuni). Sieltä johtaa ilmakanavat jokapuolelle taloa (itse rakennettu). Vaikka portaikko keskikerroksesta yläkertaan onkin suht tiivis, ei kuitenkaan ovea, niin lämmin vaeltelee sinnekin. Ollaan tosi tyytyväisiä, tietty puulämmitys puolenmetrin halkoineen on työläs, mutta sähköä säästävä.
    Meillä ei tosin ole takkaa, jota joskus tunnelman vuoksi todella kaipaisin. Teillä Marikka on kaunis takka ! Lämmitellään.

    VastaaPoista
  4. Vau, aika hyvä, jos lämpiää koko talo yhdellä tulisijalla! Minulla on ongelmallisempaa, kun muuri on keskellä, ja pönttöuuni lämmittää enimmäkseen vain tätä yhtä huonetta, tupaan lämpö ei siirry yhtä tehokkaasti (siellä on aina n. 2-3 astetta viileämpää). Leivinuunini taas on karjalaista mallia, joka ei lämmitä huonetta. Joten sähkölämmitystäkin tarvitaan, puuhellaa ei viitsi lämmittää turhaan, kun se ei varaa lämpöä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.