maanantai 22. marraskuuta 2010

Mymmelienergiaa

Lempimuumikirjani on aina ollut Muumilaakson marraskuu. Sen lukemisesta marraskuussa on tullut minulle vuotuinen fiilistelyrituaali. Lapsena ja nuorena pidin kirjan sympaattisimpina tyyppeinä Nuuskamuikkusta ja Homssua. Vanhemmiten olen alkanut diggailla Mymmeliä. Hänellä kun on monia sellaisia ominaisuuksia, joita minun on itse pitänyt erikseen opetella.

Ihme pintaliitäjä, nautiskelija, ajattelin Mymmelistä nuorena tyttönä. Itse kun en tajunnut nautiskella huolettomasti edes silloisesta tyttöelämästäni. Olin varmaan jo kehdossa ylitunnollinen askeetikko, suorittaja.
Vanhemmiten olen alkanut pitää Mymmeliä idolinani. Mymmelihän on itsestään huolta pitävä ja omanarvontuntoinen. Hän on myös loistoesimerkki tyypistä, joka tietää missä oman vastuunkannon rajat kulkevat. Onhan Mymmeli toki nuori nainen ilman velvoitteita, mutta hänen asenteessaan on oppimista erityisesti minun tapaiselleni suurperheen äidille, joka elää uhrautumisen, väsymisen ja marttyyriuden jatkuvalla vaaravyöhykkeellä. Olenkin päättänyt hankkia itselleni edes rahtusen mymmelienergiaa! Parhaiten se onnistuisi varmaan juhliin lähtemällä. Mielellään sellaisiin juhliin, missä voisi tanssia ja joihin voisi pukeutua tosi hienosti.
Muumilaakson marraskuun jokainen hahmo on jonkinlaisessa aika tutunoloisessa kriisissä. Jopa yleensä niin cool Nuuskamuikkunen on pinteessä, kun hänet on revitty turvallisesta sivustakatsojan roolistaan ottamaan kantaa ja osallistumaan. Porukkaa tunkee omine lupineen telttaan eivätkä kaikki tunnukaan enää vain ihailevan häntä.
Ymmärrän liiankin hyvin äidittömän Homssun pelot, Viljonkan marttyyriuden ja Hemulin puuhailu- ja kaikkeen sekaantumishalun. Juuri siksi haluan kehittyä mymmelimäisempään suuntaan.
Vain Mymmeli pysyy kaikesta talossa riehuvasta draamasta ulkopuolisena. Hän keskittyy omiin juttuihinsa, etsii omia huvituksia ja nauttii elämästä. Jo taloon tullessaan hän päättää itse, miten aikoo päivänsä viettää:
Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. Mymmelin ei koskaan tullut surku niitä jotka hän tapasi ja saman tien unohti, eikä hän koskaan yrittänyt sotkeutua siihen mitä ne toimittivat. Hän katseli niitä ja niiden hosumista huvittuneena ja ihmeissään.
Haahkanuntuvapeite oli sininen. Kuuden vuoden ajan muumimamma oli kerännyt haahkanuntuvia, ja nyt peite odotteli virkatun pitsipäällyksensä alla eteläisessä vierashuoneessa sitä joka halusi viihtyä. Mymmeli päätti panna jalkopäähän lämpötyynyn, hän tiesi missä talon lämpötyynyä säilytettiin. Joka viides päivä hän pesisi tukkansa sadevedellä. Hämärän aikaan hän ottaisi pienet nokkaunet. Ja iltaisin keittiö olisi lämmin ruoanlaiton jäljiltä.
Sillalla voi lojua ja katsella miten vesi virtaa sivu. Tai sitten voi hyppiä, tai kahlata suon poikki punaisissa saappaissa. Tai käpertyä kuuntelemaan sateen rummutusta. Viihtyminen on hyvin helppoa.
ps. Olen huomenna Helsingissä Mielenterveysmessuilla Wanhassa Satamassa kirjaani esittelemässä kello 12.30-13, kabinetissa 110. Tervetuloa!

Mymmeli on täydellinen ja tietää sen itsekin.


3 kommenttia:

  1. Ihana, ihana, ihana Mymmeli-kirjoitus! Rakastan Muumeja, Tove Janssonin sielunmaailma on ollut vertaansa vailla. Ja ainakin itse inspiroidun ja löydän uusia syvyyksiä ja mielenkiintoisia ulottuvuuksia joka kerta lukiessani kirjoja uudestaan. Vaikka Jansson itse kuulemma sanoi, ettei hänen kirjoistaan pitäisi mitään filosofiaa tai tulkintoja hakea. Mutta eihän niitä tarvitse hakea, siellä ne ovat ihan selkeästi näkyvillä! :)

    Kiitos tästä päivän piristeestä!

    VastaaPoista
  2. Ihana lainaus, moni kohta pitàà kyllà paikkansa!

    VastaaPoista
  3. Mymmeli rulettaa, viihtyminen on parasta !

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.