Tässä ikoninurkkauksen alla on mukava kirjoitella. Lasten kotona ollessa paikka on yleis-tähystyksellisesti myös mitä parhain, sillä tästä käsin näkee kaiken (kielletyn), mitä kotona tapahtuu.
Toinen juttu on tietysti se, että pöydän ääreen ei oikein mahdu syömään, kun äidin kone jumittaa tässä aina. Aamuisin on myös aika urakka raivata kaikki aamupaloihin liittyvä sotku pois, jotta äiti pääsee ideaaliseen työvireeseen. Silti istun mielummin tässä kuin kellarissa, missä sijaitsee se oikea työhuone.
Jos osaisin näppärästi lisätä tähän kuvaan äänimaiseman, se olisi sopraano Anneliina Koskisen De Angelis-levy, joka soi minulla nyt tauottomasti taustalla. Tutustuin Anneliinaan joskus hämärän 90-luvun alussa. Koska vanhuus ei tule yksin, en saa millään päähäni missä ja miksi olemme jutelleet vanhasta musiikista pitkät pätkät. Mutta sen muistan, miten innoissani oli tavatessani hengenheimolaisen, sillä olin pitkään ollut laulajapiireissä ainoa vanhasta musiikista intoileva. Anneliina on ihailtava oman tiensä kulkija, jonka ansiot selviävät esimerkiksi tästä levyarvostelusta. Enkelimäistä lauluaan voit kuulla täältä.
 |
| Bloggaus-assistenttini Ilon päätoimi on ilostuttaminen. |
Oi, kivalta näyttää - puinen pöytä, ikonit, hylly, luminen maisema, punainen tupa joka näkyy ikkunasta, tuikut pöydällä ja bloggausassistentti tietysti!
VastaaPoistaMulla myös aikeissa siirtää cd-soitin keittiöön ja ryhtyä kuuntelemaan musiikkia tai ehkä peräti radion puheohjelmia. Noin vuoden kestänyt musiikki-burnoutini (työperäinen) alkaa pikkuhiljaa parantua, joten voisin hyvin kuunnella vähän useammin musiikkia blogatessani. Tai sitä puhetta.
Juu, assarini on huipputasoa.:) On muuten ihan totta, että myös musiikista voi saada burnoutin. Tai muustakin taiteesta, vaikka usein kai kuvitellaankin, että luovissa ammateissa työskentely on niin tyydyttävää, että taiteilijat ovat uupumuksen ulkopuolella.
VastaaPoistaMusiikki-burnout oli kyllä aika järkytys mulle, kun olen aina (aikaisemmin) ollut musiikin rakastaja ja suurkuluttaja, jos niin voi sanoa. Mutta pidin siis työkseni kauppaa, jossa soi koko ajan musiikki (kuului konseptiin, edisti levyjen myyntiä), ja vaikka soitettavan musiikin itse valitsinkin, niin 7 h musiikkia päivässä oli liikaa ainakin mulle.
VastaaPoistaNyt olen ollut noin vuoden lähes kokonaan ilman musiikkia: ei ole tehnyt mieli kuunnella sitä, ja pakotettuna sen kuuntelu on saanut ihan fyysiseen ärsytyksen tilaan. Nyt alan pikku hiljaa lämmetä musiikille uudestaan (onneksi!) mutta luulen että joudun aloittamaan aika maltillisesti, ehkä tunti päivässä ja vain mieluisaa musiikkia, ei mitä tahansa taustahöttöä :)
Seitsemän tuntia päivässä saisi minutkin hulluuden partaalle! Tuon jälkeen hiljaisuus on varmasti se paras musiikki.:)
VastaaPoistaOlipa kiva, että löysin tänne! Tulen toistekin. Keittiön pöytä paras pöytä :)
VastaaPoistaTervetuloa, Satu!:)
VastaaPoista