Säästän teidät kuvilta ja kuvauksiltakin. Sanottakoon vain, että on surullista nähdä, millaiseen ruoan tuhlaukseen kiireinen elämäntapa + arjen väsymys johtaa. Meillä tuntuu ikuisesti olevan se tilanne, että "ei ole mitään ruokaa", vaikka kaapit pullistelivat täysinä.
Mitä kaapeista löytyi? Kiireessä tehtyjä, harkitsemattomia ostoksia. Paljon hyvää ruokaa, mutta myös ihan outoja juttuja.
Weledan vanhentuneita vauvatuotteita (kuopus täyttää kohta neljä). Pilalle menneitä maissijauhoja (aina italiansiskoni käydessä Suomessa päätän alkaa tekemään polentaa yhtä mestarillisesti kuin hän, sitten se aina unohtuu, kun ruokalaji on mukamas niin "vaivalloinen"). Suuri valikoima pilaantuneita speltjauhoja ja -ryynejä siltä vuodelta, kun ostin spelt-keittokirjan ja luovutin heti ekaan vastoinkäymiseen.
Nyt alkoi uusi aika. Vanhentuneet ruokatarvikkeet menevät kompostiin ja lopuista tehdään ruokaa. Samantien eikä sitten joskus. Tavoitteena on, etten pariin viikkoon joutuisi juurikaan käymään kaupassa ruokaostoksilla. Kaapit ja pakaste tyhjäksi! Kun tästä raivausoperaatiosta on selvitty, aletaan ruokataloutta tässä talossa hoitaa toivottavasti vähän suunnitelmallisemmin. Ja hitaammin.
Senkin olen jo huomannut, että näin keskitalvella ne tietyt kasvikset, joihin satokautena kyllästyy kokonaan (kesäkurpitsa, sokeriherneet, mangoldi) ovat aivan uusia ja eksoottisia pienen tauon jälkeen pakastimesta otettuna. Ensi kesänä niitä kannattaa pakastaa huomattavasti enemmän kuin viime kesänä tein. Ne ovat todella arvokasta syötävää juuri nyt.
Hävettää tunnustaa, mutta useana vuonna minulle on käynyt niin, että olen kyllä kasvattanut vihanneksia ja pakastanutkin niitä - ja huomannut sitten kesäkuussa, aloittaessani uuden sadon pakastusta, että pakastin on täynnä. Olin kokonaan unohtanut käyttää edellisvuotiset.
Samaten haastetta on piisannut elo-syyskuussa, kun töissä ja pakastamis-säilömisrintamalla on ollut yhtä aikaa kiire. Siinä on joskus käynyt niinkin, että hyviä tuotteita on jäänyt kasvimaalle pilantumaan, kun ei vain ehdi ja jaksa säilöä.
Tässä tulee mieleen se sama hulluus, mistä Sanna puhui Inhimillisen tekijän haastattelussamme. Se, että sitä käy töissä mukamas saadakseen leipää pöytään. Mutta juuri työssäkäyminen ja kiire aikaansaavat sen, ettei sitä ole lopulta voimia perehtyä edes niiden ihka ilmaisten ruokien käyttöön ja valmistukseen.
Säästin: Halvalla ollaan tosiaan syöty, mutta hyvin. "Tylsistä" aineksista kokkaamisessa on sekin hyvä puoli, että silloin tulee useammin leivottua. Eihän ihminen aivan ilman herkkuja kuitenkaan voi eikä etenkään halua olla.
Kerrohan ihmeessä tarkemmin, mitä herkkuja olette löytyneistä ruoista tehneet :) Samanlaisia käyttämättömiä varastoja löytyy varmaan useimmilta, eli ideat olisivat tervetulleita.
VastaaPoistaNiin totta taas. Minä tässä laskeskelin töihinmenon kannattavuutta (nyt kotihoidontuella kotona) ja totesin että työelämän kustannuksiin täytyy kai laskea myös reilusti kasvava ruokalasku, kun ei vaan ehdi ja jaksa sitten laittaa ruokaa niin paljon itse. (Päätin jäädä vielä toistaiseksi kotiin.)
VastaaPoistaSamanlainen inventaari menossa meilläkin! Huomasin juuri monta pussia basilikaa pakkasessa (olen pakastanut varretkin makua antamaan esim. pastakastikkeisiin...) ja päätin ylellisesti väsätä viikonloppuna oikeaa pestoa. Pari viikkoa ollaan kaupasta ostettu vain maitoa, jauhoja ja vessapaperia > kurpitsaa riittää pakkasesta vielä pääsiäisenäkin. Omistan pari vanhaa ruisleivän juurta, joista saat itsellesikin alut...
VastaaPoistaMielenkiintoisin löytöni omasta kaapistani olivat Wasabi-cracksit?
Kaappien siivous on täälläkin menossa. Ruokaa en ole joutunut laittamaan pois, mutta pakkanen pursuilee ylivuotisia marjoja.
VastaaPoistaRuokatalous on meillä hyvin yksinkertaista, kun ei tarvitse laittaa mitään erityisruokaa, eikä kukaan ole allerginen. Ainut selvä, hyvä ja yksinkertainen neuvo ruokatalouden selkiyttämiseksi on suunnittelu.Yritän tehdä selkeän suunnitelman mitä milloinkin syödään ja mitä raaka-aineita tarvitsen ja sitten käyn kaupassa kerran viikossa. Joskus täytyy viikonlopuksi hakea esim. maitoa tai kermaa. Meillä käydään kaupassa tiistaina aamupäivällä, sillä silloin hyllyt ovat jo täytetty viikonlopun jälkeen, maanantaina ne ammottavat tyhjinä, eikä jonojakaan pahemmin ole. Käyn vain yhdessä kaupassa ja torilla, huomasin tarjousten perässä juoksemisen olevan turhaa ja vietän aikani mieluummin jossain muualla kuin kaupassa. Kumma kyllä, ruokamenot pienenivät ja ruuasta tuli monipuolisempaa, kun teen ruokalistan viikolle ja ostan kerralla enemmän. En osta varmuuden vuoksi, varalle, joten kaappeihin ei tule ylimääräistä vanhenevaa tavaraa. Nykyään käydään kylässäkin niin harvoin ja kaupat ovat aina auki, joten vierasvaraakaan ei tarvita, joku kipaisee hakemassa jos vieraita tulee. Herkkuja tosin pitää ostaa joka viikko, koska viimeistään viikonloppuna iskee makeanhimo ja jos leipomispäivän saalis on jo syöty, tarvitaan ensiapua makeanhimoon.
Ruokapöydässämme on kuusi henkeä, ruokaa on aina riittänyt, kaapeissa ei ole liikaa tavaraa ja perhe kiittää monipuolisuudesta. Itse en erityisemmin pidä ruuanlaitosta, mutta suunnittelu on mukaavaa, koska säästyn jokapäiväiseltä ruokalajin miettimiseltä ja kamalalta kaupassa ravaamiselta.
Tätä tapaa on nyt kokeiltu 1,5 vuotta ja tämä on parasta mitä meidän perheen tavoissa on tehty.
Kaappien siivous on yksi lempialueistani. Olen tässä vuosien varrella oppinut kantapään kautta, että minun ei kannata ostaa jotain ihme tahnoja tai muita erikoisempia ruokatarvikkeita, koska ne jäävät kokeilukerran jälkeen täysin käyttämättä. Pitkään ostin myös puuroa sen takia, että "sitä nyt vaan kuuluu olla kaapissa".. mutta jopa kaurapuuro ehti meillä vanheta, kun kukaan ei yksinkertaisesti keitä sitä ja se ei kenellekään maistu.
VastaaPoistaKomppaan myös tuota kerran viikossa kaupassa käyntiä ja listan suunnittelua etukäteen. Kirjoitin kerran myös listan ruuista, mitä meillä yleensä tehdään. Jos joskus iskee ajatus, että aina näitä samoja pöperöjä, niin sitten voi listaa vilkaista ja hoksata, että jotain ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.
Elina Teerijoki on kirjoittanut kirjan "Sata ruokaa tähteistä". En ole itse ehtinyt tutustumaan, mutta ajattelin lainata sen lähiaikoina kirjastosta. Myös Marttojen sivuilta löytyy aiheeseen liittyvää tietoa. Meillä "kaapit tyhjinä" -päivänä syödään puolukkapuuroa tai munakasta.
Olen tätä ruokakaappi-ideologiaa laajentanut muihinkin kodin kaappeihin. Nykyään en enää osta edes kirpputoreilta mitään turhaa. Se on vaatinut mm. sen myöntämistä, että kuopukseni ei kertakaikkiaan tykkää hameista, joten turha minun on niitä kirppiksiltä kotiin kantaa, vaikka kuinka olisivat nättejä ja edullisia. Kaappeihin on tullut kummasti tilaakin, kun luopuu turhasta ja pitää tavaramäärän kohtuullisena.. eikä hanki rompetta yli tarpeen.
Inhoan ruuanlaittoa, se on tylsä, välttämätön työ joka on pekko tehdä joka päivä. Myös meillä käydään kaupassa, listan kanssa, kerran viikossa. Olen huomannut tuon pienen vaivan, suunnittelun, pienentävän kustannuksia huomattavasti.
VastaaPoistaKirpputoreilla olisi mukava kiertää, mutta sietäkin tulee turhaa tavaraa kotiin ja usein ne ovat siirtyneet varastoon tai takaisin kirpparille hyvin pian. Minkäänlainen kaupassa kiertely ei ole mielestäni hupia, eikä harrastus, vaan tämän tuhlailevan, hullun järjestelmän ylläpitoa. Ostan myös kirppareilta tarpeen mukaan, en huvikseni. Jos saan tyydytystä ostamisesta, alan todella huolestua, koska silloin teen vakaumustani ja elämäntapaani vastaan. Iloitsen toki kauniista tavarasta, esim. tarpeellisesta vaatteesta, jonka löydän edullisesti ja joka mielyttää, mutta en osta mielijohteesta, enkä palkitse tai lohduta itseäni ostamalla.
En useinkaan löydä kaapeistani kirpputorille vietävää, koska poistettavat tavarat ovat niin huonoja, että ne viedään roskiin tai matonkuteisiin.
Anonyymi: Pitkä on matka vielä siihen, että tässä blogissa jakelisin reseptejä.:) Ollaan tehty ihan perus-kasviskastikkeita ja keittoja.
VastaaPoistaAnni: Tuo yhtälö on todellakin totta!
Suvi: Basilikaa en ole tajunnutkaan koskaan pakastaa. Miten pakastat sen, lehtinä vai ryöpättynä? Todella mielelläni ottaisin taikinajuurta, kiitos!
Minna: Kiitos kirjavinkistä! Kaappiraivausta on tarkoitus jatkaa kaikkiin kodin kaappeihin. Tänään huomasin, että kirja- ja levydivarireissu on ainakin edessä.Se hyvä puoli erityisen pienessä talossa on, että täältä tavaraa täytyy viedä koko-ajan pois, muuten tänne ei mahdu.
Elina: Tuo pikkutytön vaatteiden liiallinen ostelu kirppareilta on myös minun helmasyntini. Tytöllä on vielä poikkeuksellisen pienet tilat vaatteiden säilytykseen, ja sitten aina harmittaa, kun vaatepinot tulvivat...
Mielenkiintoista lukea teidän kaikkien ruokatalouden suunnittelusta! Kun tämä tapojen muuttaminen on sinänsä näin helppoa, alan kohta jo epäillä, että tässä on joku yhteiskunnallinen salajuoni: pitää ihmiset niin kiireisinä, ettei heillä ole aikaa tehdä tavallista, hyvää ruokaa. Uusavuttomat einesostajat kartuttavat kauppojen kassoja kyllä ihan kivasti.
Tietysti on myös niitä superihmisiä, jotka pystyvät hoitamaan vaativan uran ja mestarillisen ruokasuunnittelun. Mutta niihin ei ehkä kannata itseään vertailla. Mielummin voi todeta, että itseltä se ei vaan onnistu.
Voi, jos saisi hyviä vinkkejä, miten pakastetaan kesäkurpitsaa. Olen koittanut usemman kerran, mutta tulos on aina sama :( eli joudun heittämään roskiin.
VastaaPoistaKesäkurpitsa quishe on meidän perheen suosikki ympäri vuoden ja on todella sääli, etten ole löytänyt hyvää tappa pakastaa omia.
Mete.
Minullakin pakon edessä ruokakaapin "inventaario". Kuivaruokaa riittää vielä tiistaiksi, sitten tarjotaan Liioliin keittiössä eioota. Hui!
VastaaPoista