Toimittajana minun pitäisi haluta lukea lehtiä. Jos ei muuten, niin edes siitä syystä, että pysyisin kärryillä siitä miten kollegat kirjoittelevat. Mutta en ole enää varma ovatko nämä ne kärryt joilla haluan istua.
Onko aika jo ajanut lehtien ohi?
Olen jo pitkään pitänyt blogeja ja muita riippumattomia nettipaikkoja kiinnostavampana lukemistona kuin aikakauslehtiä. Itse uskon pärjääväni niillä, kotimaisilla sekä (erityisesti!) ulkomaisilla nettisanomalehdillä (pakko mainita nettimielessä se edistyksellisin eli The Guardian) sekä sosiaalisen median seuraamisella hienosti.
Uskon myös, että on tapahtumassa muutos. Muutos on se, että ihmiset alkavat tuottaa omia sisältöjä sen sijaan, että ottavat kaiken valmiiksi pureskeltuina isoilta mediayhtiöiltä. Muutosta on myös vaatimus läpinäkyvyydestä. Läpinäkyvää jutuntekoa on vaikeampaa tuottaa isossa pörssiyhtiössä, jolla on paljon sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita.
Olin vastikään vanhempainvapaalla pari vuotta ilman lehtiä. Hesariakaan en tilannut. En kaivannut niitä ollenkaan. Sitten, kun niitä rupesin taas lukemaan en huomannut niiden sisältöjen oleellisesti muuttuneen lehtipaastoni aikana (siis siinä mielessä, että olisin kokenut tippuneeni kärryiltä). Sen sijaan kriittisempi minusta oli kyllä tullut, ja oli yhä vaikeampi psyykata itsensä uskomaan taas siihen tarinaan, että tekee ihmisille tarpeellista välttämättömyystuotetta.
Lehtiähän voi sitä paitsi aina käydä lukemassa kirjastossa, jos ikävä iskee. Vaikea uskoa, että iskisi. Tämäkin aamu olisi alkanut paljon leppoisammin ilman Hesarin Guggenheim-juttuja.
 |
| En viitsinyt kuvittaa tätä postausta lehtipinon kuvilla, ettei olisi tullut mielleyhtymiä mihinkään tiettyihin lehtiin. Tässä sen sijaan aina yhtä fotogeeninen ja viehko Lilja. Huomatkaa erityisen ihana raidallinen häntä! |
Tänään säästin: Löysin tytölle kirpparilta hienon tunikan, samettihousut ja leggingsit + kuopukselle hupparin huikeaan 2,50 euron yhteishintaan. Tällaisesta lastenvaatteiden hintatasosta neljän lapsen äiti iloitsee.
Olen miettinyt samaa, siis ihan lukijana. En ole oikeastaan ikinä tilannut kotiin mitään aikauslehtiä, olen lukenut/lainannut niitä satunnaisesti kirjastossa ja vielä harvemmin ostanut jonkin irtonumeron. Lankoni on töissä saman konsernin lehdessä kuin sinä olet ollut, ja häneltä saamme tavatessamme vinon pinon meidänperheitä, prinsessoja ym.
VastaaPoistaHesari tulee meille nyt viimeisiä päiviä, maltan tuskin odottaa että tilaus loppuu sillä paperijätteen raahaaminen keräykseen turhauttaa. Välillä lehdessä on todella kiinnostavia (kulttuuri)juttuja, mutta paljon useammin tulee vain selattua lehti hajamielisesti läpi.
Minä olen myös karsinut lehtitilauksia ja -ostoksia. Olen joutunut moneen otteeseen pohtimaan aikavarkaitani kun minullakin on neljä pientä lasta ja koira ja se mieskin vielä ;) Luin lehtiä aika laidasta laitaan, aikakausilehtiä, naistenlehtiä, sisustus- ja puutarhalehtiä, vauva- ja lapsilehtiä, hesaria. Itsekin olen todennut että laadukkaampaa lukemista löytyy blogeista ja oikeista kirjoista. Ja tietenkin olen tyytyväinen miten paljon se vähensi paperiroskaa! Monia lehtiä en raaskinut heittää kuitenkaan roskiin vaan säilyttelin niitä vinot pinot kun ei kaikkea saanut kiertoonkaan. Joitakin lehtiä olen säilyttänyt ja luen niitä yhä uudelleen ja uudelleen mm. puutarha- ja sisustuslehtiä. Lapsille olen ostanut kirpparita sarjakuvia.
VastaaPoistaMinulla on vähän taipumusta innostua kaikesta ja kaikki asiat ovat mielenkiintoisia ja olisi kiva lukea enemmän jne...mutta tällä hetkellä täytyy priorisoida perheen hoitaminen.
Ja olen myös todennut monien tiedonlähteiden sidonnaisuudet, maailma on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi ihmisten omien juttujen kautta.
Vein joskus taloyhtiön pyykkitupaan naistenlehtiä ja siihen kyltin: saa ottaa! Naapuri oli lisännyt kylttiin: voit palauttaa ja tuoda omiakin lehtiä" Lehtikirjasto oli valmis :) laatikosta löytyy aina jotain uutta luettavaa. Hulluahan se olisikin heittää hienoja aikakauslehtiä yhden lukijan jälkeen paperinkeräykseen, nehän on nykyään pieniä kirjoja melkein.
VastaaPoistaNykyään sanonkin usein lehtimyyjille, et en tarvi kun kierrätetään kaverien kanssa :)
Hesaria yms lehtiä ei mulle tulekaan, mut päivän polttavat jutut löytyy aina netistäkin, joten miksipä tilaisin. Välillä pitää kyllä biojätepusseiksi käydä dyykkaamassa lehti paperinkeräyslaatikosta.
Hesarista luovuin vuosia sitten ja siitä hieman kipuilin. Tilasin sitä aina välillä kuukauden tai kaksi ja sitten lopetin taas. Nyt olemme saaneet sitä aina välillä viikon tai kaksi kotiimme, kun ystävämme ovat matkojensa ajaksi siirtäneet tilauksensa tulemaan meille, mutta joka kerta huomaan, että en sitä oikeasti kaipaa enää.
VastaaPoistaSuhteeni aikakauslehtiin taas on alkanut elpymään, minusta on ihanaa lukea blogeja, mutta vielä mukavampaa on käpertyä sohvalle ja selailla lehteä. (meillä kun ei ole liikuteltavia tietokoneita) Ja usein tuntuu siltä, että lukemalla lehden, pääsen kokemaan jotain uutta. Jotkin lehdet pursuavat valoa ja iloa. Painettu sana jämähtää paremmin mieleen. Oli hauska huomata, että yhdessä aikakauslehdessä, jonka luin vähän aikaa sitten, löytyi kolme lausetta! Kolme minulle todella tärkeää lausetta, jotka syvensivät oivalluksia elämästäni. Ja ne lauseet eivät loppujen lopuksi liittyneet edes juttujen ytimiin. Ne vain olivat. Muut lauseet ja sisällöt ovat jo täysin unohtuneet.
Se, joka etsii merkityksiä, löytää niitä mistä vaan..
Meillekään ei tullut lehtiä vuosiin. Tampereelle muuttaessa saatiin ilmaiseksi Aamulehti pari kuukautta, muttei jatkettu sen tilaamista ennen kuin tänä syksynä, vähän hetken mielijohteesta. Kun tilauskausi päättyy, ei tilausta jatketa. Molemmista tuntuu, ettemme me tarvitse sitä lehteä, minä tulen siitä usein suorastaan pahalle tuulelle ja mielelle kun luen sitä aamuisin.
VastaaPoistaMutta uskon kyllä, että kuten sanot, tähän on tulossa laajempikin muutos kuin vain meidän perhettä koskeva. Varsinkin nuoret ihmiset ovat (onneksi!) kasvaneet hyvin mediakriittisiksi, mihin osaltaan vaikuttaa se, että jo peruskoulussakin se on koko opetussuunnitelman läpäisevä tärkeä asiakokonaisuus. Yhä useammat osaavat lukea lehtien pääkirjoituksista ja näennäisen objektiivisista uutisjutuista tai reportaaseista sen, kenen näkökulmasta ne on kirjoitettu, ja arvioida syitä kirjoittaa teksti juuri siitä näkökulmasta. Minusta se on pelkästään hyvä juttu, ja juuri tästähän tämä netin kansalaisjournalismi kohoaakin.
Onneksi kohoaa, sillä vaihtoehtomediaa on nykyään hyvin vähän. Suomessa ainoa edes jollain tavalla aktiivinen taitaa olla Voima, kuten itse asiassa todettiin tuon parjaamani Aamulehden viikottaisessa mediakriittisessä kolumnissa (olisiko Jyrki Lehtolan, muistankohan nimen ihan väärin). Siinäkin puhuttiin sosiaalisen median kasvusta, siitä miten somesta on tullut vallan vahtikoira perinteisen median sijaan.
Mutta niin. Minäkin olen todennut, etten oikeastaan tarvitse lehtiä. Yllämainittujen syiden lisäksi olen alkanut kyseenalaistaa ylipäätään sitä "sivistyneen maailman" itseisarvoa, että uutisia on seurattava. Miksi ihmeessä pitäisi? Olin viime talvena paljon nykyistä onnellisempi, kun ei ollut telkkaria, ei tullut lehtiä, eikä ollut harteilla maailman painoa.
Joskus tuli Hesari ja kyllästyin "Hesari propagandaan" - sillä oli selvästi määrätty Hesarin ääni. Oli kovin virkistävää muuttaa näkökulmaa Keski-Suomeen muuttaessa Keskisuomalaiseen. Ja sen ehti paremmin lukeakin kun sivuja ei ollut niin tuhottomasti.
VastaaPoistaNyt vuosia Keskisuomalaista tilanneena alan jo taas kaivata vaihtelua ...
Nettiuutiset ovat valitettavasti usein ihan liian pinnallisia ja lyhyitä.
Kiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaMirva osui kyllä niin asian ytimeen tällä kommentillaan: "Yhä useammat osaavat lukea lehtien pääkirjoituksista ja näennäisen objektiivisista uutisjutuista tai reportaaseista sen, kenen näkökulmasta ne on kirjoitettu, ja arvioida syitä kirjoittaa teksti juuri siitä näkökulmasta. Minusta se on pelkästään hyvä juttu, ja juuri tästähän tämä netin kansalaisjournalismi kohoaakin."
Meidän lapset eivät enää usko juuri mitään, mitä lehtijutuissa väitetään ja se on minusta hyvä juttu. Läpinäkyvyys voi hyvinkin olla tulevaisuuden arvokkain journalistinen arvo.:)