Ehkä jopa sellainen yhteisö, joka voi yhdessä toteuttaa itseänsä isompia asioita, tähän malliin (nyt taas pyydän anteeksi englanninkielisyyttä, mutta lyhyesti: videossa kerrotaan siitä, miten englantilaisessa Totnesin kaupungissa alettiin toimimaan omavaraisuutta lisäävän paikallismuutoksen puolesta. Toiminta alkoi parista aktiivisesta ihmisestä, mutta alkoi kortteli korttelilta levitä laajemmalle, kunnes nykyään Totnes on siirtymäkaupunkiliikkeen sissikaupunkeja). Harmi, kun en voi linkata tähän Hesarin taannoista juttua Totnesista, koska Hesari pitää osaa jutuistaan edelleen vanhanaikaisesti maksumuurin takana.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten tähän pieneen Vihdin kirkonkylään onkin kasautunut niin suuri määrä eri alojen viisaita ja aikaansaapia, eri tavoilla lahjakkaita ihmisiä. Jälleen uuteen rypäkseen tuli tutustuttua Wihtorin mahtavissa synttärijuhlissa. Täällä voisi olla mahdollisuudet toteuttaa vielä vaikka mitä!
Blogini tunnisteiden järjestelyoperaatio on lähtenyt käyntiin. Pistin kaikille meidän kylästä kertoville postauksille tunnisteen Vihdin kirkonkylä. Loppuun eilisen kävelylenkin näkymiä.
Tämä on minun maisemani. Rakastan näitä rantoja. Jokaista puuta rakastan.
Tunnistan ajatuksesi omasta päästäni erittäin hyvin. Mekin, syntyjämme kaupunkilaiset, olemme ihmeellisesti juurtuneet tänne, eikä mieli tekisi lähteä yhtään mihinkään, varsinkaan kauppoihin tms. Korkeintaan Nuuksioon taikka jäälle.
VastaaPoistaKiitos, että kirjoitat juuri tästä aiheesta!
VastaaPoistaOlen miettinyt, minkälaisessa ympäristössä tuntisin olevani kotonani. Kyllä siihen vaikuttaa paljon ympäristön kauneus, monimuotoisuus ja kerroksellisuus. Pitää nähdä puita, metsää ja kauneutta. Ehdottomasti kauneutta! Itseni yllätykseksi se saattaisi kuitenkin olla myös kaupunkimainen ympäristö tämän maaseudun sijaan.
Tärkeäksi asiaksi on muodostunut myös ajatus yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Paikka, jossa asun on jollain tapaa melko sisäänpäin lämpiävä. Ilmeisesti täälläkin on yhteisöllisyyttä, mutta se on vakiintunut vanhoihin sukujuuriin ja vanhoihin perinteisiin, vaurauteen ja sellaiseen hyötyyn, joka ei kumpua välttämättä niistä arvoista, joita itse kannatan.
Olen miettinyt että olisi ihanaa asua vireällä, aktiivisella ja vireää vihreää yhteisöllisyyttä henkivällä seudulla, olipa se sitten missä tahansa, kunhan kauniissa ympäristössä ;-)!
Kukaties se saattaisi löytyä yllättävänkin läheltä, jos vain omat padot ja muurit osaisin kumota :-).
Minä täällä heiluttelen tämän Espoon peräkylän lippua. Meilläkin on kivaa! Mutta luulen vähän, että oma suhtautuminen, ne padot ja muurit ja niiden tietoinen purkaminen, ovat aika tärkeä osa yhteisöllisyyden löytämistä. Tosin me täällä olemme paljosta kiitollisia yhdelle todelliseen kantaväestöön kuuluvalle perheelle, joka vetää tulokkaat yhteisöön mukaan. Ilman näitä ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä meidänkin yhteisömme voisi olla paljon hennompi.
VastaaPoistaJa mikä parasta tämä "kyläyhteisöllisyys" ulottuu myös kirkonkylää ympäröiviin haja-asutusalueisiin. Meiltäkin on matkaa kirkolle n. 8 km ja omallakin kylällä on nimi, mutta se ei vähennä yhteenkuuluvuutta ja yhdessä toimimista :)
VastaaPoistaJa Marikka, mehän vielä tehdään vaikka mitä kun nyt alkuun on päästy...(ja kiitos juhlakehuista;)
Kaunista luontoa, tutulta näyttää. Pikkukylissä on ihan oma idyllinsä ja oma tunnelma. Itse asun myös Suomessa (silloin kun sinne päädyn lomailemaan) pienen pienessä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jokaista vastaantulijaa tervehditään. Ehkä syynä on nuori ikäni, mutta pidemmissä jaksoissa moinen yli-yhteisöllisyys alkaa ahdistaa. Mutta annas olla, kun olen poissa viikon tai kaksi, niin ikävä iskee takaisin :> Asun nyt Englannissa, ja ikkunan takana avautuu suurkaupungin musta ja märkä maisema. Kuvissasi esiintyvä luonto on tämänhetkisistä haaveistani suurin. :>
VastaaPoista