Silti vähän kylmäsi, että kännykkäverkko pimeni vuorokaudeksi. Millä olisin esimerkiksi kutsunut ambulanssin, jos olisin sellaisen tarvinnut? Kuten suuri osa ihmisistä, minäkin olin naiivisti kuvitellut, että matkapuhelinyhteytemme ovat hätätilanteiden varalta turvatut. Että linkkimastoissa on tottakai varageneraattorit, kun lankapuhelimiakaan ei ole enää kuin harvoilla. Onko kaikilla, nyt nettiradioaikana, edes enää radiota - sellaista, joka hätätilanteessa toimisi paristoilla?
Jos tulisi vaikkapa yhdistelmä myrsky + ydinlaskeuma (kuten Fukushimassa), millä välineellä viranomaistiedotteiden on ajateltu tavoittavan ihmiset?
Myrsky oli hyvä muistutus siitä miten haavoittuvainen on yhteiskunta, joka perustuu (vain) sähkölle. Nykyihminen rähjää mielummin sähköyhtiöille kuin ajattelee sitä, mitä meille on tolkutettu jo pitkään: ääri-ilmiöt ilmastossa ovat yleistymässä, ja energian tuottamisella (erityisesti kestävästi ja eettisesti) on rajansa. Elämää kannattaisi siis jo perhetasolla alkaa vähitellen rakentelemaan siihen suuntaan, että se ei ole vain yhden kortin varassa, sen sähkökortin.
Moni on tajunnut sähköverkon haavoittuvuuden jo ajat sitten ja alkanut elää hyvää elämää sen ulkopuolella. Nick Rosenin kirja How to Live Off-Grid (2008) oli minulle aikoinaan vaikuttava lukukokemus. Nick on ystävällisesti pistänyt jo huomattavan osan kirjastaan luettavaksi nettiin tänne.
Rosenin haastattelemat sähköverkon ja kunnallistekniikan ulkopuolella elelevät ihmiset olivat tottakai elämäntapahippejä, ääritapauksia. Silti itsellenikin on selvääkin selvempää, mihin pistäisin sen yllättävän rahasumman, jonka haltiatarkummi tililleni tiputtaisi.
En ostaisi IPadia enkä muutakaan uutta sähköhärpäkettä. Niiden sijaan hankkisin heti seuraavat:
- maakellarin
- aurinkopaneeleja, paljon!
- kotakeittiön pihalle niitä päiviä varten, kun sähköhellasta uupuu sähkö. Meidän pikkukeittiöömme ei mahdu puulla käyvää vanhan ajan hellaa.
Herää kysymys: Kuinkas ne ihmiset elivät ennen vanhaan? :>
VastaaPoistaTaitaa samat taidot olla jo kadonnutta kansanperinnettä, ja hukassa oltaisiin kuin neulat heinäsuovassa jos teknologiaa ei olisi. Surullista, mutta totta.
Itse olen monesti kuvitellut sellaista kauhuskenaariota, että koko internet-systeemi kaatuisi lopullisesti. Kiehtova ajatus. Kaikki, siis aivan kaikki TIETO katoaisi, paitsi ne ikivanhat, suullisesti ja kirjallisesti liikkuvat kansanperinteet. :)
Hyvä teksti, pistit mietteliääksi.
Meillä onneksi on puuhella, pönttöuuni ja takka, joten lämpöä riittää niinkauan kuin liiterissä on puita. Vesipula kait iskisi ensin, koska pikkuiseen kaupunkipihaamme ei mahdu kaivoa ja yhteiskaivo on hävitetty jo aikoja sitten.
VastaaPoistaEniten harmittaisi pakastimen sulaminen. Meillä on vajassa agregaatti työkaluja varten, mutta juuri huomasimme senkin olevan hyödytön, koska ei ole varauduttu polttoaineella. Nyt ostetaan kannullinen ihan vaan varmuuden vuoksi, näillä ilmoilla kun ei pakasteet säily ulkonakaan.
Olen jo pitkään ihmetellyt nykyisiä rakennusmääräyksiä, pitää olla paksut muovipussiseinät ettei vaan mistään pääse lämpöä ulos, mutta kukaan ei ajattele miten sitä saadaan sisään jos sähkö ei toimi ja kaikki tietokoneohjatut vesi- ja lämpöjärjestelmät kaatuvat, ilmalämpöpumput lopettavat toimintansa ja vessan lattia jää jopa viileäksi.
Meillä pärjätään ilman sähköä, kunhan vaan varataan riittävästi pattereita, kynttilöitä ja vähän polttista agregaattiin. Pakasteetkin voi paistaa ja keittää puuhellalla, syötetään vaikka naapureille jos ei itse kaikkia jaksa syödä, aika paljon voi säilöä etikkaan tai tehdä hilloksi.
Joskus voisi olla hyvä joutua kokeilemaan elämistä ilman sähköä, ainakin tietäisi miten seuraavaksi kerraksi varautuu.t. elina
Vaikken todellakaan ole elämäntapaintiaani, vaan ihan jotain muuta - maanviljelijä - niin meillä on leivinuuni, takka, maakellari, miljoona kynttilää, pari patteriradiota, pattereita jatkuvasti siivouskomerossa (heti kun viimeinen menee, laitetaan puutoslistaan ja ostetaan uusia) ja aggregaatti. Eihän sähkökatkot vaadi kuin etukäteisvarmisteluja muutamalle päivälle ja jatkuvatäytteisen puutoslistan. Meiltä kun on 20 km kirkolle, niin pakko on elää siten, ettei mikään pääse yhtäkkiä loppumaan - ei edes sähkö!!
VastaaPoistaMutta eikös teillä ole varaava takka? Voihan silläkin laittaa haudutettavaa ruokaa leivinuunin tapaan. Taikka paistaa tikun nokassa hiilloksella. Trangiakin pelittää esim. veden keittämisessä (lumen sulattamiseen ja keittämiseen).
VastaaPoistaMä olen miettinyt tuota varautumista pahan päivän varalle. Että hommaisin vaikka säilykevaraton yms. Onko jollakulla?
Maama: samaa mietin minäkin… Jossain vanhempain illassa kyseenalaistin sen, että lapset opetetaan etsimään tietoa yksinomaan netistä. Hyvä tietysti sekin, varsinkin lähdekritiikin kannalta, mutta tietokirjoista vieraannutaan totaalisesti. Herkullinen ajatus, että netti kaatuisi kokonaan :)
VastaaPoistaMinäkään en mikään elämäntapaintiaani ole, mutta Pamin tapaan olen varautunut pahimpaan. Ja todellakin omaan mm. säilykevaraston. Eikä se ole sen ihmeellisempää kuin se, että meillä on 2 vkon edestä säilykkeitä ja kuivamuonaa, jota käytämme ja täydennämme ihan normaaliin tahtiin. Väestönsuojelu- ja valmiusihmiset kutsuvat sitä laajennetuksi kotivaraksi. Ajatus siitä, että loppupeleissä joku muu pitäisi meistä huolta kuin me itse on todella naiivi.
Kotakeittiö on hyvä idea!
Meillä oli sähköt poikki onneksi vain noin 5 tuntia, kun joillakin saman kyläläisillä parikin päivää. Pärjäämme ihan mukavsti täällä metsässä kun on oma käsipumppukaivo, puulämmitys, puuhella, kellari ja kuivakäymälä. Ja ihan hyvin vielä löytyy säilykkeitäkin. Mutta patterilla toimivaa radioita ei kyllä löydy, eikä mitään muuta kuin sähkölaturikännykkään. Tosin ei siitä vaihtoehtoisesta laturista paljon apua olisi, jos koko kännykkäverkko hiljenisi. Itse mietin ihan näitä samoja asioita taas. Viimeksi tuli mietittyä Asta-myrskyn aikoihin, kun se pyyhkäisi muutaman kilometrin päästä. Onneksi itse säästyimme siltä(kin).
VastaaPoistaSamoilla linjoilla, samoja pohdintoja. Just kirjoittelin toissapäivänä listaa mitä pitää hankkia. iPad ei ollut niiden joukossa. :D
VastaaPoistaMukavaa lueskella varustautumisistanne, sain teiltä paljon vinkkejä. Kiitos!
VastaaPoistaMaama: Tuo netin kaatuminen ei ole edes epätodennäköistä, jos vaikkapa katsoo Nasan aurinkomyrskyennusteita seuraaville vuosille...
Anonyymi: Kyllä meillä varaavassa takassa voisi hiilloksella ruokia valmistaa, ja sitten meillä on kaasugrilli. Vieläkin harmittaa todella se, ettemme tilanneet aikoinaan sen tyyppistä varaavaa takkaa, jossa olisi leivinuuni. Pieni varasto syötävää pitäisi jokaisessa kodissa tosiaan olla. Meillä on aina jonkin verran ruokaa kodissa, tosin ei niin metodisesti kuin Viidenäidillä.
Mammukka: Olen jo pitkään haaveillut kolmannesta vessasta, joka olisi kuivakäymälä.:)
Off-grid elämästä vielä sen verran, että sitä voi Suomessa toteuttaa uuden talon osalta vain salassa. Siis niin, että rakentaa täysin mukavuuksettoman mökin ilman kunnallistekniikkaa omin luvin eikä raportoi mistään kenellekään, ei edes hae rakennuslupaa. Suurimmassa osassa Suomen kuntia kun on hurjan tarkat määräykset kunnallistekniikkaan liittymisestä ja se on siis käsittääkseni pakollista.
Myös Rosenin kirjan sähköverkon ulkopuolella eläjät kertoivat pitkistä kahnauksista ja taisteluista kuntien kanssa. Tavallisin keino toteuttaa off-grid elämä on elää karavaanissa tai missä tahansa pyörillä varustetussa pikkutalossa. Tällöin rakennusluvan puuttumisen kanssa ei tule yhtä suuria ongelmia. Toki Suomi on täynnä mukavuuksettomia mummonmökkejä, eli sinne vaan off-grid-elämää viettämään!
Kiitokset Marikka mahtavan kirjan vinkkauksesta! Luen Rosenin ainutlaatuista teosta paraikaa, se on todella mielenkiintoinen. Olin iloisesti yllättynyt kun löysin sen oman kaupunkimme pääkirjastosta. Itse elän miehen ja koiran kanssa verkkosähkön ulottumattomissa, kuusimetsän kainalossa vanhassa torpassa enkä lainkaan koe itseäni elämäntapaintiaaniksi. Kotimme lämpiää oman tontin puilla, vesi kannetaan kaivosta ja valaistus hoituu kynttilöillä, öljylampuilla sekä paristoilla toimivilla LED-valosarjoilla. Viljelen keittiöpuutarhaa omiin tarpeisiimme ja kaikki mahdollinen (marjat, sienet, teeainekset yms.)kerätään metsästä kesäisin ja syksyisin. Viime vuoden syyskuussa saimme viimein hankittua aurinkopaneelin ja tämän 12v:n systeemin myötä mm. valaistuksen järjestäminen on helpottunut kuin myös elektroniikan (radio, stereot sekä miehen työn kannalta elitärkeän kannettavan tietokoneen)käyttö. Noh, tästä voisi kirjoittaa pidempäänkin mutta asian ydin on siis se, että oli hienoa viimein löytää kirja, josta voi lukea samankaltaisesti asuvien ihmisen kokemuksista ja ajatuksista. Ja loppuun vielä suurkiitokset omasta kerrassaan hienosta kirjastasi! Löysin siitä paljon tuttuutta vaikken suurperheen emo olekaan - vielä.
Poista