sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Voihan talkoot!

Tänäkään viikonloppuna blogissani ei ole tarjolla Suomen siistein piha-kuvia.
 
Vaikka itse olisin mielusti jo aloittanut talvielämän (takan ääressä löhöilyn ja lueskelun) ja jättänyt pihahommat vihdoin sikseen, pihallemme ilmestyi kasvihuone pikku pikku osina sekä kolme mottia polttopuita. 

 
Kasvihuoneen kokoamisohje oli tottakai tyyppiä täysin käsittämätön. Tajusin melkein heti, että meidän rakennustaidoilla sitä ei koota. Ainakaan ennen talvea. Yritin ennen viikonloppua houkutella meille (mahdollisesti rakennustaitoisempaa...) talkooväkeä vitsikkäillä sanankäänteillä, vaikka samalla tiesin, ettei kukaan tule. Talkoiden aika kun nyt vaan on ohi, ainakin niissä piireissä missä itse liikun. Enhän itsekään ole muistaakseni ollut yksissäkään talkoissa. Ikinä. Aina on kiire, ja omiakin projekteja enemmän kuin pystyy tekemään.

 
Yksi ystävä saapui eilen ja vei pienimmäisemme kauemmaksi ulkoilemaan, jotta saisimme hetken työrauhan. Ei varmaan ole sattumaa, että tämä oli se ainoa ystävä, jota olen itse konkreettisesti ehtinyt auttaa: olin kastellut hänen kasvimaataan parina kesänä. Tämä vuoksi ilmaisapua ei tuntunutkaan kiusalliselta ottaa vastaan. 

 
Viikonlopun aikana tätä tuli pohdittua: näin maailman pitäisi toimia. Ihmisillä pitäisi olla aikaa auttaa toisiaan ja vaihdella palveluksia ilman että kaikki aika katoaa siihen työ-nimiseen mustaan aukkoon. Minulla pitäisi olla aikaa auttaa ystäviä enemmän. On hullua, ettei sitä ole.

 
Ehdimme tämän viikonlopun aikana puolison kanssa vain tehdä kasvihuoneen pohjaristikon ja vaaittaa pohjan. Kun ollaan jo näin pitkällä syksyssä, on pakko palkata ammattilainen tekemään loput. Tämä harmittaa, koska pystyisin tekemään homman itsekin jos minulla olisi aikaa pähkäillä, opetella ja perehtyä rakentamiseen.

 
Nyt siis etsin ammattilaista hoitamaan kasvihuoneprojektin loppuun. Mutta samalla vannon itselleni, että tämä teetetty urakka tulee olemaan viimeinen laatuaan. Aion opetella tekemään itse ja kohta minulla tulee olemaan siihen toivottavasti aikaakin.

 
Kaarina Davisin kirjassa Irti oravanpyörästä on hieno kohta, jossa Davisin ystävä ilmoittaa hänelle ilouutisen: tarjolla olisi Kaarinalle työpaikka koko kevääksi ja kesäksi. Davis ei innostu, koska kevät ja kesä ovat hänelle juuri sitä kiireisintä aikaa. Kasvimaa ja kasvihuone pitää laittaa kuntoon, juurekset maahan ja niin päin pois. Ystävä ei ymmärrä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa:

 
"No, eikö työnteko ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito? Saisit rahaa, jolla voisit ostaa sen ruoan kaupasta, eikä sinun tarvitsisi kasvattaa sitä?" , hän ihmetteli.

 
"Jos minä saan ruokani ilmaiseksi maasta, miksi menisin töihin, jotta saisin rahaa ruokaostoksiin? Työnteko kodin ulkopuolella on aivan turha välikäsi. Jos menisin töihin, aika olisi pois puutarhanhoidosta. Työmatkoihin kuluisi aikaa ja rahaa ja uurastaisin kahta kovemmin kattaakseni töihin menemisestä aiheutuvia kuluja, ja kaikki olisi taas yhtä pitkää kuin leveääkin. Itse kasvattamani ruoka on minulle tuloa."


Vielä loppuun yksi lainaus Kaarinalta, jonka hienoa blogia voit muuten lukea täältä: 

"Kaikki mitä teen on ollut hyvin tavallista elämää vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa. Monet vanhemmat ihmiset elävät näin vieläkin. Silti useimpien on vaikea nähdä, miten ne voisivat olla osa elantoa ja tuloa, kun ne ovat muuttuneet harrastuksiksi ja sen kautta menoiksi."


ps. Tiedättekö muuten mikä on suuri rajapyykki maalle muuttaneen elämässä? Se on, kun keskellä yötä herää hiiren rapinaan, pystyy ajattelemaan sen olevan "vain" hiiri - ja nukahtaa uudestaan. Viisi vuotta minulta kului tähän maaliin pääsemiseksi.

8 kommenttia:

  1. Kaarina on mun idoli. Irti oravanpyörästä oli kirja, joka sai mut uskomaan, että ajatukseni ja haaveeni yksinkertaistamisesta ei ole ihan hölmöjä. Varmasti se kirja on pohjalla siinä, mitä tänään teen, tai paremminkin en tee. Ja sinun blogi on löytynyt tähän samaan syssyyn ja etsintään, eli myös sinun ajatukset on mulle hyvin kovasti kolahtavia. Kiitos sinulle ja kiitos Kaarinalle! Vielä kun saisin haaveeni kasvimaasta toteutettua.. seuraan teidän molempien projekteja suurella mielenkiinnolla!

    Ja tein muuten myös äsken tuossa pihatöitä eikä täällä taideta vielä muutamaan vuoteen päästä kaunein piha -kilpailuun..

    VastaaPoista
  2. Samanlaisia ajatuksia oli minulla tänään kun palasimme anoppilasta Saimaan rannalta. Maisemat ja luonto ovat siellä niin kauniita että voi vaan huokailla.. Anoppi ja appiukko jättivät oravanpyörän n. 5 vuotta sitten ja toteuttivat unelmansa: myivät Lohjan talonsa ja rakensivat hirsitalon lapsuuden maisemaan metsän keskelle jossa ovat siitä asti asuneet ympärivuotisesti. Kalastavat, marjastavat, viljelevät omaan tarpeeseen.. ovat siis melko omavaraisia ja elävät hyvin nuukasti.
    Kun autoletkassa kiirehtien ajoimme kotia kohti mietiskelin miten kaikki onkin niin nurinkurista nykyään. Metsät ovat täynnä ilmaista ruokaa mutta kellään ei ole aikaa niitä poimia kun viettävät päivät töissä rahaa tehden. Mieskin tokaisi vitsikkäänä autonratista: "Jaa-a huomenna täytyy taas mennä raatamaan töihin jotta kreikkalaiset saavat rahansa..". No joo, tämä kaikki aika kärjistetysti todettuna.. mutta mietitytti silti!

    Se, kun herää yöllä siihen että hiiri juoksee pään yli ja pystyy jatkamaan unia on tosi maalaista ;) tämä tuli omakohtaisesti koettua sinä talvena kun asuimme evakossa kesämökillä ..

    Kiitos Marikka jälleen kerran osuvasta kirjoituksesta ja onnea kasvihuoneen pystytykseen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Katsoin Inhimillisen tekijän ja pidin kovasti siitä mitä kuulin. Itse olen kai ihan pienestä pitäen ollut suorittaja. Viime vuodet olen pyrkinyt oppimaan armollisuutta itseä kohtaan (ja myöskin muita kohtaan). Alampa tekemään mitä vain, se alkaa jossakin vaiheessa tuntua vain suorittamiselta.

    Talkoista minulle tuli mieleen aikapankkitoiminta. Oletko kuullut sellaisesta? Itse liityin mukaan, koska olen talkoolainen henkeen ja vereen. Kotioloissa en välttämättä ole kovin ahkera, mutta rakastan tehdä hommia yhdessä. Talkoohengen uudestaan löytäminen helpottaisi oikeasti ihmisten elämää, näin uskon. Se voisi olla yksi tie pois oravanpyörästä. Itselleni on aina ollut vaikea pyytää apua, sen sijaan tuskailen yksinäni täällä kotona, kun en saa kaikkia hommia tehtyä, koska en yksinkertaisesti osaa kaikkea. Ja kun oikeasti niin pienillä teoilla voidaan auttaa toista.

    VastaaPoista
  4. No vau, kuinka hieno kasvihuoneurakka ;) onnea sille (muistakaa kunnon perustus !)
    Meilläpäin (hih) on vielä talkoohenkeä ilmoilla ja erinäisissä talkoissa oltukin, mutta hiipumaan päin. Haluaisinkin asua selaisessa Candlefordin Postineiti-tyyppisessä kyläyhteisössä, jossa oltaisiin yhtä suurta perhettä (ilmeisesti Suomessa melko harvinaista ?) Noh, kaikkea ei voi saada.
    Aikapankki toiminta olisi minunkin mieleeni...
    Ja vielä: hiiret on suloisia.

    VastaaPoista
  5. Heli: Kiitos taas.:)

    Pauliina: Miehesi puhuu asiaa! Välillä tosiaan herää kysymys siitä kenelle niitä töitä oikeastaan tehdään?
    Jos hiiri juoksee pääni yli, en kyllä enää ikinä nuku! Siinä menee raja.

    Riia-ruu: Tervetuloa! Aikapankkitoiminta on askel oikeaan suuntaan. Eräs tuttuni vetää Stadin aikapankkia. Pitääkin selvittää onko sitä täällä Vihdissä päin (tai pitäisikö peräti itse perustaa?).

    Leena: Perustus, kyllä. Sitä tässä koko viikonlopun vaaitimme, toivottavasti tuli tehtyä oikein. Hiirten suloisuudesta en ole vielä ihan vakuuttunut...

    VastaaPoista
  6. Onnea kasvihuoneen pystytykseen. Kuvien perusteella tuo ei ole ollenkaan niin epätoivoista mallia kuin meidän, joka ostettaessa oli kahdessa pitkulaisessa paketissa ainakin miljoonana alumiini- ja muoviosana. Kaksi tai kolme päivää siinä meni kahdelta aikuiselta. Oli niin tiukkaa vääntöä ettei tullut edes riitaa.

    Hiiret ovat suloisia mutta eivät silloin kun juoksevat peiton alla. Sellaista on koettu meillä. Tämän hiiriparan mies puolestaan juoksi kiinni ja arvata saattaa, että hiirelle kävi huonosti.

    Nyt kun on kaksi kissaa, ei hiiriä juuri näy.

    VastaaPoista
  7. Marikka, kyllä ! Perusta vaan aikapankki !!!! Tulen varmasti mukaan :)

    VastaaPoista
  8. Viehättävä blogi! Hyvää tekeviä ajatuksia ja monia ahaa-elämyksiä. Sait yhden lukijan juuri lisää :). t. Tiina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.