Jouduin vastikään perehtymään työn puolesta nettiotsikointiohjeisiin. Havaitsin omani kuuluvan aikansa eläneeseen luokkaan "käsittämätön". Minun otsikkojeni lukija ei kuulemma tajua mistä jutussa tulee olemaan kyse, eikä siksi mitä todennäköisimmin vaivaudu klikkaamaan juttua auki.
Koska ohjeet olivat ehtaa tutkimustietoa siitä, millaiset otsikot oikeasti vetävät lukijoita puoleensa, ne kyllä pistivät miettimään. Ällistyttävää, mutta totta: nettilukijat siis oikeasti innostuvat klikkaamaan auki jutun, joka lupaa jonkin aika vaikean, laajan ja monimutkaisen elämän probleeman selviävän viidellä nopealla vinkillä ("näin"-alkuiset otsikot kun ovat edelleen taattuja hittiotsikkoja tyyliin "Näin pelastat avioliittosi", "Näin saavutat täydellisen terveyden" jne.)?
Luulisi, että loputon käskyttäminen alkaisi jo tympiä ihmisiä ("Laihdu!", "Muutu!", "Opi!"), mutta siitä ei näy merkkiäkäkään: juuri käskyt ja kehoitukset uppoavat klikkaajakansaan kuin häkä. Ja tämä erityisesti tiedoksi blogini viisaille lukijoille, jotka mm. täällä ihmettelivät nykyistä otsikointitapaa ja keksivät tilalle uusia, minusta paljon kiinnostavampia vaihtoehtoja.
Jotta lunastaisin vetävän otsikkoni odotukset, kerron lopuksi miten saat kaiken. Siihen ei tarvita edes kolmea kohtaa, mutta ripotellaan ne nyt näön vuoksi kolmeksi eri vinkiksi.
1. Olet
2. Jo
3. Hyvä
Heitä siis kehoitukset, käskyt, muutos- ja tehostamisehtotukset sekä vinkit hiiteen! Olet jo tarpeeksi arvokas. Sinun tarvitsee enää uskoa se itse.
Pistin kasvimaan jo nukkumaan talviunta. Jännittää kovasti katsoa sunnuntaina tämä. Kertokaahan, mitä olitte mieltä.
Olet jo hyvä ja sinulla on jo kaikki :)
VastaaPoista;)
VastaaPoistaIhanat 1-2-3, Amen ja Halleluja! Ja sen lisäksi vielä tosi hieno lyhty kasvimaalla. Sunnuntaina sitten nenä kiinni telkkarissa!
VastaaPoistaNäin on, kun vain jaksaisi muistaa sen.
VastaaPoistaTelkkarittomana täytynee änkäytyä naapuriin, kun areenat ja katsomotkaan eivät toimi kunnolla.
Tunnustan! Nyt poikkesin otsikon perusteella, mutta on lisättävä, että koko blogin teema vetää minua vahvasti puoleensa muutenkin :)
VastaaPoistaKiitos, hyvästä blogista!
VastaaPoistaNäin saat ihmiset hyvälle tuulelle :)
VastaaPoistaOJH - olet joltisenkin höynäytettävissä -, muhaa...
vitsit kun nään ohjelman vasta tallennuksesta, palataan.
Hyvin meni! Mielenkiintoinen keskustelu ja mukavan rauhallinen tunnelma, kuten Inhimillisessä tekijässä yleensäkin.
VastaaPoistaHieno ohjelma eilen Marikka! Olit kaunis, viisas ja puhuit hyvin.
VastaaPoistaHyvä, että Areenalta pystyy tietoisesti televisiottomuuden valinnutkin katselemaan hyviä ohjelmia! :)
VastaaPoistaOhjelma herätti mm. sen ajatuksen, että löytääköhän moni itselleen sopivan tavan elää vasta vaikeuksien kautta? (Ehkä.)
Tavallaan tämä muodikas downshiftaus -vouhotus hiukan hymyilyttääkin: ikään kuin mielekäs elämä olisi mahdollista vasta muunlaisten elämäntyylikokeilujen jälkeen. Miksi ihmeessä ihmisen pitää alunperikään lyödä päätään seinään ja elää voimiensa äärirajoilla & vastata muiden oletettuihin odotuksiin ja voida huonosti? Tiedän toki vastauksen - ei ole tarpeeksi itsetuntemusta ja itseluottamusta kuunnella itseään ja elää sen mukaan.
Onneksi aina on mahdollista muuttaa kurssia!
Nyt sain katsottua ohjelman minäkin :) Pidin erityisesti teidän kaikkien maanläheisestä ja riittävän selkeän yksinkertaisesta puheesta. Elämä ei ole monimutkaista eikä leppoistaminen ainakaan. KIITOS ohjelmasta ! (nyt kuopus tuli pyytämään pelaamaan muffinssilautapeliä...on mentävä :)
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kiitoksista! Kyllä tuo televisio on ihme väline kun se tavoittaa niin isot joukot. On ollut ihan uusi ja vähän jo melkein vaivaannuttava tilanne (suomalainen itsevähättelyn perinne jne...)vastata tämmöiseen määrään kiittävää palautetta.
VastaaPoistaOhjelmaan menon hieno puoli oli myös tutustua paremmin Sannaan ja Heikkiin, vaikka heidät jo kirjoitustensa perusteella ennestään tunsinkin. Itselleni tuli tosi kodikas olo televisiostudiosta ja muistin, että isäni aloitti monipolvisen uransa aikoinaan juuri sieltä, Suomen ensimmäisistä testi tv:n lähetyksistä. Suomen ensimmäisten joukossa siis siinäkin.:)
Sattumalta katsoin Inhimillisen tekijän sunnuntaina ja sen ansiosta löysin tämän ihanan blogisi. Kiitokset teille kaikille kolmelle asiallisesta aiheen käsittelystä rohkaisuna sille että elämän ei todellakaan tarvitse olla hengästyttävää. Pääkaupungista muuton myötä elämäni on muuttunut yksinkertaisuudessaan rikkaaksi. Mutta mikä on se epämiellyttävä tunne joka syntyy tarpeesta perustella muille ettei tarvitse kylpyläreissuja, viikottaisia teatteri-ooppera-konserttielämyksiä, ulkomaanmatkoja 4-5 kertaa vuodessa, design-huonekaluja, kauneushoitoja tai rakennekynsiä - kateuttako muiden 'täyttä elämää' kohtaan vai kaipausta että alitajuisesti tuntee että jotain vielä puuttuu?
VastaaPoistaKiitos ohjelmasta! Minua erityisesti huvitti se, että on näköjään muitakin kuin minä, joiden on täytynyt nimenomaan karsia harrastuksiaan. Minä en ole ikinä itseäni uuvuttanut oikeilla töillä, mutta ne lukuisat kunnianhimoiset harrastukset...huoh..suorittamisen pakko on näkynyt sitten sellaisena :-/ Onneksi on viisastunut :)
VastaaPoistaOuti: Niinpä. Miksi pientä elämää pitää perustella? Miksi?!
VastaaPoistaKukka: Kunnianhimoiset harrastukset ovat tosiaan paha kuoppa, sillä niihin sisältyy vielä sellainenkin stressaavuus, että niiden pitäisi olla (työ-elämään nähden) muka sitä "palauttavaa" toimintaa. Esim. klassisen laulun opiskelua tositosi stressaavine tutkintoineen ei kuitenkaan voi ehkä palauttavaksi toiminnaksi laskea. Itse en sitä ainakaan sellaiseksi kokenut. Onkohan sitä myöskään kaikille himokuntoilu, vaikkapa maratonit?