Varaudun

Siinä onkin kova työ, kun sienet perataan,
kun kaikki tatit pujotellaan lankaan kuivumaan.
He saavat aivan täpötäyteen pienen kellarin.
- Se riittää koko talveksi, sanoo äitikin.

Myös niittyvillaa poimitaan täydet tuokkoset,
ja äiti kehrää, kutoo heille talvipukimet.
Voi talvi olla tuima ja tulla äkkiä,
siis tehdään monta villahuopaa, toppatäkkiä.
 
Elsa Beskow: Tonttulan lapset

Yhtäkkiä kaikkialla, esimerkiksi täällä puhutaan pahimman varalle varautumisesta. Tuleva talvi voi tosiaan olla tuima, monessakin mielessä. Samoin seuraavat vuodet.
 
Fiksu kooste siitä, miten pieni ihminen voi varautua tuleviin epävarmuuden aikoihin löytyy täältä. Nyt, kun esimerkiksi ruoan hinnoille voi tapahtua mitä tahansa ei ole huono idea ostaa säilykkeitä tai muita arjen välttämättömyystarvikkeita varastoksi asti.
Mutta, kuten bloggari Aurora kirjoittaa:
 
Tärkein pahan päivän varastoni sijaisee kuitenkin omassa itsessäni. Se löytyy tiedoistani, niistä taidoista, jotka ovat jääneet lihasmuistiini, kun olen harjoitellut samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Tärkeimmät taitoni ovat tällä hetkellä kyky tiukkaan budjetointiin sekä tietotaito siitä, miten sekä kasvatan että kokkaan ruokani.
 
Vahvimmilla ovat lamojen aikana ennenkin olleet omavaraiset ihmiset. He, jotka osaavat itse tehdä käsillä eivätkä ole täysin riippuvaisia ostopalveluista. Aurora mainitsee myös erään tosi tärkeän selviytymiskeinon: kyvyn muodostaa avunannon ja vaihtotalouden turvaverkostoja.
 
Itse haluaisin lähivuosina opetella kädentaitoja, kuten vaatteiden korjausta ja käsitöitä sekä rakentamista ja päästä yhä pidemmälle viljelyn taidoissa. Tästä projektista lisää myöhemmin.
 
Viikonloppuna olin hyvän ystävän mökillä sienireissulla. Sähköttömässä mökissä pimeyden keskellä tajuaa, miten vähällä ennen pärjättiin. Ja pärjättäisiin edelleenkin, jos olisi pakko.
  
Pilkkopimeässä tähdenlennot näkyvät tosi hyvin. 
 
Näin kaksi!