Samalla tavoin ihminen on tullut maailmaan tiettyä tehtävää varten ja se on hänen olemassaolonsa tarkoitus. Jos hän ei tee sitä, hän ei ole tehnyt mitään.
(Rumi)
Tätä mietin, juuri nyt. Näen unia, katselen merkkejä. Pohdin mille tielle lähteä.
Kun en ole pystynyt keskittymään mihinkään kirjaan olen katsellut kaikki illat vanhoja Ally McBealin tuotantokausia. Miten retrolta tuokin sarja näyttää, kun kännyköitä ei ole vielä jokaisen kädessä eikä kukaan roiku facebookissa!
Muistatteko miten Allyn hullu psykiatri suositteli hänelle voimabiisiä, tunnaria? Hyvä tunnari kaikkiin tilanteisiin on minusta tämä.
Niinpä, se tehtävä, se tehtävä ...
VastaaPoistaMoni tie on hyvä ja houkutteleva, ja mitä väliä vaikka joskus se ei olisi se oikeakaan mitä on tarpomassa. Jostain pieniltä sivupoluilta sekin löytyy, ehkä. Luulisi, että oleellisinta on se, että jaksaa raahustaa eteenpäin.
Hienot tiekuvat sulla.
Seurataan viittoja ja niitä merkkejä, yllättäviäkin.
Minä en tajua. Tai tajuan asian korkeintaan niin, että onpa hölmö ajatus. En siis tajua, että miten jollain muulla olisi oikeus määrätä, tavallaan arvottaa toisen elämä. Tai että miksi joku tietty juttu olisi niin tärkeä, että se mitätöisi kaiken muun? Saa vääntää rautalangasta jotta tajuaisin.
VastaaPoistaRumin ajatus liittyy minulla nyt sellaiseen tunteeseen, että on selkeässä tienristeyksessä. Pitäisi tehdä päätös mihin suuntaan lähteä. Päätös pitäisi varmaan tehdä juuri sen pohjalta, minkä kokee omaksi tehtäväkseen, eikä esimerkiksi pelon tai turvallisuudentunteen pohjalta. Vaikeaa, vaikeaa...
VastaaPoistaKyllä sitten ymmärrän jos on kyse omasta tehtävästä tai omasta halausta, siitä minkä kokee omaksi. Siksi minusta tuo ajatus noin kerrottuna on hassu, tai kai lähinnä epäreilu. Joskus myös pelko tai turvallisuudenhakukin voi olla hyviä motiiveja, ei ehkä stabiileissa oloissa, mutta toisenlaisessa maailmassa voivat olla järkeviä motiiveja, ei niitäkään kannata vähätellä, ainakana biologian valossa.
VastaaPoista