Ehkä sittenkin molempien.
Japanilaistyylisesti piirretyssä tarinassa pikku Tytti etsii vimmalla ja kiireellä kotiaan; paikkaa, missä ei enää pelottaisi. Missä voisi olla onnellinen.
Kukkulan päällä on hetken huikeaa, mutta sitten tuuli alkaa puhaltaa ja viskaa Tytin pimeään kuoppaan. Sieltä ei ylös pääse ilman luopumisia: kuoppaan pitää jättää koko Tytin kori monine tärkeine esineineen. Se on se raskas taakka, mikä tytön matkaa jumittaa.
Vihdoin Tytti päätyy uusien siipiensä voimalla uuteen kotiin. Mutta paikka onkin se sama, josta hän alunperin lähti liikkeelle. Ennen matkaansa Tyttiä on peloittanut olla siellä. Nyt kaikki näyttää ihanalta!
Tämä pieni tarina havainnollistaa montaa mindfullness-opasta selvemmin mitä oikeastaan on hyväksyvä, tietoinen läsnäolo. Tähän loppuun sen voi kuitenkin vääntää rautalangasta, mindfullness-guru Jon Kabat-Zinnin sanoin:
Hyväksyvän, tietoisen läsnäolon perimmäinen haaste on sen oivaltaminen, että "kaikki on tässä ja nyt". Elämäni on juuri tässä hetkessä. Kysymys kuuluukin, miten suhtaudun siihen? Onko elämäni jotain, joka vain "tapahtuu" minulle? Olenko täysin olosuhteideni tai velvollisuuksieni vanki, tai kehoni tai sairauteni, tai menneisyyteni vanki? Tulenko vihamieliseksi, ryhdynkö puolustuskannalle tai masennunko, jos kohtaan tietynlaisia tilanteita, tai tulenko pelokkaaksi, jos jotain muuta tapahtuu? Mitä vaihtoehtoja minulla on? Onko minulla vaihtoehtoja?
Kiitos upean kuuloisesta ja kauniista kirjavinkistä! Nytpä tiedän, mitä etsiä lahjapaketteihin!
VastaaPoistaJa kiitos myös tuosta Kabat-Zinn -sitaatista. Tarvitsin sitä juuri nyt.
Kiitos vinkistä! Täytynee etsiä käsiin :)
VastaaPoistaIhanan kuulloinen lastenkirja, fiksut lastenkirjat eivät ole mikään itsestäänselvyys! Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Yleensä pidän enemmän vanhoista lastenkirjoista ja -kuvituksista, mutta tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoista