Viides palstaviljelykesä on edennyt sadonkorjuuseen. Joka vuosi oppii jotain. Vain jotain. Edistyminen on tosi hidasta.
Toista kesää tomaattien kanssa taistelleena olen tullut siihen tulokseen, että enää en rupea kasvattamaan niitä siemenestä avomaalle. Ainakaan ennen kuin omistan kasvihuoneen. Suomen kesä se nyt vaan on liian lyhyt. Jos tomaatit ovat elokuussa vihreitä, niistä ei ole paljoa iloa. Sama tilanne oli sattumoisin viime vuonna vielä syyskuussa.
Kokemusta alkaa kertyä siitä, mitkä kasvilajit menevät meillä syötävänä kaupaksi ja mitkä taas päätyvät kompostiin.
Menestyksiä ovat olleet pinaatti, mangoldi, kesäkurpitsa, perunat, porkkanat, sokeriherne ja muut herneet, vadelmat ja muut puutarhamarjat, palsternakka, kurkut, sipuli (hyvin piilotettuna) ja salaatti.
Näistä taas ei pystytä tehtailemaan ruokaa, joka miellyttäisi meidän lapsia: retiisit, härkäpavut (itse pavut ovat ok, mutta se kuorimisen vaiva…), punajuuri (tämän tilanne voi muuttua, kun lapset mieltyivät Pärnun matkalla borchkeittoon).
Vähän häiritsee se tosiasia, että nämä kaikki ovat (perunoita lukuun ottamatta) ikään kuin lisukkeita; eivät siis suorastaan nälän vievää ruokaa. Jos haluaisi lisätä omavaraisuusastetta, pitäisi varmaan kasvattaa paljon muutakin. Mutta mitä? Te oikeasti omavaraiset, mitä kasvatatte? Missä vihanneksissa on suurin hyötysuhde... jos nyt vastakkaisena, varoittavana esimerkkinä pidetään vaikkapa näitä tomaatteja, joiden kanssa on tullut touhuttua alkukeväästä ja ”hyötytulos” on tämä.
Nyt kun pakastin alkaa olla aika täynnä pitäisi varmaan ruveta perehtymään säilöntään. Se on nyt - maailmantalouden kieppuessa arvaamattomissa syöksyissään - ymmärrettävästi nouseva trendikin.
Tässä vaiheessa kasvimaakautta innostus/voimat alkavat vaan olla miinuksen puolella. Minusta tämä sadonkorjuuvaihe nyt vaan on se tylsin vaihe. Mielellään ottaisin jonkun innokkaan Martan tänne hoitamaan homman loppuun. Itse voisin uudella innolla palata asiaan heti kevään koittaessa.
ps. Nyt, kun bloggeriin ilmoittautuneita tämän blogin lukijoita on yhtä vaille sata, asiaan kuuluu järjestää arvonta. Täällä olisi yksi kappale Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa-kirjaa. Arvontaan voi osallistua kommentin jättämällä. Olisi hauskaa tietää keitä te 5000- 7000 kuukausikävijää oikein olette ja miksi tätä blogia luette.:)
Samalla saa tietysti vastata myös alkuperäiseen kysymykseen, eli suositella hyviä, ruokaisia lajeja kasvimaalle.
mikään ei voita kotona kasvatetun puhtaan luomu tomaatin tuoksua. mikä pehmeys ja hieno aromi..muisto lapsuudestani
VastaaPoistaOlen Maria :) ja luen blogiasi, koska saan täältä ajatuksia ja jonkinlaista "arjen voimaa". Osallistun mielellään tuon kirjan arvontaan, olen lukenut siitä monia kiinnostavia arvioita.
VastaaPoistaHei olen Pauliina, luen blogia, koska kirjasi kolahti kympillä :) Kiitos, sain siitä paljon! Ja osallistun myös arvontaan, uskon tuosta kirjasta olevan meidän perheessä hyötyä.
VastaaPoistaEihän tuo tomaattitilanne nyt niin pahalta näytä! Mitä jos koettaisit laittaa harson tomaattien päälle, sitä ainakin itse olen harkinnut.
VastaaPoistaHyötysuhdekysymys on oleellinen. Meillä suuren hyötysuhteen kasveja ovat tietty peruna, sitten kesäkurpitsa ja muut kurpitsat, avomaankurkku, salaatit ja yrtit, omena (ei niin nopea järjestää itse, mutta useimpina vuosina tarjolla ilmaiseksi naapurustosta), viinimarjat, mangoldi, nokkonen :-) , sipulit ja purjo ... näistä saa yllättävänkin paljon sapuskaa aikaan. Ja sitten tietysti on metsämarjat ja sienet.
Arvontaan en nyt tällä kertaa osallistu, minulla kun on tuo kirja jo. Seuraavalla satasella sitten.
Liisa, pitäisikö harso laittaa tomaattien päälle siis öiksi? Nyt on ollut yllättävän kylmiä öitä.
VastaaPoistaKirjoitat elämänmakuisesti ja inhimillisesti, siksi.
VastaaPoistaMinulle marjat ilmaantuvat pakastimeen ystävien poimimana (KIITOS!) enkä kasvata yhtikäs mitään; ei siis varteenotettavia neuvoja täältä suunnalta.
Paitsi että kärsivällisyys on varmasti hyve niissäkin hommissa!
Hei ! Minun nimeni on Leena, enkä kirjoita ensimmäistä kertaa ;) puh, ja luulenpa, että tiedät miksi täällä luuhaan jatkuvasti...satoasia ei ole hyppysissäni, porkkanat ja perunat on tosi jees, jotkut kehuvat maa-artisokkia taivaisiin asti (kuulemma keittojen aatelia) mene tiedä. meilläkin niitä kerran kasvoi, hmm, mihinköhän ne hävisi. Osallistuu mieluusti arvontaan hän.
VastaaPoistaEi tomaattisato ole menetetty. Vielä riittää lämmintä. Itse kerään kylmän tultua kaikki vihreät tomaatit sisälle lämpimään kypsymään. Ne oikeasti kypsyvät. Joskus ne viimeisenä kypsyneet ovat hiukan nahistuneita kuoreltaan, mutta jos niissä ei muuta vikaa ole ne voi kuoria (kastettuna kuumaan veteen kuori irtoaa hyvin) ja soseuttaa pakkaseen ja käyttää sitten soseena ruokiin.
VastaaPoistaSattumalta löysin blogisi ja kirjoitat itseäni kiinnostavista aiheista :)
Hei vaan, jonkun kerran olen tänne kommentoinutkin. Päädyin tänne kirjasi lukemisen jälkeen. Pyörin itsekin suorittamisesta ja perfektionismista irtaantumisen kysymysten ympärillä. Lisäksi arvostan kovasti hallittua ja kaunista kirjoitustyyliäsi.
VastaaPoistaOsallistun mielelläni myös arvontaan.
Vilma
Hei Marikka
VastaaPoistalöysin blogisi Liisan Kädellisen päiväkirjan kautta, blogisi nimi Pientä elämää etsimässä kolahti. Kirjoitat kauniisti ja kaunistelematta ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta. Nautin suuresti lukea kasvijuttujasi - minun hoidossani ovat melkein kaikki kasvit tähän mennessä kuolleet. Kiitos:) t. Tuija
En muista, missä vaiheessa löysin blogisi, mutta kiinnostuin kovasti kirjoituksistasi. Toisaalta olen ns. työhullu, etten oikein voi hellittää, mutta se, että olen maatalouden kanssa tekemisissä, niin se antaa mahdollisuuksia, joskin on erittäin sitovaa.
VastaaPoistaMeillä kasvatetaan nautoja, perunaa, sipulia ja tilliä + persiljaa omaksi tarpeeksi. Tiedän kaverin, joka laittoi hehtaarin pellon lampaille ja tekee sitten niistä paistin. Juu, olen tällainen lihapuolen ihminen.
Nauriitahan on myös kasvatettu ruoaksi perunan tilalle. Ja aikoinaan, kun äitini niitä kasvatti, niin onnistuivat vallan mainiosti.
Heli täällä moi, olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa, koska siinä on monia asioita jotka kiinnostavat mua. Myös tämä kasvimaa-juttu, vaikka itse en edelleenkään ole saanut mitään kasvamaan.. en vaan osaa.. eli ei mulla sitten mitään ohjeita sulle ole. Mutta uskoisin tuohon, että tomaatit tosiaan vielä ehtii ja muistelen, että mummonikin niitä otti vihreinä sisälle ja siitä ne sitten pikkuhiljaa valmiiksi punertuivat. Eli äläpä vielä luovuta!!
VastaaPoistaArvontaan osallistun kaikki varpaat ja sormet ristissä, sillä tuo kirja on tosi kiinnostava ja olen sitä ilmestymisestä asti miettinyt hankkivani.
Lehtikaali voisi olla tutustumisen arvoinen. Ihana blogi sinulla :)
VastaaPoista-Kata-
Mun suosikkikasvatettava on pensaspapu! Ihan itellään nousee tuolta ja melkein koko perhe tykkää ihan tosi paljon niistä keitettynä lisukkeena (ei tarvi mitenkään kuoria). Ja se on vielä ihan nättikin siellä kasvimaalla eikä tarvitse tukea.
VastaaPoistaPorkkanat, ruohosipuli ja pillisipuli on meidän muita suosikkeja. Ja tietysti vatut ja karviaiset. Jonain vuonna olis kiva saada mansikkamaa aikaiseksi. Ja perunaakin olis kiva saada omasta maasta edes muutama.
Olen Laura, ja luen blogiasi koska aihepiirit joita käsittelet ovat minua kiinnostavia. Ja koska käsittelet kirjoituksissasi myös vastoinkäymisiä. Tekstisi maistuu elämältä, ei kiiltokuvilta.
VastaaPoistaEtsin itselleni uutta pontta elämänasennemuutokseen. Puutarhajututkin kolahtavat. Itse olen kerrostalolapsi joka vasta opettelee omakotitaalossa asumista, hyötyviljelystä minulla on hyvin vähän kokemuksia.
Olen tänä keväänä vasta tutustunut blogimaailmaan. Tänne eksyn yhä uudestaan ystäväni blogissa olevan linkin kautta.
Epäilen, että yksi syy (voiko tällaista edes ääneen tunnustaa...) käydä täällä usein on myös: Tunnen itseni blogiviidakossa avuttoman käytöstavattomaksi tirkistelijäksi... Koska olet julkisesti kirjailija en tunne käyväni salakähmäisesti nuuskimassa yksityiselämääsi vaikka en jätäkään kommenttia käynnistäni. (En tiedä ymmärtääkö tästä yhtään mitä tarkoitan.) Tyydyn yleensä zombiena lukemaan minkä ehdin, kommentointi aiheuttaa minulle hirveästi paineita...
Osallistun arvontaan :)
Olen kehunut sinua jo vuolaasti sähköpostin välityksellä kirjastasi, mutta tätä blogiakin olen mielelläni lukenut, koska rakkaus luontoon ja kiireettömyyteen kiehtovat minuakin.
VastaaPoistaKirjoitat ihanan avoimesti ja elämänmakuisesti.
Omaa kasvimaata minulla ei ole, mutta aikoinaan eteläPARVEKKEELLA sain upean sadon aikaiseksi niin kesäkurpitsasta, chilistä kuin tomaatistakin ja monista, monista yrteistä! NAM! Kesäkurpitsaa varten tosin piti olla silmä tarkkana topsipuikon kanssa pölyttämässä, kun hyönteisiä ei juurikaan näkynyt. Ja sato jäi hieman pieneksi, koska hede- ja emikukkia ei aina ollut tarjolla siinä yhdessä parvekkeelle mahtuneessa kasvissa samanaikaisesti.
Tällä hetkellä varjoisalla kirvojen rakastamalla parvekkeellani kasvatan pitkissä ruukuissa voikukkaa!! Se nimittäin kasvaa missä vaan, ja siitäkin saa salaattia ja lemmikkipupulle talvimuonaa. Luovuuden linna blogissani seurailen kehitystä.. ;)
Ihan hyvin voi tomaatit korjata vihreinä ja odotella kypsymistä. Sillä tavalla nuo kaupasta ostetukin varmaan etelänlämmöstä poimitaan.. Ja maa-artisokan puolesta suitsutan minäkin!! :)
Tottahan toki osallistun arvontaan! Minuthan sinä "tunnetkin". En saata muistaa, miten alun perin löysin blogiisi, mutta siitä asti olen lueskellut. Meillähän on näitä samoja kiinnostuksen ja pohdinnan kohteita, vaikka painotukset ovatkin vähän eri.
VastaaPoistaHei, päädyin tänne ystäväni suosituksesta.
VastaaPoistaKirjoitat niin hyvin, rohkeasti ja hauskasti hyvistä aiheista.
Välillä olen nauranut ääneen.
Sinulla on sydän paikallaan.
Siinä pääasialliset syyt, miksi luen pitkiä pätkiä kerrallaan täällä, päivittäin en koneella (onneksi) istu.
Olen ajatellut lukea myös kirjasi, mutta en ole vielä asiassa edennyt.
Iloa ja kiitos
neidonhiuspuulta
Hei
VastaaPoistaOlen silloin tällöin satunnaisesti käynyt blogiasi lukemassa. MInua tänne vetää se, että aihepiiri on minulle vieras mutta haluaisin oppia. Tänä vuonna pikkuruisella kasvimaalla menestyi ainoastaan muutamat yrtit. Sinä tosissaan kirjoitat hauskasti ja selkeästi.
Hei, löysin blogisi kirjasi kautta ja luen tätä säännöllisesti kun ihan samoja aiheita pohdiskelen omassa elämässäni. Erityisesti viljelykokemuksesi kiinnostavat, sillä olen aloitteleva viljelypalstailija itsekin (toista vuotta). Kirjoitan omaa blogiani viljelykokemuksistani http://kukkapelto.blogs.fi/
VastaaPoistaTerveisin Kukkapelto
Hei,
VastaaPoistaLuin aikoinaan Meidän perhe lehdessä pitämääsi blogia. Tänne löysin myöhemmin sattumalta. Minua kiinnostaa samat asiat, joista blogissasi kirjoitat. Pidän itsekkin ruukkupuutarhaa. Muutin pohjoisesta etelään vuosi sitten. Täällä tuntuu puutarhan riesana olevan paljon enemmän ötököitä. Tuttavani sanoikin että yllättyi huomattuaan kuinka paljon tappamista kasvimaan pitoon kuuluu. Osallistun arvontaa.
virvukka
Moi,
VastaaPoistatuli mieleen, että oletko latvonut tomaatteja, eli katkaissut niistä latvan pois. Ne tavataan näihin aikoihin katkaista, että tomaatit kypsyttäisivät loputkin vihreät kypsiksi, sen sijaan että tekevät vaan lisää kukkia ja raakileita. Harsokin varmasti auttaa. ... En siis tarkoita, ettei muuten tulisi yhtään kypsiä, kyllä kai tähän mennessä olis osan pitänyt jo kypsyä.
Seuraan blogiasi koska kirjoitat hyvin ja kiinnostavaa pohdintaa, ilman teeskentelyä. Ja ilmeisesti asennekin vetoaa, olen muuten vähän kranttu muiden kuin neulontablogien suhteen :)
Hanna
Hei! olen Anna ja luen säännöllisesti blogiasi, koska kirjoitat minua kiinnostavista aiheista. Kuitenkaan en halua osallistua arvontaan.
VastaaPoistaVarsinaisesti haluan kommentoida tomaattiasiaa.
Suomen kesä on niille liian lyhyt. Kasvihuone tarvitaan, tosin ei kovin kummallista - tänään näin seinän vieressä laudoilla paikoilleen tuetun muovin, joka oli lämpöisellä säällä nostettu ylös.
Lajikkeen pitää olla varhainen. JA VIHREÄT tomaatit oikeasti kypsyy sisällä ikkunalaudalla ihanan makuisiksi. Haluaisin löytää vanhoja 50-luvun ja aiempia lajikkeita. Niitä oli kuulemma monen värisiä, epäsäännöllisen muotoisia ja hyvänmakuisia. t.Anna
Hei, kiitos teille viimeisillekin vielä tomaattikommenteista! Latvottu on, ja yleensä tässä vaiheessa karsin aika paljon lehdistöäkin, jotta tomaatit saavat mahdollisimman paljon aurinkoa. Mutta kyllä se kasvihuone pitäisi olla... Minulla oli suuret toiveet tämänkesäisestä lajikkeesta (Hyötykasviyhdistyksen Outdoor Girl), mutta on se Suomen kesä vaan liian lyhyt. Oppia ikä kaikki, ensi kesänä joku lasintapainen pitää ainakin päälle saada.
VastaaPoistaHei! En ole rekisteröitynyt, mutta lukija kyllä :-) Luin jostakin lehdestä arvion kirjastasi ja sitten luin kirjasi ja niin päädyin tänne. Kirjasi kolahti minuun! Suurkiitos siitä! Olen jo tehnyt retken Elis Sinistön maille. Kiehtovaa...
VastaaPoistaJos arpominen on vielä kesken, niin osallistun.
Ehdottomasti kannattaa laittaa kasvihuone. Tein itse muovisen a-frame-tyyppisen huoneen. Hinta ei päätä huimaa, 30 m2 huone tuli omista puumateriaaleista, muovi maksoi 100 eur.
VastaaPoistaTomaateista ja niiden kypsymisestä. Ota yhteyttä johonkin kasvihuonetuottajaan ja tilaa tomaatin taimia niin, että saat kesäkuun alussa 50 cm taimet laitettua kausihuoneeseesi. Ja tee samalla sama tilaus kasvihounekurkuille.
Pensaspapu on hyvä ja helppo ruoka viljeltäväksi.
Sellaisen vinkin olen saanut viisaammilta, että hieman vihreät tomaatit kypsyvät sisällä nopeammin, kun ne laitetaan vaikka pöydälle koriin omenoiden sekaan. Omenoista erittyvä etyleeni jotenkin auttaa kypsymisessä. Meillä vihreähköt tomaatit kypsyivät sillä tavalla n. viikossa. Tosin eivät olleet aivan noin vihreitä kuin nuo kuvassa olevat, vaan sävyltään kellanvihreitä.
VastaaPoistaHyötysuhteesta puheen ollen, nämä ovat täyttäviä ja säilyviä: herne & papu, nauris, peruna, punajuuri, porkkana, palsternakka, keräkaali. 50-luvun keittokirjoista saa ruokaohjeita, joiden ainekset ovat kotimaassa viljelykelpoisia.
VastaaPoistaKyllä tomaatti vaatii melkein esikasvatuksen sisälllä juu jos ei kasvihuonetta ole. Itselläni oli 2 kpl 80 watin energiansäästölamppuja vielä lisävalona.Hyvin kasvoi.Tri
VastaaPoistaHei. Olen Marja ja aloitteleva hyötypuutarhuri. Villiintynyt vanha puutarha marjapensaineen, omena- ja kriikunapuineen odottavat käsittelyä. Yritän pysyä innostuksesta huolimatta kärsivällisenä ja maltillisena. Haluan maatiaislajikkeita ja viljellä ilman keinolannoiteita.
VastaaPoistaTuosta hyötysuhteesta tuli mieleeni, että hapattaminen eli säilöminen maitohappokäymisen avulla ei ainoastaan säilytä vihanneksia ja juurikasveja vaan myös tekee niistä entistä arvokkaampia.
Hapatetuissa vihanneksissa ovat tallella kaikki vitamiinit ja lisäksi niihin on tullut hyödyllisiä maitohappobakteereja.
Hapatettaviksi sopivat juurikasvit ja pavut, kurkku, kesäkurpitsa, sipuli, tomaatti ja paprika. Varmin säilöttävä aloittelijalle on valkokaali.
Etuna on myös itse hapattaessa ettei niitä tarvitse pastöroida eli tuhota arvokkaita vitamiineja.