Heräsin harmaaseen viikkoon. Mieleen tulvi iso määrä harmaita aavistuksia.
Yritin lukea kirjaa, mutta nukahdin.
Pitäisi siivota, tyhjentää astianpesukone, slammata talon kivijalka, korjata ja pakastaa kasvimaan satoa. Kuitenkin vaan nukuttaa.
Tällaiset päivät saivat minut ennen hermostumaan. Epämääräiselle, epätuotteliaalle olotilalle piti tehdä jotain, piti ryhdistäytyä ja äkkiä. Piti aloittaa inspiroiva kirja, kuunnella vauhdikasta musiikkia,mennä leffaan, lähteä kuntoilemaan tai bailaamaan, jotain! Kaikista pahinta oli olla tilassa, missä mikään ei liikkunut, missä olo oli hauras, heikko eikä ollenkaan energinen ja pätevä.
Nykyään tällaisen harmaan päivän tullessa olen vaan.
Ihminen tarvitsee aikaa.
ps. Todella helppo resepti laiskalle, jolla sattuu olemaan liikaa kesäkurpitsaa:
Keitä kokojyväpastaa. Mausta mustapippurilla ja kurpitsaöljyllä. Raasta pastan sekaan runsaasti raakaa kesäkurpitsaa ja parmesania. Bonus: kesäkurpitsa-vastaiset lapset eivät eroita kesäkurpitsan ja parmesanin makuja toisistaan ja kuvittelevat syövänsä vain parmesanilla maustettua makaronia.
Kuulostaa ihan perusolotilaltani. Joskus tulee mieleen, että elääkö sitä ihan silkkaa "pitäisi" elämää, vaan kun mitään ei saa aikaiseksi. No, ehkä se on parempi kuin kauhea suorituskeskeisyys... :) (Vaikka ei kyllä ole!)
VastaaPoistaKiitos tuosta kesäkurpitsaohjeesta. Kuulostaa hyvältä, vaikka tuo ruokarajoitteisempi lapsi ei muistaakseen tykännyt parmesaanistakaan, mutta meille muille varmasti maistuu!
Kiitos Marikka! Tuttu tunne. Juuri tänään. Pyhä velttous on arjen luksusta.
VastaaPoistaUusi zuccini- resepti tuli myös tarpeeseen. Tämän hetken suosituin versio on täytetyt kesäkurpitsat- sienillä, jauhelihalla, juustolla. You name it.
Minullakin on muutaman viikon jo itseasiassa ollut sellainen vetämätön olo. Sänky ja hyvä kirja houkuttaa enemmän kuin mikään muu. Ja jatkuvasti taistelen sitä syvältä kumpuavaa ajatusta vastaan joka sanoo ´sinun kuuluu olla ahkera´. Miksi se onkin niin vaikeaa antaa itselleen aikaa ja luvan levätä?
VastaaPoistaNo nyt kuitenkin istun tässä koneella kahvikupin ja marianne-karkin kera ja luen tätä mahtavaa blogiasi. tiskit odottakoot :)
Hyvää asiaa blogissasi!
VastaaPoistaMun kesäkurpitsa"pasta" on sellainen että viipaloidaan kesäkurpitsa juustohöylällä, sen jälkeen leikataan ohuiksi suikaleksi (niinkuin tagliatelle)- päälle kaadetaan kuuma pastakastike. Kesäkurpitsapasta on siis raakaa. Sekä mieheni että veljeni oli vaikea tajuta, että heidän pastalautasellaan ei tosiaankaan ollut pastaa, vaan raakaa kesäkurpitsaa :)
nuo kesäkurpitsareseptiti tulevat oikein tarpeeseen. Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan kelpaako se hevosille :-D
VastaaPoistaCat´s Meow: Mahtava kekäkurpitsaidea! huomaisivatkohan meidän lapset, jos yrittäisin samaa...?:)
VastaaPoistaPyhä velttous ei mielestäni pitäisi olla luksusta vaan tavanomainen perusolotila, josta aina silloin tällöin voi irtautua inspiraation tai kummallisen innostuksen yllättäessä. Jos hyväntuulinen aktiivisuushäiriö iskee - se on luksusta ;) Samoilla harmailla alueilla liikutaan Marikka (mutta ei harmaassa taloudessa). Onneksi tänään paistoi myös aurinko, silti kirjoitin minäkin otsikoksi Laiskuus, oi laiskuus. (vasta myöhemmin luin tämän juttusi.)
VastaaPoista