Kuttujuttu

Mikäköhän keväässä on, kun aina rupeaa tekemään mieli lisää kotieläimiä?

Alkukevät meni koirakuumeillessa. Pitäisikö hankkia toinenkin koira? Tai kissa? Kolme koiraa? Satuin lukemaan uudestaan edesmenneen Uman klassikkoteoksen Kuttu ja kutunpito. Kävi niin kuin edellisilläkin kyseisen kirjan lukukerroilla: rupesin haaveilemaan omasta kutusta. Tai kahdesta, koska vuohet ovat kuulemma niin sosiaalisia etteivät viihdy yksin.

Soitin jopa kuntaan ja kyselin saako omakotitalon pihalla pitää vuohta vaiko ei. Loputtoman puhelinpallottelun jälkeen (kukaan ei tuntunut ymmärtävän kysymystä) sain lopulta yhden eläinlääkäri-terveystarkastajan mielipiteen: kyllä saa, jos sitä pidetään lemmikkinä eikä tuotantokäytössä.

Tiedän ettei se oikeasti yksinkertaista ole. Vaikka maalla asummekin, emme asu pikitien päässä vaan tiheästi kaavoitetulla omakotialueella. Netin vuohifoorumeja (niinpä, mistä aiheesta netissä nyt ei olisi keskustelufoorumeja?) lukiessa vuohi-innostus sammuu aika nopeasti. Jessus mikä eläin – sehän tuhoaa vapaaksi päästessään puutarhasta kaiken, puutkin! Vuohi myös on aika Houdini karkailemaan, vaikka sitä miten koittaisi aidata. Ja lieassa pitäminen (toisin kuin - kuvista päätellen - vielä Uman kirjan aikoina) on nykyään kuulemma vakava eläinsuojelurikos. Omavaraisuus-guru John Seymourin kommentti kirjasta Self-Sufficient Life and How to Live It ei myöskään rohkaise:

Goats are called “desert makers” in some dry regions because they destroy what scrub there is and prevent more from growing.

Miksi haaveilla näin vaivalloisesta eläimestä? Niissä nyt vaan on sitä jotain. Olen pikkutytöstä asti pitänyt vuohista ja hoitanut niitä talleilla. Ne sattuvat myös tuottamaan sitä ainoaa maitoa (siis: juustoa!) mitä vatsani sietää.

Lantaa tuottava kotieläin liittyy ennen kaikkea unelmaani permakulttuuripihasta. Haaveilen siitä, että pystyisin jonain päivänä tekemään tästä omakotitalon pihasta sellaisen itse itseään pyörittävän systeemin kuin Dervaesin perhe, jonka blogia innolla seuraan. Unelmani on, etten  tarvitsisi enää Kekkilää enkä jokakeväisiä multakuormia vaan tuottaisin aina vain rikkaamman mullan omassa pihassa. Myös John Seymour, haukuttuaan vuohia ensin tarpeeksi, toteaa että tämä ”köyhän miehen lehmä” on ehkä hyödyllisin mahdollinen kotieläin omavaraisuuteen pyrkijälle.

Katsokaapa tämä traileri Dervaesin perheestä. Heilläkin on vuohia – ja asuinpaikkanaan tosi tylsän näköinen Los Angelesilainen lähiö, jonka keskelle he ovat rakentaneet vähän erilaisen pikku paratiisin.

Tässä kohtaa mieleeni muuten palaa että minunhan ei pitänyt aloittaa taas jotain suurta ja vaivalloista projektia, vaan hidastaa. Onneksi täällä lähellä on ihana islanninhevostalli, jossa voin käydä vuohta paijaamassa, jos kuttukuume taas iskee. Ja se varmasti iskee.