Käytiin steinerkoulun myyjäisissä vanhoja tuttuja tapaamassa ja värikylläydestä nautiskelemassa. Nautittiin turistifiiliksistä; siitä, että voitiin ensimmäistä kevättä vain olla ja ihailla, ei itse olla talkootyön raskaan raatajina. Joku ahkera oli pitkinä talkootunteina värkännyt hienot kierrätys-ovikranssit. Me saatiin vaan ostaa ne.
Tämä taitaa olla sitä elämän yksinkertaistamista.
Kasvimaa paljastuu lumen alta, taimet venyvät pituutta sisällä. Vielä ei tarvitse huhkia, vaikka mielessä pyörivät jo komposti- ja multalastit, joita kohta pitää kärrätä ja kanniskella. Hyvä viikonloppu.
Taimia on nyt kaikilla, sinullakin hienonnäköiset kylväkset. Minulla ei yhtäkään.
VastaaPoistaPäätin, etten laita tänä vuonna, kun ei oikein ole tilaa, mutta ehkä sittenkin.
Edes ihan vähän, edes yhden samettiruusun. Ehkä vielä ehtii.
Hieno kevätpäivä tosiaan! Tuota steinerkoulun väri-iloa on ihana katsella, mutta hyvin ymmärrän tunnelmasi. Luopuminen ei useinkaan ole helppoa, mutta valtavan helpottavaa se kyllä on. Turistina olo voi olla silti haikeaakin. Olen miettinyt tässä omien irrottaumisten kohdalla että mahdanko enää mennä yhtään mihinkään mukaan sillä tavalla sydämestäni kuin joskus nuorena, ja oma haikeuteni liittyy varmaan ennen kaikkea tähän: että kyky syöksyä suinpäin ja innolla johonkin juttuun on ehkä pysyvästi kadonnut.
VastaaPoistaNo nämä ovat nyt näitä minun miettimisiäni eivätkä ne tänne ehkä edes kuulu. Jotenkin nyt vain tuli sanottua.
Ilona: Vielä ehtii vaikka mitä. Kasvamaan vaan!
VastaaPoistaLiisa: Nyt ei ollut kyllä yhtään haikea olo, vaikka ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Itse koen valtavan helpottavana sen, ettei enää ole samanlaista tarvetta "hurahtaa" asioihin kympillä kuin nuorempana. Pidän päivä päivältä enemmän sellaisesta rauhallisen tasaisesta olotilasta.:)