sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Luomukauppa, kiusausten keidas

Välillä luomupiireissä iskee dinosarus-olo. Kuten viime viikolla, kun minulle esiteltiin väkisin Ruohonjuuressa "uutuustuote" carobia. Olisi tehnyt mieli alkaa jylistä tätimäisesti, että "kuules tyttö, minä olen syönyt carobia jo silloin kun Sinä et ollut vielä edes syntynyt!".

Muutenkin nykyisen ja entisen luomuhössötyksen ainoa ero tuntuu olevan se, että tänä päivänä siitä on innostunut vähän useampi kuin ennen. Nuoruuden työpaikassani Kasviksen kaupassa intoiltiin jo 80-luvulla ihan samoista tuotteista kuin luomupiireissä nykyään. Terveellisen ruokavalion suosituslinjat olivat jo 80-luvun Voi Hyvin-lehdissä samat kuin esimerkiksi Noora Shinglerin vastailmestyneessä kirjassa nyt ikäänkuin uutuutena esitellään. Tällainen ruokavalio on oikeastaan aika yksinkertainen, periaatteessa halpakin. Mutta siitä voi tehdä halutessaan (lue: langetessaan kauppojen houkutuksiin) myös niin kalliin, että elämäntapa vie konkurssiin.

Olisi metka tietää, löytyykö maksuhäiriöisistä paljonkin ihmisiä, joiden rahaongelmien syy piilee luomuruoan ja luontaistuotteiden ylettömässä shoppailussa (iltalehden otsikkona se hätkähdyttäisi: "Godji-marjat veivät velkahelvettiin"). Aina Ruohojuuressa käydessä mieleen tulee, miten helppoa olisi pistää tuosta vaan pari sataa sileäksi, enkä silläkään saisi hamstrattua kuin pienen osan siitä kaikesta, mitä mieli tekisi.

Koska olen ollut luontaistuotekaupassa töissä lukioikäisestä, luulen tunnistavani sen asiakastyypin, joka tulee hulluksi nimenomaan luomukaupassa, jolla syttyy se tietty shoppailukiilto silmiin. Jonka on ihan pakko saada superkallis vehnänorasmylly vaikkei oikeasti olisi rahaa edes leipään. Ei yhtään hävetä tunnustaa, että taatusti kuulun tähän ryhmään itsekin. Luomushoppailussa on jotain erityisen, hekumallisen tyydyttävää. Hoidathan sillä hyvin konkreettisesti itseäsi ja omaa terveyttäsi - ja olet siihen vielä päälle päätteeksi vielä parempi ihminen; tiedostava, eettisempi kuluttaja.

Pari vuotta sitten innostuin ystäväni (suorastaan uskoontuloa muistuttavan) hurmoksen innoittamana pitämään tämän kuurin. En tiedä nuorruinko kymmenen vuotta, mutta köyhdyin kyllä hurjasti. Metodi kun käsitti kaapillisen verran lisäravinteita, joita kaikkia piti mukamas vedellä. Muuten kuurin peruspalikat olivat aika samanlaiset kuin ruokavaliossani aina on ollut: vähähiilihydraattisuus, maitotuotteiden ja sokerin välttely.

Viime Ruohonjuurireissulla jäin tuijottamaan vegaani-proteiinijauhopussia, joka maksoi yli kuusikymppiä. Ensin en uskonut silmiäni: kuusikymppiä proteiinijauheesta!! Jo seuraavana hetkenä aloin pohtia pitäisikö tämä sittenkin ostaa, kun nyt kerta aloitan aamuni aina smoothiella, johon lisään proteiinijauhetta. Oma jauheeni on maksanut parikymppiä, mikä on sekin jo hirveä hinta - mutta entä jos tämä onkin jotenkin ratkaisevasti parempaa?

Ylpeänä voin kertoa, etten ostanut sitä. Enkä paljon muutakaan. Hei, voin ehkä kohta jo lukea itseni toipuvien luomuaddiktien ryhmään!

Kun tänä aamuna heräsin, keittiön pöydältä löytyi tällainen tulitikuista tehty taideteos. Minusta tuo kettu on erityisen hieno.
Pian taideteoksen luomisen jälkeen pikkuneiti taiteilijatar on löytänyt leikkimeikkinsä pikkuveljen tuhoamana. Sen seurauksena pöydältä löytyi myös tällainen tiedotus.

Itse syyllistä ei lappu hetkauta (ei kai, kun ei osaa lukea) eikä teko kaduta. Valolla on ollut hyvä päivä, koska eräästä unohdetusta laatikosta päälle löytyi isoveljien vanha Tyrannosaurus Rex-huppari.

6 kommenttia:

  1. Hahah. Tunnistan itsessäni luomuhurmoksen kesäisellä torilla, jos löydän kojun, jossa myydään tuoreita, lähellä tuotettuja luomukasviksia. Mukaan lähtee taatusti joka sorttia (ja joka väriä). Ja lompakko on kumman keveä ostosten jälkeen...

    Muiden luomutuotteiden kohdalla into vaihtelee. Nk. superfoodit eivät hetkauta ollenkaan. Mutta ihanat teevalikoimat, suklaat, tahinit, pähkinät ja monet kuivatut hedelmät saavat kukkaron auki melkein vuoria myöten.

    Kaipa sitä tuntee ostavansa hyvää monella eri tasolla. Luomu todella kuuluu sarjaan "jos annat pikkusormen voit menettää koko käden". Saksassa on uskomattomia Biomarketteja, kauppoja, joissa ihan kaikki on luomua. Valikoimaa on juustoista lihoihin ja pateisiin, mausteista hedelmiin, viljatuotteista maitoihin. Ihan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Ja ne hinnat ovat ihan toista kuin Suomessa. Siellä vasta piti pidellä itsestä kiinni!

    VastaaPoista
  2. Luomu- ja luontaistuotekaupat ovat kyllä pahoja paikkoja. Ymmärrys hämärtyy kaiken sen keskellä ja kaikella sillä tarkoitan muutakin kuin myytävänä olevia tuotteita. Mielikuviahan sielläkin ostetaan.

    On harmi, että luomulta viedään uskottavuus myymällä 60 e maksavia proteiinijauheita... Kärjistän tätä kirjoittaessani, mutta mielikuva luomusta perustuu näille järjettömän hintaisille superfoodhoukutuksille, saattaa käydä niin, ettei ihmisten valinta osu luomuun ja mitä vähemmän luomua ostetaan, sitä vähemmän sitä tarjotaan.

    Luomu pitäisi saada normaalivaihtoehdoksi kauppoihin. Tietenkin se on hieman kalliimpaa kuin polkuhintaan ja myyty (ostettu) massatuotettu tavara.

    VastaaPoista
  3. Jep, samanlainen olo tulee kyllä Ruohonjuuressa.....tekisi mieli ostaa ja kokeilla vaikka mitä, mutta siellä saa tosi äkkiä aika ison laskun aikaiseksi. Kiva kylläkin, että uudessa sukupolvessa on nämä jutut levinneet jo laajalle ja vaikka se hiukan muotihullutukselta välillä näyttääkin, niin ainakin asiaa viedään eteenpäin. Uudet nuoret aikuiset, tulevat päättäjät.
    Muistan 80-luvulla, kun opettelin paastojuttuja niin se Vogelin paastopakettikin maksoi niin paljon, että monella tutulla jäi paasto väliin sen takia. Tietoa ei silloin saanut niin helposti ja valmispaketti oli helpoimman tuntuinen. Hassua.
    Kunpa puhdas luomuruoka tulisikin edullisemmaksi.
    Hirvittää katsella uutisia kaiken maailman manipuloinneista ja mönjistä....ja se että ruokaa rahdataan maapallon ääristä toiselle äärelle ristiin rastiin....
    Taas kerran sanon, että taloyhtiöihinkin vaan osa nurtseista täyteen viinimarjapensaita yhteiseen käyttöön ja puistoihin ruokaa kasvamaan!
    Ajattele kun töihin mennessään saisi puistosta napata luvallisesti ompun evääksi :)))))))

    VastaaPoista
  4. Sait minut nauramaan, tunnistan ja tunnustan! Syksyllä olin työmatkalla ja mietin pitkään Helsingin Maatilatorilla kolmen ison hunajapurkin kanssa, että mitenkähän saan ne lentokoneella kotiin, kun matkustamoon ei saa viedä ja laukkuun ne hajoaa. Lopulta muistin, että pohjoisessakin on mehiläisiä.

    VastaaPoista
  5. Johanna: Kiitos kun muistutit Vogelin paastopaketeista.;-) Ostin niitä aikoinaan vaikka kuinka monta, enkä kertaakaan onnistunut paastossa, koska ne mehut eivät pitäneet nälkää. Ainoa mikä on aina minulla toiminut on ollut sitruunamehupaasto (aika kallista on muuten sekin vaahterasiirappi...:))

    Molly: Ihana tuo hunajapurkkijuttu! Tunnistan...:)

    VastaaPoista
  6. Tämä kyllä hieman osui minuunkin. Viimeksi toin kotiin raakakaakaota, gojimarjoja ja maca-jauhetta. Maca jauheella en kyllä saa konkurssia aikaan, se on niin kertakaikkiaan pahaa... tuskin aivan heti tarvitsen uutta pussia. Luontaistuotekaupassa tunnistaa himoshoppaajan oireita itsessään!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.