torstai 21. huhtikuuta 2011

Kallisen kanssa

Mies löysi minulle lappeenrantalaisesta divarista jo pidempään omakseni etsimäni kirjan, Yrjö Kallisen omaelämänkerran Hälinää ja hiljaisuutta (alk. 1957/kolmas painos1972).

Tänä keväänä Kallisesta on kirjoittanut uuden elämänkerran myös Matti Salminen. Suosittelen sitä kaikille, jotka eivät vielä tunne tätä suurta (omasta mielestäni ehdottomasti suurinta) suomalaista ajattelijaa. Kallisen varhaista downshifting-saarnaa voi katsoa esimerkiksi täältä.


Tämä Kallisen lause osui silmiin uusimman Kallis-elämänkerran avaessani. Juuri nyt, masentavien vaalien jälkikuohuissa, se tuntui erityisen tärkeältä:

Julkisuuden avaroita ja äänekkäitä teitä myöten voivat atteet kulkea, mutta toinen tie, hiljainen ja ehkä hitaampi, mutta varmin ja luonnollisin tie kulkee sydämestä sydämeen, kodeissa, työpaikoilla, seurustelussa, milloin puheen, milloin kirjeiden tai, kaikista vaikuttavimmin, aatteiden läpitunkeman elämän kautta.


ps. Vaalit opettivat minulle sen, että tarttis varmaan tosiaan tehdä jotain eikä vaan urputtaa. Liityin ensi kertaa elämässäni puolueeseen, jonka arvoja haluan konkrettisesti tukea. Senkin voi tehdä helposti netissä.

7 kommenttia:

  1. Hienoa Marikka !
    Ja kirjat lukulistalla ehdottomasti.

    Liityinpä minäkin, niinkuin jo eilen postasin. Kutsuivat jopa jo sääntömääräiseen kevätkokoukseen, joka eilen pidettiin ;) En ihan vielä ehtinyt mennä ;)))

    VastaaPoista
  2. Kappas, tätä on nyt liikkeellä. Minäkin liityin eilen, ja myös postasin siitä viherkattojen yhteydessä. Näinköhän sitä uskaltaa ihan kokouksiin asti mennä.

    Kiitos myös todella mielenkiintoisista kirjavinkeistä! Lukulista kasvaa kasvamistaan.

    Aurinkoista pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus. Minä innostuin kovin kirjavinkistäsi, kirjastoreissulle on jo muistilappu kirjoitettuna.
    Puoluetta en vieläkään ole itselleni löytänyt. Vihreät menettivät minun kannatukseni ydinvoimalinjauksessaan. Ollaan ensin jotain mieltä ja sitten kuitenkin toimitaan omaa mieltä vastaan. Minä etsin sosiaalisesti oikeudenmukaista,hyvän uudelleen jakajaa, jatkuvaa kasvua vastustavaa, vihreää, kristillisiä arvoja kunnioittavaa... ,mutta täytyi taas tyytyä huonoon kompromissiin.
    Olen ilmeisesti aivan liian vaativa:):)

    VastaaPoista
  4. Upean kuuloinen kirja. Tuon sitaatin kielen lumoihin jäin.

    Minäkin liityin. Eilenköhän se oli? Olen kuulunut ennenkin, mutta sitten unohtanut jossain vaiheessa maksaa jäsenmaksun. Ehkä nyt pitää oikein mennä paikalle ja osallistua.

    Ovat ilmeisesti saanet oikean väkiryntäyksen vaalien jälkeen. Ainakin ne siis olivat monelle hyvä herätys.

    VastaaPoista
  5. Minä erosin, haikein mielin. Äänestin ensimmäistä kertaa jotain muuta, en tietenkään persuja kuitenkaan. Vihreiden painotukset sanomassaan, ja ennen kaikkea alvin noston kannatus sekä suurituloisten ansiotulojen verotuksen ennalleenjättö oli minusta liikaa oikealla. Kun pienituloiselle tulee ensi vuonna inflaatio 3%, alvin nosto 2% (joka yks.yrittäjällä muuten harvoin siirtyy tuloihin jos kilpailu on kovaa, siitä tulot -2%), sähkön, ruoan ja bensan hinnan nousu, ollaan vain pirusti kurjistumassa lisää. Vihreät lupasi vain perustukiin (entä ne, jotka eivät tukia hae tai saa!?) "kompensaatiota" - ei riitä minulle (vaikka olenkin naimaton bi). Uusi Suomi ja Naimalakko ovat ihan höpö löpöä, tärkeitä toki, mutta eivät minun arkipäivääni liikauta kuten se, että onko rahaa ostaa ruokaa, maksaa asunto, syödä vihanneksia... Vihreät vain on liian oikealla ja unohtanut kannattajiensa arjen. Ja se tärkein, ydinvoimakin meni lupien myöntelyksi. Tiesittekö, että peruspäivärahasta (n. 550€) menee 20% veroa, ja korkein veroprossa on 30%, vaikka tienaisi mitä. Onko ihan reilua!?

    VastaaPoista
  6. Hyvin kirjoitettu anonyymi, jaan näkemyksesi vihreiden politiikasta, johon olen itsekin kovasti pettynyt.
    Pienituloisena ihmisenä, todella tiukilla olevanakin pitäisi olla varaa elää, mutta vaikeaksi se menee, jos nykymeno jatkuu. Itse tein päätöksen kannattaa punavihreää vasemmistoa.

    Terv. Sari

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.