Jalanjälkiä

Äänestyspäivä on tällaiselle idealistille aina vaikea ja surullinenkin päivä. Ehdokasvalinnassa näyttää, lehtijuttujen perusteella, edelleen vaikuttavan minäminä-laki: "Minä olen eläkeläinen, siksi äänestän eläkeläisten asioita ajavaa ehdokasta"/ "Minä olen perheellinen, äänestän lapsiperheiden asiaa ajavaa ehdokasta"/ "Olen nuori, äänestän nuorta"/ "Haluan maahanmuuttajat hiiteen, äänestän ****" jne. jne.

Tässä bloggauksessa oli minusta melko lailla käsitelty ne tärkeimmät asiat, joiden olisi suonut ohjaavan äänestysvalintoja. Kohta nähdään ohjasivatko ne vai ei.

Tämä viikko ja viikonloppu kuluivat tanssikoulumme suurproduktiossa Me tässä, Korpiset, ihan metässä. Tyttö esitti siinä pikku partiolaista, itse tein partionjohtajan ja lepakon roolit. Meikäläisen ajatusmaailmaan sopivasti tämä metsän elämästä kertova esitys tehtiin yhteistyössä paikallisen ylpeytemme Globe Hopen kanssa. Esityksen puvustuksesta suurin osa oli siis kierrätysvaatetta.Tanssikoulumme tämän vuoden teema on Tanssijalanjälki. Soisi esitysasujen kierrätysideologian leviävän laajemmallekin teatterimaailmaan.

Hienosti meillä kierrätysvaatteetkin pelittivät, katsokaa vaikka näitä pikku muurahaispoikia:

Nämä ovat tietysti ampiaistyttöjä:

Meidän lepakkojen nurinpäin käännetyt sukkahousut päässä olivat ihan tarpeeksi peloittava näky - ainakin tämän pikku partiolaistytön mielestä.