lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pieniä hetkiä

Eri ikäisten lasten erot huomaa parhaiten tällaisina aamuina: pienillä on jo kukonlaulun aikaan valmiina nukketeatteriesitys, jonne on valmistettu äidille hienot pääsyliput ja tehty mukava katsomo. "Asiattomilta pääsy kielletty"-ukaasin takana nukkuu seitsemäntoistavuotias.
Pitkään nukkuukin, koska hänhän on tottakai valvonut aamun pikkutunneille.

Lasten huomattava eri-ikäisyys ja erirytmisyys tuntuu rasittavalta esimerkiksi sellaisina aamuina kun kolmevuotias herättää puoli kuudelta ja seitsemäntoistavuotias on pitänyt hakea bileistä samaisena yönä kello kahdelta. Enimmäkseen se on kuitenkin niin rikasta, että tekisi mieli muistiinpanna, kuvata ja videoida joka hetki. Näitä voisi sitten katsella niinä vuosina, kun tämä lapsista tyhjentynyt talo on hiljainen (ja siisti?).


Seitsemäntoistavuotiaan vihdoin herättyä saamme tuotapikaa aikaiseksi kipakan debatin aiheesta Earth Hour (josta 17 vee käyttää nimitystä "Hippie Hour"). Tämä kalkkis on tiukasti sitä mieltä, että kaikenlaisia sähkösäännöstelyjä on oikein hyvä harjoitella, sillä tulevaisuudessa ne tulevat olemaan useamminkin kuin kerran vuodessa toistuvia, eivätkä taatusti enää niin vapaaehtoisiakaan. Meidän huushollissa viikottaiset tai sitäkin useamminkin toistuvat katkokset eivät olisi mikään ongelma. Sekään ei tuntuisi pöllömmältä, että meidän kylällä vähennettäisiin katuvalaistua aikaa (nykyään meillä syttyvät katuvalot kello 5, ja ne sammuvat kello 23). Valoisimpina kuukausina katuvalot voisi sammuttaa pieniltä teiltä kokonaan ja talvellakin tuntia aikaisemmin.
Viikkosiivous tuli äsken tehtyä Manu Chaon musiikin avustuksella ”kunhan vähän pölyä pois jostain” –asenteella. Illalla katsotaan kynttilänvalossa isompien lasten kanssa ihana uusi velhojuttu Merlin.
Koiralla on ollut Tosi Huono Päivä. Aamulla se ehti juuri ja juuri pelastautua taaperon kaataman tuolin alta. Sitten seurasi kynsien leikkuu ja harjaus, ja lopulta se pelätyin ja inhotuin: imurointi. Vähemmästäkin sitä pieni koira vetäytyy keittiön alahyllylle maailmanloppua odottelemaan.


4 kommenttia:

  1. Noin eri ikäisten lasten kanssa elämä on varmaan värikästä. Kiitos tästä postauksesta, yhtäkkiä tuntuu että pääsen helpolla kahden päiväkoti-ikäisen kanssa.:) Koira näyttää tosiaan järkyttyneeltä, voi pientä.

    - Nina-

    VastaaPoista
  2. Olipa tosiaan helpottavaa lukea siitä, että aina ei tarvi kommentoida. Tykkään nimittäin lukea näitä blogeja, mutta todella harvoin kommentoin ja joskus tulee olo, että olen kuin varkaissa ja vakoilemassa näitä.

    Tykkään hurjasti ajatuksistasi ja oma elämämme on aika pientä ihan pienipalkkaisten töittemme vuoksi. Täältä saan aina hyvän mielen, että näin omakin elämä on oikein hyvä. Olen itse hoidellut lapsia omieni lisäksi kotona. Saan siis puuhailla enimmäkseen kotona ja mm. viljelypuuhat on lähellä sydäntäni.

    Olen kuitenkin pohtinut sitä, että usein elämänsä hidastajat ovat jo matkustelleet kyllikseen ja tehneet kovin paljon muutakin elämässään jo lapsesta asti. Itse en ole juuri matkaillut kotimaassakaan saatikka ulkomailla ja se kyllä on kompastuskivi omalla vaatimattoman elämän sarallani. Kylläpä tekis mieli hypätä välillä junaan, miettimättä, että talous nilkuttaa sitte monta kuukautta. Enkä todella haaveile Thaimaan matkoista...

    Toivotaan meille kaikille oikein onnistunutta viljelykesää! Ikkunalaudat alkaa olla pullollaan esikasvatettavia. Se, lasten lisäksi, tekee olon tärkeäksi täällä kotona. Niitähän pitää kastella ja hoivata päivittäin. Ei tässä nyt matkustellakaan...

    t: Minna P.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Nina ja Minna kommenteista! Ovat ne aina ihania, vaikka ei ehtisi jokaiseen aina vastaamaankaan, ainakaan nopeasti. Facebookin tykkää-nappulat ovat kyllä aika käteviä, kun niillä voi osoittaa sen, että kävi paikalla ja on hengessä mukana, vaikkei ehtinytkään muotoilla mitään kirjoitettavaa. Minä tekninen tumpelo en ole vielä tajunnut miten sellaisen tähän blogiin lisäisin.

    Minna: Itse olen matkustellut pienenä ja nuorena paljon Euroopassa ja kerran olen käynyt USA:ssa, mutta mitään kaukomatkoja en ole koskaan tehnyt. Eikä yhtään ole tullut sellainen olo, että olisin jäänyt jostain paitsi. Onnea sinunkin viljelyksillesi! Jo se taimimullan haju on pitkän talven jälkeen niin ihana...

    VastaaPoista
  4. Voi mikä ihana pieni karvaturilas! Söpö kuin mikä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.