Hyvää yötä, nykyaika

Perjantaina minulla oli juttudeadline, jonka olin päättänyt tunnollisesti pitää. Silmälääkärin tippojen jäljiltä en nähnyt vielä aamusta pientä tekstiä, joten aloitin työpäivän nettisurffailulla BBC:n sivuille. Sieltä CNN:lle. Ja Al Jazeeran suoraan lähetykseen. Sinne jymähdin.

Tunnit kuluivat, katselin apokalyptisia näkyjä. Lehtitalossa elämä näytti – uskomatonta kyllä- jatkuvan ihan tavallisena. Yhdentoista maissa menin päivittelemään viereiseen huoneeseen tsunamiuutista. Kukaan muu ei ollut huomannut sitä. Sen jälkeen ei kenenkään muunkaan työnteosta tullut juuri mitään.

Iltakävelyllä keskustelimme miehen kanssa siitä, miten monta megakatastrofia ihmiskunta, nykyisillä peli- (ja erityisesti talous-)säännöillään vielä kestää? Ja mitä tapahtuu sitten, kun se ei enää niitä kestä? Mies piti 2012-intoilijoiden ”ähäkutti, tämähän me tiedettiin jo ajat sitten”-intoilua facebookissa vastenmielisenä. Minulla taas pyöri päässä ystävän lausahdus:

- Koko-ajan meille vakuutellaan, että tällainen määrä luonnonkatastrofeja on normaalia. Mutta kun se ei vaan enää ole!

Rupesimme visioimaan millaista elämä olisi, jos nykyinen maailmanjärjestys, 2012-friikkien ennustusten mukaan loppuisikin. Jos esimerkiksi pankkijärjestelmä kaatuisi, niillä ei kait olisi keinoja periä takaisin kenenkään asuntolainaa? Muistelin vastikään lukemaani (erittäin suositeltavaa!) Margaret Atwoodin Herran tarhurit-kirjaa, jonka maailmanlopussa neuvokkaimmin selvisivät ekopipertelijät. Heillä kun oli ensi käden hengissäsäilymistietoutta.

Mies alkoi  visioida, miten ihmiset alkaisivat ryhmittymään turvahakuisesti kaupunginosien- tai kylänosien mukaan. Meidän pieni kylänosamme ryhmittyisi kamppailemaan eloonjäännistä yhdessä. Parhaimmat mahikset olisivat niillä, joilla olisi oma porakaivo, maakellari, kasvimaa, puusee, ja tarpeeksi polttopuita.

- Pitäisi varmaan omistaa ase, niin voisi metsästää riistaa. Ja puolustautua, kun kuitenkin tulisi anarkia, mies innostui.

Tässä vaiheessa keskustelua väsähdin. Itse olin ajatellut idealistisesti luontevaa siirtymää suoraan tällaiseen yhteiskuntaan. Tulisipa jostain joukkoja rauhanomaisesti luotsaamaan uusi vaikuttava aatejohtaja tyyliin Gandhi tai Krishnamurti.

Tai edes Yrjö Kallinen?

Facebookista napattu Jarkko Martikaisen ”Hyvää yötä, nykyaika”, jossa viitataan kintaalla ihmiskunnan edistysuskolle sopii päivän tunnelmiin…