Kati Sarvela ounastelee, että syntymässä olisi uusi uljas ihmisrotu, jonka elämän ykkösarvo ei olekaan enää kuluttaminen. Samaa toivon minäkin, ja olen sen verran idealisti, että uskon sen myös jossain vaiheessa toteutuvan. Mutta millainen se olisi?
Erään vastauksen antaa hieno, vähän tunnettu ranskalaiselokuva La Belle Verte (The Green Beautiful) vuodelta 1996, jonka trailerin voit katsoa täältä. Omituisten levitysvaikeuksien takia elokuva joutui aikoinaan kielletyksi koko EU:n alueella, mistä syystä sitä on mahdotonta saada dvd:llä. Lataus netistäkin on sen vaikeustason juttu, että siinä onnistui lopulta suurten ponnistusten jälkeen vain meidän perheen 17-vuotias. Koska elokuville harvemmin käy näin, ei voi olla miettimättä josko levitysongelmien rattaissa olisi ollut ihan tietoisiakin kapuloita. Poliittisesti arka elokuva toki on, koska siinä ällistellään länsimaista kulutusyhteiskuntaa tavalla, jota harva elokuva on tehnyt.
Elokuva kertoo maaplaneettaamme huikeasti kehittyneemmästä kulttuurista, jonka edistyksellisyys (päinvastoin kuin ”edistyneemmistä” avaruuskulttuureista kerrotuissa tarinoissa yleensä) näkyy yhteisön sisäisenä kehittyneisyytenä, ei teknisinä saavutuksina. Vihreän planeetan asukkaat ovat palanneet takaisin permakulttuuriin ja rauhanomaiseen, henkisesti painottuneeseen yhteisöelämään. Kulttuurille on ominaista hitaus, leikki ja luovuus sekä lasten ja eläinten kunnioittaminen.
Elokuvan alun planeettakokouksessa tullaan siihen tulokseen, että jonkun pitäisi uhrautua matkustamaan Maahan ja katsomaan, miten siellä - kaikkien planeettojen murheidenkryynissä - tällä vuosisadalla oikein pärjäillään. Vain yksi nainen, jolla on omia intressejä pelissä, suostuu lähtemään reissuun ja kauhistuu Maan takapajuisuutta. Että täällä on vieläkin autoja, lihansyöntiä ja rahaa: juttuja, jotka omalla planeetalla heitettiin romukoppaan ympäristölle vaarallisina jo vuosisatoja sitten! Ettäkö ihmiset eivät vieläkään itsestäänselvästi pyri rauhaan ja korkeampaan tietoisuuteen?
Myös ihmissuhteet kummastuttavat: miten mies ja nainen eivät vieläkään ole tasa-arvoisia, ja mitä ihmettä on tuo ”seksikkyys”, josta kaikki puhuvat? Miksi vauvoja pidetään yksin sängyissään huutamassa eikä kanneta äidin sylissä? Miksi ihmiset kommunikoivat kömpelösti sanoilla, eivätkä vain yksinkertaisesti lue toistensa energioita? Ja, ennen kaikkea, missä ihmeessä on luonto?
Elokuvan voi katsoa tekstityksillä Youtubesta pätkinä vaikka täältä. Suosittelen!
 |
| Vihreän planeetan lapset kommunikoivat telepaattisesti Maassa matkalla olevan äitinsä kanssa elokuvassa La Belle Verte. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.