Iloitsen siitä, että on kauniita blogeja, joilla on taitavia kuvaajia.Esimerkiksi Soule Maman lukeminen on tuottanut minulle, hienoisesta imelyydestään huolimatta, inspiraatiota jo neljän vuoden ajan.
Viime sunnuntain Hesarin jutusta Bloggarin ihana elämä iski silmiin erään huippusuositun bloggaajan paljastus. Hän kertoi ottavansa blogin kuvia varastoon aina silloin, kun kotona on käynyt siivooja. Juuri siistiä kotia hän halusi muille esitellä, sillä blogin pitää olla kepeä. Siitä pitää tulla hyvä fiilis:
”On meillä ollut rintapumppuja pitsalaatikossa lattialla, mutta ketä mä sillä ilahduttaisin?”, blogisti kysyy.
Iski heti hirveä paine siitä, mikä fiilis lukijalle omasta blogista jää.
Meillä ei käy siivoojaa, eikä kotihommissa ole apuna edes yhtä mummoa. Sen takia esimerkiksi keittiön pöytämme on vallan toisen näköinen kuin kodinsisustukseen keskittyvissä blogeissa:
Tällä keittiön pöydällä jumittaa lähes aina äidin kone, syistä jotka kerrotaan täällä.(tuota kuvaa varten olin näköjään ihan erikseen siivonnut). Lisäksi sillä sijaitsee erinäinen määrä lehtiä ja laskuja, jotka ovat ihan tuotapikaa tulossa käsittelyyn. Kunniapaikalla on mökin ladosta löytynyt vanha radio, jota taapero käyttää ”parannuslaitteena” antaen kaikille perheenjäsenille töpselistä innolla jonkinlaista (sähkö?)hoitoa. Luurit ovat tarpeen, jotta voin puhua Italiassa asuvan siskon kanssa Skypessä.
Leluja pöydälle vain…kerääntyy. Tytön Hannah Montana-juomapullo on aina esillä, vaikkei kukaan ymmärrä miksi. Pöydällä on myös Eve Hietamiehen mainio kirja Yösyöttö, joka minulla oli viime viikolla luvussa.
Mikään näistä esineistä ei sovi sisustuslinjaani. Itse haluaisin kynttilöitä, mobileita ja Gudrun Sjödenin pöytäliinoja. Taaperon sähköshokkilaite on minusta kuitenkin aika innovatiivinen vaikka se tukkii ja naarmuttaa keittiön pöydän.
Saisipa järkkärikameran! Silloin voisin ehkä ottaa taiteellisia lähiksiä, joissa nämäkin esineet näyttäisivät vähän esteettisemmiltä.
Asiasta viidenteen, tämä on minusta kolmannen polven karjalaisena tosi liikuttava. Ei ole ihan hirveän pitkä aika siitä, kun jopa televisiossa sai olla ihan vapaasti introvertti, ujo ja vähemmän kepeä:
Hei
VastaaPoistaLuin tuon saman kirjoituksen, on varmaan kätevää ottaa kuvia juuri siivouksen jälkeen. Uskon että moni sisustusblogisti tekeekin näin. Tosin on myös ihmisiä joiden kodit pysyvät aina siisteinä ja ylimääräistä tavaraa ei kuljeksi pitkin pöytiä.
Hyvää jatkoa sinulle!
Juuri näin Marikka ! Olen odottanut tällaista postausta, ja miettinyt sellaisen laittamista itsekin. Kiitos, että teit tämän. Paljon enemmän elämän makua ja sielukkuutta on rehellisessä kuvassa arjen keskeltä, kuin niissä stailatuissa, sliipatuissa ja hmm. teennäisenkauniissa kuvissa joita näkee pilvin pimein.(ja joihin itsekin sortuu, myönnän, myönnän). Kymmenen pistettä ja papu... sinulle !
VastaaPoistaTästähän voisi laittaa haasteen liikkeelle: Postaa aito suloisen sekainen , ei niin edustava kuva kotoasi !
TERAPIAKONE ; ihana poitsu, selvästi parantajan aineksia ! Mäkin haluan hoitoon ;)
Ja miksiköhän mun blogissa yksinkertaisesti ei ole lainkaan kuvia sisältä... Tai ne ovat niitä pieniä rajattuja yksityiskohtia. Saahan pokkarillakin muuten lähikuvia, laittaa vain sen "pikkukukan" (makrotilan/lähikuvan) asetuksen päälle. Itse asiassa monella pokkarilla saa kuvia jopa paljon lähempää (monissa jopa 1 cm) kuin järkkärillä (riippuen putkesta, makroputket on erikseen ja kalliita usein). Ja jos (käytät jalustaa hämärämmässä ja) zoomaat pokkarilla kohdetta lähemmäksi, saat ehkä taustalle sitä "sumeuttakin" eli bokehia.
VastaaPoistaOlipahan muuten mahdollisimman vähän kiinnostavia ihmisiä tuossa jutussa: "Olin röyhkeä ja koppava oma itseni ja maksoin ostokset antamalla käyntikorttini, Mikko muistelee." Voi kiesus, eipä tule ikävä stadiin.
En minäkään kuvaa sekasotkujani blogiini, ei niissä ole mitään kuvauksellista. Mutta ei blogini olekaan mikään sisustus- tai remppablogi. Miksi minun siis pitäisi kuvata kotiani, muutenkaan, jos ei tee mieli. Ja ei kai sulle oikeesti iskenyt mikään paine...? :)
ps. juu, samaa mieltä wihtorin kanssa pojasta, ihana!
VastaaPoistaps2. nyt mä olen ehkä vähän ilkeä, mutta hieman ärsytti tuossa Hesarin jutussa tuo Rasilan asenne, jota lainasin edellä kommentissa. Kävin katsomassa hänen valokuviaan: http://www.mikko-rasila.com/exportfolio.html. No eipä olisi pojalla varaa olla koppava, kuvat ovat suoraan sanottuna yllättävän huonoja (keskinkertaisia tai sen alle)... Sorry, olen harvoin tällainen, mutta nyt oli pakko. Jotenkin tämä ehkä resonoi mm. entiseen työelämääni, jossa parhaiten menestyivät ne narsistiset jenkkityyliset hyvältä näyttävät (paskan)puhujat, mutta osaaminen saattoi olla sitten sitä sun tätä. Niiden töitä ja jälkiä sai sitten paikata ja tehdä. Mutta tämähän on näyttäytymisyhteiskunta, ei osaamisyhteiskunta (tai inhimillisyysyhteiskunta)? Bling bling.
VastaaPoistaJärkkäri olisi hyvä idea ja siitä olisi iloa ainakin yhtä paljon kuin siivoojasta. Sullakin on kaikenlaisia ihania esineitä, joista voisit ottaa tunnelmallisia lähikuvia! Kannatan seuraavaksi hankkimiskohteeksi järkkäriä, vaikka toisaalta "tavalliset" kotikuvasi ovat musta mukavampaa katseltavaa kuin sisustuslehtikuvat, joiden tarpeeseen voi sitten ostaa vaikka Glorian tai muun kuvalehden.
VastaaPoistaMummoasiaan totean inhorealistina, että vaikka raivauksen tarpeessa olevassa kodissa jonkinlaista mummoenergiaa joskus kaipaisikin, niin oikeasti olisi aika kamalaa, jos joku topakka sukulainen marssisi säännöllisesti sisään kotiini, sanoisi, kuinka asioiden kuuluu olla, miten lapset kasvatetaan, mitä kaupasta ostetaan ja milloin kukat kastellaan tai miten kannattaa sisustaa: ja laittaisi hihat heilumaan ja siivoaisi minun oman kotini. EI. Mummot siivotkoon mummolan. Nimittäin todellisuudessa se ei kuitenkaan menisi niin, että mummoenergia olisi paikalla juuri silloin ja sen laatuisena kuin itse haluaisi: on olemassa vaara, että toimeliaat mummut puuttuvat samalla topakkuudella koko elämääsi yrittäen tehdä siitä omien mieltymystensä mukaisen.
Ihan niin kuin itse huomasin, kun facebookissa esittelin 19 v. tyttären todellisen huoneen - en siivottuna versiona - kuvat herättivät monen monta kommenttia ja mielipidettä, itse kukin lohdutusta kuvista saaden. Vertaistuki asiassa kuin asiassa - jokaisella kun elämät kuitenkin menee aika samalla kaavalla - pyykkejä, sotkua, setvittävää, siivoilua, iloa, surua, haasteita,... niitä vaan eri tahtiin elämässä itse kukin tekee. Heh, juomapullo - kaikilla tähdillähän on juomapullot jossakin lähestyvillä - jotta voi aika ajoin siitä tankata :))
VastaaPoista...Yösyöttö on todella hyvä kirja - luin sen itse jokin aika sitten lähes yhdellä kertaa. Niin todellinen kuvaus arjesta ja kuinka ---mies siitä selviää, - tässä tapauksessa.
VastaaPoistaHehee, mä olen jo tehnyt sen: esitellyt meidän kotia niistä vähemmän mairittelevista vinkkeleistä! Mun mielestä täydellisistä kodeista ja (täydellisistä äideistä? blogeista?) tulee vain huono fiilis, kun ne on niin saavuttamattomissa.
VastaaPoistaTykkäänkin siksi juuri leppoistaa - sen varjolla voin jättää nurkat repsottamaan ;)
Minusta on ihan eri asia ne sisustusaiheiset blogit, joiden tarkoitus on tuottaa materiaa harrastajien piirille kuin arkielmää esittelevät blogit.
VastaaPoistaTuskin kenenkään sisustusblogien kuvista kannattaa ahdistua tai vertailla arkielämää niiden välittämään kuvaan.
Minusta on kiva katsella kauniita sisustuskuvia. Mutta ehdottomasti minusta on mielenkiintoisempaa päästä vierailuille ihmisten arkihetkiin.
Valokuvistakin postauksien yhteydessä kiinnostun ennenkaikkea sellaisista, jotka eivät näytä asetelluilta ja somistelluilta. Eli kuvista, joista välittyy eletty elämä ja ihmisten persoona. Juomapullot ja mainoslehtiset pöydällä tuovat mukaan sitä rehellistä ja persoonallista arkea.
Mitä tulee kodin siisteyteen ja leppoistamiseen, niin musta tuntuu, että mulla olisi paljon leppoisampaa siistissä ja askeettisessa kodissa (sellaisissa kuin blogeissa esitellään) kuin tässä todellisuuden kaaoksessa.
Kun saisikin karsittua kaiken ylimääräisen pois, eli tekisi rankasti duunia sen eteen, voisi loppuelämän viettää leppoistaen :-). No joo.
Kiitos tuosta linkkivinkistä. Se oli mielenkiintoinen. Artikkeli välitti nuorten, menevien kaupunkilaisten bloggarielämää. Se on aika mielenkiintoinen ilmiö, mutta selvästi nämä ihmiset ovat löytäneet itsensä kaltaisia ystäviä arkielämäänsä läsnäolevaksi ja lihaksi ja vereksi juurikin blogimaailman kautta. Olen siitä jopa hieman kade :-).
Olisipa mielenkiintoista lukea vastaava artikkeli keski-ikää lähestyvien ruuhkavuosimammojen leppoistamisblogien real-lifeystäväpiiristä!
-junika-
Järkkäri on hankintalistalla täälläkin. Mutta pikkukamerankin kanssa liikkuessani huomaan kerta toisensa jälkeen, että tavallisessa arkiympäristössä ON paljon kaunista nähtävää; useimmin on kysymys katsomisen taidosta. Sitä joissain blogeissa erityisesti ihailenkin: kuvataan jotain hyvin tavallista tavalla, joka poimii sen jonkin vaikka käytetystä suodatinpussista. Niin että jospa se näkemisen taito tulisi minullekin järkkärin myötä, huomaan toivovani :-)
VastaaPoistaMutta niinkuin TiaNina tuolla ylempänä totesi, tavallisen arkirealistiset kuvat ovat todella hoitavia meille samanlaisen realismin keskellä eläville.
Tuulia: Kiva kun löysit tänne. Jos asuisin yksin, olisin juuri sellainen ihminen, jolla ei tavaraa kuljeksi vääriin paikkoihin. Mutta haluaisinpa nähdä sen lapsiperheen, missä niin ei käy.:)
VastaaPoistaWihtori: Tervetuloa vaan meille sähköshokkihoitoon.:)
Pellon pientareella: Jee, nyt löysin kamerasta sen pikkukukkanappulan, kiitos ohjeistuksesta. Lähitulevaisuudessa saatte siis ehkä nähdä häikäiseviä lähiksiä eikä tällaisia sekasotkuja...
Juu ei oikeasti tullut paineita.;-)
Mari: Luojan kiitos meillä ei ole tuontyyppistä mummoa täällä hääräämässä, kiitos muistutuksesta! Minulla on paha taipumus ihannoida kaikkia vähääkään normaaleja tai lastenlasten elämään osallistuvia mummoja koska juuri meidän mummotilanne on aika poikkeuksellisen rankka.
Tia-Nina: SE kuva oli tosiaankin pysäyttävä, jopa terapeuttinen - ja keskustelu, jonka se sai facebookissa aikaan toi todellakin hyvää mieltä! Sotkuiset huoneet eivät ehkä inspiroi ketään sisustamaan samaan tyyliin, mutta minulle ne tuovat hyvää fiilistä juuri vertaistukimielessä. Että noin sitä muuallakin lapsiperheissä eletään epätäydellisyyden keskellä hyvää elämää. Jos teidän neiti suostuu, laitapa se kuva näytille omaan blogiisi. Nuo viittä vaille aikuisten lasten huoneet ovat tosiaankin ihan oma lukunsa, niitä ei äitien sisustusblogeissa liiemmälti vilahtele, miksiköhän...?:)
Mirja: IHANA ja aidosti inspiroiva tuo viimeisin postauksesi ja kiva kun löysit tänne!
VastaaPoistaJunika: Olet aivan oikeassa, kysehän on genre-eroista blogeissa. Ja tämä blogi EI ole sisustusblogi, kuten kaikki varmaan ovat jo huomanneetkin.:)
Liisa: Minusta tuntuu, että itse kyllä näen sen kaiken kauniin, mitä ympäristössä on, mutten millään saa välitettyä sitä valokuvaan. Auttaakohan tämäntyyppistä tumpelovalokuvaajaa edes se järkkäri, hmm... No onneksi on erikseen noita valokuvablogeja ja taitavia kuvaajia.
Hei
VastaaPoistaMinun blogissani(en kirjoita enää)oli kauniita kuvia kodistani. Kuvat eivät olleet taitavasti otettuja eivätkä hyviä, mutta yritin aikakin tehdä niistä visuaalisesti kauniita.Minulla ei ole pieniä lapsia, ainoastaan pieni koira saa aikaan sotkua ja mies, joka jättää keskeneräiset työnsä pitkin taloa.
Minä itse nautin tavallisen elämän kuvista ja seuraan mielelläni blogeja, joissa perhe puuhailee arkisia asioita ja koti näyttää olevan täynnä toimintaa. Oikeastaan olen vähän kateellinen, koska täällä on tylsän siistiä eikä tohinasta ja toiminnasta ole tietoakaan.
Tämä siisti ja korea koti on tyhjä ja autio, joskus jätän käsityöni tai maalausvälineeni tahallaan sekaisin, jotta edes vähän olisi elämän makua. Olen kaikki päivät kotona ja näen nämä seinät koko ajan, ehkä siksikin siivoan aika usein.
Nykyään seuraan enimmäkseen elämäntapablogeja ja nautin niistä.
Ihana blogi sulla! Äsken löysin tänne ja taidan loppuillan käyttää elämäsi läpilukemiseen :)
VastaaPoistaMut joo, ensivilkaisulla tosi kiinnostavia aiheita sulla. Ja ihanan "sotkuinen" kuva sulla. Mä harrastan samanlaisia, jos joskus kuvia laitan. Harrastan inhorealismia :)
Anonyymi: Tosiaan, voikin olla että juuri tätä elämän makua ja kaaosta sitten joskus kaipaakin. Meillä tosin on niin suuret ikäerot lapsilla, että sitten joskus kun viimeinenkin on muuttanut kotoa täällä voikin olla jo lapsenlapsia uutta epäjärjestystä tuottamassa.:)
VastaaPoistaTiitu: Kiva kun löysit tänne!
Minä olen missannut tuon Hesarin jutun, täytynee etsiä käsiin.
VastaaPoistaKiva, kun löysin tänne. Täällä on elämää.
Ei kaikki ole huusholli-ihmisiä, minä en ainakaan. Haluaisin olla paljon parempi. Minulla kertyy pikku kasoja nurkkiin, lattioille ja tuoleille epämääräistä pyykkiä, joka ei mahdu kaappeihin, olohuonetta koristaa hesarit, kirjat ja lehdet. Hoh hoh yritän ja ei se silti onnistu. Juuri tämän vuoksi rrakastan pyykkikasakuvia ja hujan hajan keittönpöytäkuvia - niitä lisää kiitos!
VastaaPoista