Hippitentissä

Varastin hippitentin kysymyspatteriston Uuden Mustan sivuilta ja verryttelin työntekoa haastattelemalla itse itseäni.

Miten hippeilet?

Olin alle parikymppisenä lähes oikea hippi pukeutumista ja musiikkimakua myöten. Aatemaailma tuli tutuksi mm. Koijärvi-liikkeessä ja Ö-ryhmässä aktiivisen isosiskoni kautta. Ensimmäisen kansalaisaktivistisen tekoni tein siskon yllytyksestä kahdeksanvuotiaana: ripustin talomme rappukäytävään julisteen, jossa vaadin kaikkien autojen hävittämistä ja koko korttelipihan muuttamista lasten leikkipaikaksi ja kukkakedoksi. Äiti poisti sen alle puolessa tunnissa.

Siskon ansiosta päädyin myös 17-vuotiaana kesätöihin varsinaiseen hippien mekkaan, Korkeavuorenkadun Kasvisravintolaan, jossa työskentelin usean vuoden.

Olin kasvissyöjä nuorena viitisen vuotta. Sairastuttuani anemiaan ja jouduttuani parikymppisenä sairaalahoitoon hemoglobiinilla 70 tajusin, ettei kasvissyönti ole minun kehoni juttu.

Olen käyttänyt itselläni ja lapsillani monia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Meditoin, viljelen pientä pihapalstaa ja suosin matkustelun sijasta kotoilua.

Mitä turhaa ostit viimeksi?

Järkyttävän hintaiset tuhkimotipat, jotka eivät olleet edes luonnonkosmetiikkaa. Näinkin voi käydä.

Ostatko mielummin ulkomaista luomua vai kotimaista lähiruokaa?

Kotimaista lähiruokaa.

Mitä tarkoittaa ”superfood”?

Parsakaali!

Kasvisruokabravuurisi?

Intialainen mausteinen pinaatti-tuorejuustokastike.

Suosikkikirppiksesi?

Täällä maalla lähikirppiksiä on vain yksi ja sen valikoima on milloin mitäkin. Helsingissä käydessä Iso-Roban UFF:ista on löynyt usein kaikkea kivaa.  Kaipaan Korkeavuorenkadulla ja Sörnäisissä olleita Patinapuoteja, joissa oli uskomaton valikoima aitoja 60-luvun (hippi!) vaatteita.

Paras kierrätyshankintasi

Kuistin ruokapöydän tuolit, 4 kpl 30 eurolla Espoon Niittykummun Fidasta. Läheiseltä kaatopaikalta olen myös löytänyt tosi hienoja tuoleja ja palleja.

Kotimaan suosikkimatkakohteesi?

Savonlinna. Siellä on Suomen hienoin luonto, linna ja vesistö. Paikkakunta tuli tutuksi neljänä oopperajuhlakuorovuotena. Kesä ilman Savonlinnaa ei tunnu kesältä.

Ekojeesusarvosana?

Maalla asuvana saan paljosta autoilusta niin paljon miinuspisteitä, että suoritus jäänee seiskan tasolle.

Hippielämää jonkun Amsterdamin kanaalin varrella. Kuvassa näkyvä vaarini vanha mokkatakki, joka toimi hyvänä istuskelualustana tällä 80-luvun lopun interraililla on minulla edelleen aktiivikäytössä. Eläköön sukupolvelta toiselle kestävät vaatteet!