keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Saat sen, mitä tarvitset

Kuvittele, että Jumala ilmestyy eteesi ja sanoo ”Lupaan, että kaikesta mitä sinulle tapahtuu tästä hetkestä eteenpäin, koituu sinulle mitä suurinta hyötyä ja menestystä.Vaikka se, mitä tapahtuu, voi joskus tuntua onnettomuudelta tai loukkaavalta, saat lopulta elämääsi suuren siunauksen ja hyödyn kaikesta siitä, mitä on tapahtunut.”
Tällaiseen  ajatusleikkiin kehoittaa Chris Prentiss kirjassaan Zen ja onnellisuuden taito (Basam Books 2008). Ajatus on aika lailla päinvastainen kuin suositussa aarrekartta/ vetovoiman laki-ajattelussa, jossa ihminen itse etukäteen päättää millaisia asioita itselleen haluaa ja sitten manifestoi ne itselleen. Prentiss taas uskoo, että ihmisen ei kannata tehdä itselleen tarkkaa toivelistaa. Hän kun ei näe elämänsä koko kuvaa eikä siten tiedä, mitä hän kehittyäkseen tarvitsee.
Otin juuri pois seinältä viimeisimmän aarrekarttani enkä usko tekeväni enää uutta. Jotain siinä on toteutunut, suurin osa ei. Mutta luultavasti toivoin vääriä asioita.
Tuulevi ja Henrik Aschanin hienossa kirjassa Selviämistarina – alkoholi parisuhteessa (Minerva 2010) törmäsin samaan ajatukseen. Kirjan lopussa Tuulevi, raitistuneen alkoholistin vaimo, siteeraa Tommy Hellsteniä, joka hänkin on todennut, että kun ihminen pyytää sitä mitä hän kaipaa, hän saattaakin saada sitä mitä hän tarvitsee.
Tuulevi, myös aarrekarttametodin ystävä, kirjoittaa kirjassa toivoneensa ikävistä tunteista vapautumista, luottamusta, intohimoa, harmoniaa sekä rakkautta. Sen sijaan hän sai alkoholistin vaimona kokea täydellisen luottamuksen puutteen ja intohimottomuuden. Harmonian sijaan tuli kaaosta ja kestämättömältä tuntunutta epämääräisyyttä, rakkauden sijaan rakkaudettomuutta, lohduttomuutta ja yksinäisyyttä. Vasta näitä ikäviä tunteita (tunteita, joita hän ei alunperin nimenomaan halunnut kokea) läpielämällä alta paljastui kuitenkin aikanaan jotain uutta, parempaa ja aidompaa.
Koskettava kirja, suosittelen!


6 kommenttia:

  1. Tässä oli lohdullista tekstiä. Olen jotenkin hassusti välillä ajatellut, että onko minussa jotain "vikaa", kun en "halua" (juuri) mitään!? ;) En tunne tarvetta manifestoida, leikata kuvia ja toivoa jotain. En tavaraa, enkä oikeastaan tunteitakaan. Ainoa mitä haluan, on säilyttää tämä sisäinen tunne siitä, että enimmäkseen on kosketuksissa sisäisen, syvimmän tietoisuutensa kanssa. Eli että on tietynlainen mielenrauha ja luottamus kaikkeen. Vaikka rahat ovat juuri loppumassa ja normaalisti olisin paniikissa, en tiedä miksi olen aika rauhallinen. Teen mihin pystyn, en voi tai halua "pakottaa" itseäni mihinkään, koska se ei toimi.

    En halua menestyä, rikastua, välttämättä edes rakastua. Toki haluan tulla toimeen, saada laskut maksetuksi ja saada ruokaa, se on tiju tavoitteeni. Ehkä siitä ei tarvitse tehdä aarrekarttaa :). Sinkkuna rakkauskin olisi tervetullut, mutta en minä siihenkään haluun halua takertua tai ripustautua.

    Jotenkin uskon myös, että kaikella on tarkoituksensa. On tunne, että vaikka moni katsoisi esim. taloudellista ja sosiaalista tilannettani säälien, minä tunnen saaneeni tosi paljon ja saavani koko ajan. Ilman mitään näkyvää tai aarrekartan ruksimista. Mielenrauha riittää ja siitä kumpuaa kaikki.

    VastaaPoista
  2. Aarrekarttoja olen tehnyt vaikeissa elämäntilanteissa selvittääkseni toiveitani, mutta uskon lujasti että meille tulee se minkä tarvitsemme - usein vaan niin eri tavalla kuin haluaisimme... Kerran on käynyt niin, että yli kaksikymmenkohtainen toivelistani on toteunut pilkulleen. Se on jo ihme jota en edes uskaltanut toivoa!

    Jotkut muuten vääntävät tämän mieluummin muotoon "saat sen minkä ansaitset" - kamala ajatus!

    VastaaPoista
  3. Tämäpä oli lohduttava kirjoitus juuri tähän hetkeen.

    Olen tekemässä suuria muutoksia elämääni, jotka valvottavat öisin.

    Ajatus siitä, että kaikki mitä minulle tapahtuu tästä hetkestä eteenpäin, niistä koituu minulle hyötyä ja menestystä, kuulostaa todella hyvältä fiksulta juuri nyt.

    Minua ei varsinaisesti ole onnettomuus tai suru kohdannut, päinvastoin. Silti olen epävarma ja piehtaroin lakanoissani.

    Kokeillaan tuoko Prentissin ajautusmalli helpostusta ahdistukseeni.

    VastaaPoista
  4. Maahiska: olis ihanan kutkuttavaa kuulla millaisia asioita noi 20 asiaa olivat. Valottaisitko edes jotain :-) ?

    En ole itse koskaan karttaa tehnyt, kun en ole oikein mitään konkreettista osannut toivoa.

    Mun toiveet on jotain abstraktia: pidempi pinna, rauhallisempi mieli, tyytyväisyys nykytilanteeseen, diplomaattisempi tapa kommunikoida,jne, jne. Miten nämä ilmaistaan aarrekartalla?

    Jos haluais Pariisiin, hiusten pidennyksen ja tehosekoittiminen, ne olis helppo kuvata kartalle.

    VastaaPoista
  5. Minulle tulee entisenä teologina noista Secret-tyyppisistä jutuista mieleen menestysteologia, jonka oppien mukaan Jumalan suosio näkyy aina juuri varakkuutena. Menestysteologian mukaan jokainen, joka on manifestoinut itselleen rahaa on siis Jumalan suosiossa so. henkisesti kehittynyt ja köyhät eivät. En oikein ymmärrä, mihin tällä logiikalla sijoittuvat esimerkiksi eri uskontojen köyhyydessä elävät askeettipyhymykset.
    terv. eräs, joka on laittanut aarrekarttaan aarrekartan perään rahaa, ja on vaan köyhtynyt...

    VastaaPoista
  6. Hmmm.... se kaamean pitkä lista täsmällisiä toiveita liittyi toivomaani puolisoon, joka alkoi sanoilla "Rakas Jumala, anna minulle...." ja jopa uskomattomimmat toiveeni kävivät toteen. Siinä vierähti noin kuusi vuotta, mutta se toimi. Kirjoittaessani en lainkaan edes kuvitellut, että sellaista ihmistä on olemassakaan. Jälkikäteen olen naureskellut, että olisi pitänyt toivoa myös tasaista mielenlaatua ja taipumusta Olla Vislaamatta Hampaitten Välistä :D

    Aarrekarttaan ei tosiaan kannata laittaa rahaa, koska kartta ei osaa tulkita mitä niille pitäisi tapahtua....

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.