torstai 31. toukokuuta 2012

Permakulttuuri For Dummies

Luin juuri Riikka Kaihovaaran tuoreen kirjan Riippumaton puutarha (Visio 2012). Aplodit sille! Vihdoinkin käsillä on suomalainen kirja, joka selittää selkeästi meistä hitaimmillekin, että permakulttuuri ei ole jälleen yksi uusi pinnallinen puutarhatrendi, vaan mahdollisesti piankin se ainoa mahdollinen tapa tuottaa ruokaa.

Kirjan nimi ei viittaa riippumattoihin vaan fossiilisista polttoaineista riippumattomaan puutarhanhoitoon. Sellainenkin on mahdollista, ja kirja kertoo konkreettisesti miten. Kaihovaara kirjoittaa heti kirjansa alussa:

En ole taipuvainen uskomaan tuomiopäivän ennustuksiin, mutta tätä kirjaa varten lukemani raportit pysäyttivät. Öljy- maakaasu- ja fosforivarannot ovat käymässä vähiin. Ihan oikeasti. Kun öljy loppuu, nykyisenkaltainen teollinen ruoantuotanto romahtaa.

Öljypiikin lisäksi nyt puhutaan fosforipiikistä. Synkimpien arvioiden lisäksi louhittua fosforia riittää enää noin 50 vuodeksi. Ilman fosforia ei nykyisenkaltaista maanviljelystä voi enää harjoittaa, sillä se on yksi tärkeimmistä lannoitteista aikamme paljon kärsineillä pelloilla. Joillain alueilla maaperä on tehoviljelyn takia jo kärsinyt niin paljon, että edes lannoitus ja keinokastelu eivät saa sitä elpymään. Kaihovaaran mukaan myös kaivannaisten louhiminen, jalostaminen ja kuljetus kuluttavat valtavasti fosiilisia polttoaineita:

Jokaisen kotipuutarhaamme levittämämme lannoitesäkin takana on pitkä ketju rekkoja, koneita ja laitteita.

Eivätkä kemialliset lannoitteet edes tuota hyvälaatuisia satoja; köyhässä maaperässä kasvanut ruoka on ravinneköyhää. Pahimmillaan tehoviljellyt vihannekset ovat Kaihovaaran mukaan: "mineraalilannoitteilla paisutettua kudosta, joka on ravintoarvoiltaan tyhjää täynnä."

Miten tämä kaikki sitten liittyy meidän suomalaisiin pihoihimme? Emmehän me niitä tehoviljele, emmekä käytä pihoillamme"myrkkyjä"? Kaihovaaran kirja avaa silmät tehokkaasti kaikelle sille, mitä meille puutarhaliikkeissä ekologisena ja luonnollisena kaupataan. Tämän kirjan jälkeen en esimerkiksi halua enää ostaa pihalleni turvetta missään muodossa.


Todella toivon, että jokainen luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostunut hankkisi itselleen tämän teoksen, siksi en rupea sen sisältöä tässä enempää avaamaan. Täältä löytyy hyvä juttu kirjasta ja rupesinpa kirjan innostamana itse pohtimaan, miten olen onnistunut tähän asti soveltamaan permakulttuurisia periaatteita omalla pihallani.

- lannoitteeni tulee suurelta osin eräältä lähitallilta, lämpökompostoristani sekä lehtikompostista. Jälkimmäinen on, vain osinkin maatuneena, loistavaa pohjaa uusille kohopenkeille. Pidemmälle maatunuttaa lämpökompostorin kompostia levitän viljelyalueet täyteen aina syksyllä kun sato on korjattu.
- kompostoin myös kissan ekopelletit omaan kasaansa. Tämä vaatii pidemmän kompostointiajan syistä joita käsiteltiin aiemmin täällä
- ajan nurmikkoa vain osin, sillä tarvitsen itse keräämiäni pitkiä ruohoja katteeksi ja lannoitteeksi viljelyksille. Olki kun vain peittää, muttei lannoita. Erityisesti tomaatit pitävät ruohosilpusta.
- Pihaltani ei ole kuljetettu pois mitään: kaikki louhitut ja pois kangetut kivet on säilytetty täällä ja niistä on tehty tontille kivimuureja ja kukkapenkkien reunuksia. Tuntuisi ihan hullulta ostaa puutarhaliikkeestä erityisiä koristekiviä
- koska minulla ei ole käytettävissäni jokea tai järveä kasteluun, säästän vesijohtovettä kasvipenkkien kattamisella sekä kastelukannun käytöllä. Olisi tietty helpompaa ruiskuttaa vedet kasvimaalle letkulla tai sadettajalla, mutta vesihävikki on tällöin suuri. Hellepäivän jälkeen kasvikset myös saavat shokkeja liian kylmästä vesijohtovedestä. Seisotan vettä siis ensin kolmessa tynnyrissä ja toisinaan lisään kasteluveteen lannoittavia yrttejä, kuten nokkosta. Vasta yhteen tynnyreistä olen saanut järjestettyä sadeveden keruun.

Permakulttuurin koko idea on lyhyesti se, että jokainen piha tai isompikin maatila rupeaisi pyörittämään itse itseään. Kirjaan haastateltu viljelijä Tuomas Mattila tiivistää:

Permakulttuuri ottaa koko tuotantoketjun, lättää sen jollekin alueelle ja yrittää saada sen koko ketjun toimimaan niin, ettei sieltä tule yhtään käyttämätöntä outputia eli jätettä ja että se ei tarvitsisi yhtään ulkopuolista inputia eli työtä tai resursseja.
 
Omavaraisguru John Seymour on julistanut, että omavaraisessa huushollissa roska-auton ei ikinä tarvitse käydä, sillä kaikki kiertää talosta puutarhaan ja taas takaisin. Jos puutarha on suunniteltu toimivaksi, se ei tuota jätettä, vaan yhden osan jäte on toisen panos.

Tavallisessa omakotitalossa hullua on esimerkiksi heittää takan tuhkat tuuleen tai kananmunien kuoret roskikseen - ja sitten raahata rautakaupasta kalkkisäkkejä, kun täsmälleen saman kalkin maalleen olisi voinut saada tuhkasta ja kananmunien kuorista. Kaihovaaran kirja antaa lukemattomia tämäntyyppisiä käytännön esimerkkejä. Toivottavasti tämä hieno kirja herättää ja havahduttaa mahdollisimman monet puutarha-ihmiset!


Keräkaalini ovat olleet maassa jo pari viikkoa. Öiksi huputan ne Mehukattipulloilla, joiden pohja on leikattu irti.
Paitsi sinä yhtenä yönä, jolloin unohdin tehdä tämän ja yksi kaaleista kuoli.


Tämän kevään suurin mysteeri on näiden kesäkurpitsojen itämisprosentti: 30 siemenestä vain yksi iti. Siemenet olivat Hyötykasviyhdistyksestä (ja tässä oli kolmea eri kurpitsalajiketta), taimimulta Kekkilältä. Kummassa vika? Ja miksi tämä yksi ainut sitten kukoistaa?


Eräänlaista permakulttuurista kumppanuuslajien rinnakkaineloa tämäkin: lipstikka ja enkeli. Lipstikka on perinteisesti istutettu Suomessa pääoven läheisyyteen, sillä sen uskotaan suojelevan taloa. Samaa virkaa toimittaa enkeli.

17 kommenttia:

  1. Kesäkurpitsojen itämisestä: systeri on tehnyt tomaatintaimia hyvällä menestyksellä jo n 20 vuotta. Tämä vuonna taimet eivät itäneet ja multa meni ikään kuin homeeseen. Multana oli Kekkilän taimimulta. Systeri soitti Kekkilään, mutta eihän heidän mullassaan ole mitään vikaa. Kannattaa varmaankin ottaa yhteyttä sinne.

    VastaaPoista
  2. Täällä parvekepuutarhuri ihastelee blogiasi <3

    Kesäkurpitsat ensimmäistä vuotta kokeilussa. Hortuksen pussista itänyt tällä hetkellä (reilu viikko mullissa) 4 tainta, joista yksi aivan valtava ja 3 muuta pieniä. Muissa istutuskupeissa ei ole alun alkua.

    VastaaPoista
  3. Taas upea kirjoitus sinulta, kiitos.
    Istutin erilaisia kurpitsoita, jotka itivät hyvin. Yksi ainokainen jäi itimättä ja unohtui silti astiaan, viikkoja muita myöhemmin se kohosi mullasta. Tuumin silloin olisiko kurpitsan siemenet kannattanut liottaa hetken vedessä. Toivotaan että sinullekin sattui hitaamman sorttisia siemeniä ja ne vielä nousevat mullasta.

    VastaaPoista
  4. Hienoa että aiheesta on tullut suomalainen opas!
    Jos et ole nähnyt vielä linkkaamaani videota, suosittelen! Siinä annetaan myös huikea esimerkki perma-eläintuotannosta.
    http://www.ted.com/talks/lang/en/michael_pollan_gives_a_plant_s_eye_view.html

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Ei ole totta, minunkin multaani tuli selvä homekerros...

    Hanna: kiitos linkistä, pitääpä tutustua.

    VastaaPoista
  6. Meni minunkin istutusmulta homeeseen. Vielä kun muistaisi mullan nimen...

    Kirjavinkki todella kiinnostava. Laitoin saman tien kirjaston varaukseen.

    VastaaPoista
  7. Iso hävikki siemnissä oli minulla taas Hyötykasviyhdistyksen kautta ostetuissa sokerimaissin siemenissä (sekä lioitin että en liottanut, eikä eroa itävyydessä). Harmittaa. Pitää näköjään laittaa multafirmojen nimet muistiin varuilta myös. Kesäkurpitsa kyllä iti paremmin, mutta vain puolet niistä iti.

    VastaaPoista
  8. Minä ärsyynnyin ihan suunnattomasti tuosta Voiman artikkelista. Olen ihan samoilla linjoilla noissa myrkyttömyyksissä ja luonnonmukaisuudessa ja pyrin omassa elämässä omavaraisuuten omissa puitteissani. Mutta olen asunut maalla koko ikäni ja kaikki esivanhempani ovat olleet viljelijöitä ja ihan sillä kokemuksella ärsyynnyin ihan suunnattomastu tuosta kohdasta, että ei luonnossakaan kukaan kitke tai kastele. Jos koko vuoden elanto on omassa maassa ja omissa käsissä niin ei sitä kädet lavällään jäädä odottamaan sadetta tai petopunkkeja, vaikkei myrkkyjä käytäkään. Jos elanto saadaan koskemattomasta luonnosta, se on kyllä keräilyä, eikä viljelyä. Ihan saletisti maanviljely vaatii työtä ja työtä, oli se sitten harrastus tai leipätyö. Pitäisi lukea tuo kirja, että tietäisi mistä siinä on kyse.

    VastaaPoista
  9. Miten päin laitoit kurpitsan siemenet maahan? Minä opin vasta viime vuonna, että ne pitää laittaa samalla tapaa kapea puoli ylöspäin, muuten mätänäevät helposti mullan sisään. Itämisprosentti nousi huomattavasti (paitsi ufolla edelleen alhainen). Voi olla että tämä on asia minkä kaikki muut paitsi minä olen tiennyt.

    VastaaPoista
  10. Hyvä juttu taasen ja kirjan aion lukea heti, kun saan tuon Suomalaisen ruokalasku-kirjan luettua.

    Minullakin kekkilän kylvöseoksessa on ollut hometta, onkohan siinä nyt tosissaan ollut jotain häikkää..?

    VastaaPoista
  11. Jep jep, äidilläni Kekkilän taimimulta oli tänä vuonna myös huonompaa kuin muiden vastaavat, multa homehtui ja itämisprosentti oli huono. Ei ole mennyt ihan putkeen Kekkiläkkä taimimulta tänä vuonna?

    VastaaPoista
  12. Hienoa että aiheesta on tullut Suomeksikin kirjoja! Permakulttuurista yms olen kahlannut kirjan jos toisenkin läpi ja suosittelen kyllä kaikkia ko. konseptiin tutustumaan. Varoituksen sanana tosin että siltäkin saralta löytyy näitä puritaaneja konseptin suhteen, kun taas paljon järkevämpää olisi lähestyä aihetta progressiivisesti ja vähitellen siirtyä pois tehotuotannosta.

    Aidosti kestävää yhteiskuntaa kun emme me, eivätkä vielä lapsenlapsemmekaan, pysty rakentamaan - jotta siihen päästään, puhutaan minimissäänkin 100-200 vuoden kehityksestä.

    VastaaPoista
  13. Kaihovaaran kirja on mahtava, tuli omaan kirjastoon pari viikkoa sitten ja luin sen välittömästi. Aion vinkata sitä kaikille tutuille ja tuntemattomille. Kirja todella tuli tarpeeseen! Tilasin kaikki siemenet Hyötykasviyhdistyksestä, itse keräämieni lisäksi. Tänä vuonna oli todella surkea itämisprosentti kesäkurpitsalla, tuoksuherneellä, köynnöskrassilla ja joillain pavuilla. Olen hämmästellyt tätä laajalti ja muillakin on ollut samoja kokemuksia.

    VastaaPoista
  14. Hyvä kirjoitus. Täytyy etsiä tuo kirja käsiin. Nuo kurpitsansiemenet - ostin Hyötykasviyhdistykseltä neljä pussia erilaisia kurpitsoja ja jokaisessa oli tarkalleen 10 siementä. Panin ne biolanin mustaan multaan, kun taimikasvatus multa oli kaupasta loppunut. Kaksi jäi itämättä ja nyt minä hukun kurpitsan taimiin ja syyskesällä kurpitsoihin. En ole tiennyt tuota lipstikan perinteistä istutuspaikkaa, minulla se on pihan perimmäisessä nurkassa, täytyykin miettiä ainakin osan siirtämistä. Tänään kuivasin siitä ensimmäisen sadon, kolmea odotan.

    VastaaPoista
  15. Tuohon kirjaan pitää päästä käsiksi. Tuolta ylempää symppaan ja vähän komppaankin Mammukkaa. Minäkin olen "oikeasti" maalta ja tiedän mitä on pelissä kun joku pahemmansorttinen kuoriainen käy viljelysten kimppuun. Tai jotain muuta. Siksi maltti on tärkeää, ja ehkä nimenomaan siirtymävaiheen kärsivällisyys. Ei sitä todella opi hetkessä miten kasvit saadaan hyödyttämään toisiaan, ja aina voi tulla kriisejä joitten kanssa ei auta olla liian idealistinen jos haluaa satoakin saada. Monelle käytännön luonnonmukaisen viljelyn oppiminen on ollut elämäntyö, ja paljon sitä kautta kertyneestä tiedosta on ehtinyt jo kadotakin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Mutta eipä siinä auta kuin opetella uudestaan.

    Olen käynyt joka päivä kesäkurpitsa- kurkku- ja kurpitsavauvalassa katsomassa joko näkyisi taimia. Nyt näkyy. Mutta minulla multa oli tuolta oman pihan perältä. Totta kuitenkin että minullakin virallinen kylvömulta meni homeeseen aiemmin keväällä. Paljon mahdollista että se oli Kekkilää. Ihan varma en ole.

    Lipstikasta vielä, tätä sijoitussuositusta en minäkään ollut kuullut. Sen sijaan olen kuullut että lipstikka laitetaan karjan saataville koska se lisää sonnien kuntoisuutta.

    VastaaPoista
  16. Tilasin kirjan heti, kiitos vinkistä! Kekkilän taimimulta on ollut jo vuosia sellaista, että siihen iskee kanelihome, sellainen ruskea. Reklamoin sen ainoan kerran kun sitä erehdyin ostamaan ja kylvöni menivät pilalle. Sain pahoittelut ja tuotepaketin. Monella puutarhatutulla on ollut sama ongelma milloin minäkin vuonna.

    Voisi tietenkin sekoitella kylvömullan itse, ehkä. En ole siihen vielä ryhtynyt - ehkä kirjan jälkeen ryhdynkin - siihen asti olen käyttänyt sellaista "ammattilaiskäyttöön" tarkoitettua ruukutusmultaa, johon olen tarvittaessa lisännyt vielä hiekkaa.

    Kiitos muutenkin tästä blogista. Aina tulee ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  17. Olempas ollut pahalla tuulella kun kommentoin tuonne. Nolottaa kiukutella toisen blogissa. Kävin kirjastosta varaamassa kirjan. Olivat vasta tilanneet sen valikoimaan, joten saan ihan uunituoreen yksilön :) Joo siis oikeasti se mitä olen permakulttuurista lukenut vaikuttaa tosi järkeenkäyvältä ja omalla tontilla aika monessa olen ihan jo luonnostaan niin toiminut. Kritisoin lähinnä tuota artikkelia, enkä kirjaa kun enhän sitä siis ole lukenut :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.