Kalpeanaama, Suomen omatunto

On pitänyt jo viikon postata Palefacen uudesta levystä Maan tapa, mutta en ole saanut levyä käsiini. Se on kyllä ollut omistuksessani, mutta sen ovat jatkuvasti ryöstäneet kuunteluun 11- ja 18-vuotiaat poikani. Tämä siis levyn ekana plussana mainittakoon: nuorten mielestä levy on kerta kaikkiaan viilee ja pelkkää asiaa alusta loppuun. Oma lempikappaleeni albumilta, Nestehöyryjää, kannustaakin:

koululainen haasta väittelyyn se maikka/ kansalainen näytä presidentin paikka
suomalainen vaihda sama vanha skraitta/ sillä tää on turbulentti aika
sill´on arrogantti olemus ja piikkikauluspaita/ hampaat hohtaa, miten sydämen laita?
ja lobbaamalla saatiin kylille se laiva/ josta syrjäytyneet tiputetaan ylitse laidan 

Maan tapa-levyä on jo ehditty moitiskella liiankin synkäksi, liiankin julistavaksi. Mitä se oikein valittaa ja saarnaa, liian raskasta ja lohdutonta huh-huh ja niin edespäin. Mutta kuka näistä asioista laulaisi ellei juuri maamme omatunto, pienten puolta pitävä Karri Miettinen?

Aihepiiriltään levy on siirtynyt kotimaan asioista isomman tason kysymyksiin. Teksteissä vilisevät globaalit katastrofit, sodat, luonnonmullistukset ja ihmisten yleinen välinpitämättömyys, mutta toivoakin näkyy. Tämä YleX:n haastattelusta poimittu Palefacen oma ehdotus on minusta hieno:

- Nyt on paljon puhutun kuntamuutoksen sijaan aloitettava ihmiskuntamuutos. Kaikkea ei tarvitse kääntää päälaelleen, mutta ihmisten asenteiden ja ajattelutavan on muututtava, ennen kuin on liian myöhäistä. Pitää korjata näkökulmia, ja kehittää rauhan teollisuus. On syytä löytää keinoja, joilla pystymme suuntaan uudelleen yhteiskunnan rahavirtoja positiivisiin asioihin, ja käyttää jo vallitsevia rakenteita hyväntuottamiseen.

ps. Palefacen tuottaja/säveltäjä/yleinen takapiru on serkkuni Joel Attila. Mutta tämä on vaikuttanut Paleface-fanitukseeni ainoastaan siinä, että Joelin ansiosta olen tullut ylipäänsä tutustunut kyseiseen artistiin. Suomiräp kun ei muuten ehkä eksyisi nelikymppisen äiti-ihmisen levylautaselle.