sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Minä osaan!

Olen koko aikuisikäni kuulunut käsityökammoisten joukkoon. Puikot ovat herättäneet minussa yhtä pelonsekaisia tunteita kuin rakentamiskammoisissa moottorisaha. Samalla oma käsityötaidottomuus on harmittanut, sillä arvostan käsillä tekemistä yli kaiken.

Eilen ystävä neuvoi minut alkuun ja nyt olen päässyt vihdoin vauhtiin. Älkää naurako, vaikka tässä duunataankin vasta ekaluokkalaistasoista käsityötä eli huovutettavaa patalappua. Minulle alkuun pääseminen oli kynnyksistä suurin. Ja tämä nimenomainen kynnys oli noussut todella korkealle.

Minä osaan!


11 kommenttia:

  1. Ihanaa, koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uusia taitoja !

    VastaaPoista
  2. Hei, totta kai sä osaat! Hyvä, hyvä, se aloittaminen on monesti se vaikein osuus. Eihän sitä tiedä osaako, jos ei ole ennen tehnyt ;)Mä osaan neuloa, mutten lukea neuleohjeita. Ne vaan ei mee mulla jakeluun. Mä neulonkin aina omasta päästä ja tulos yllättää joka kerta :D

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös vasta näin hyvinkin aikuisena opetellut vähän neulomaan - koulukässä kauhistutti ja sen jälkeen vain muutamia vaiheita oli jolloin innostuin hetkellisesti. Nyt viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana olen tehnyt muutaman torkkupeiton - sukkia kudoin joku talvi sitten aika monet... Virkkaaminen ja kutominen ovat jotenkin hyvin terapeuttisia - siinä saa rentouduttua ja miettittyä monenlaisia asioita.

    VastaaPoista
  4. Luulen, että kun alkuun pääset, huomaat osaavasi jopa enenmmän kuin kuvittelitkaan! Itse tekeminen ON ihanaa!

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa, että aloitit! :)

    Olen miettinyt paljon uskaltamista ja itsensä hyväksymistä käsitöiden tekemisessä, niin opettajan kuin tekijänkin roolissa.

    Löysin joku aika sitten japanilaiset virkatut amigurumit ja sen rentouden, jolla niiden parissa puuhaillaan. Olen huomannut, että tiukkapipoisuus siinä, minkälaista jälkeä langalla saa aikaan, höllenee virkatessa jotain pientä ja söpöä. Purkamaankin ehtii monta kertaa, jos jälki ei miellytä.

    Minulla on hyvin filosofinen lähestymistapa langan työstämiseen, ajattelen sitä elämänlankana. Silmukka kerrallaan virkkaan elämää(ni). Vastaan tulee vaikka mitä, mutta valmista ei tule, jos jättää yhdenkin silmukan välistä. Joskus joutuu palaamaan takaisin päin. Joskus pitää vain hyväksyä virheet. Joskus käsiala on tiukkaa ja puikot eivät luista, joskus taas homma sujuu silmätkin kiinni. Hyvin usein käsieni pitää vain saada tekemistä, silloin kaikki kirkastuu. Ja kaiken kruunaa tietenkin se ilo, jota tekemäni pikkuotukset herättävät saajissaan. ;) Silmukoilla on merkitys.

    VastaaPoista
  6. Hyvä Marikka! Minulla oli pitkään myös tauko käsitöiden tekemisessä. Ajattelin etten osaa tarpeeks hyvin niin ei mun kannata aloittaakaan mitään neulomaan. Inhoan vaikeita ohjeita koska mun kärsivällisyys jää siihen etten jaksa tavata ohjeita. Nyt olen neulonut tai enenmmänkin virkannut helppoja juttuja: tiskirättejä, pyöreän maton jne.. ja käsillä tekeminen on oikeasti meditatiivista!

    VastaaPoista
  7. Jeeee - on ihanaa löytää itsestään uusia taitoja!

    Ehkä joskus vielä kutimet pysyvät minunkin käsissäni ;)

    VastaaPoista
  8. Hienoa! Minäkin olen ollut aikuisopiskelija käsitöissä. Ja kuule, ne puikot ja koukut koukuttavat yllättävän nopeasti :)

    VastaaPoista
  9. Hienoa, onnittelut! Neulominen on ihanaa!!

    VastaaPoista
  10. Siitä se lähtee! Omin käsin tehty on aina kaunista ja arvokasta :)

    VastaaPoista
  11. Iso kiitos kaikille tsempeistä! Nyt lainattu on iso pino käsityökirjoja ja olen ostanut jo elämäni toisen lankakerän...tähän voi kyllä hurahtaa, ja pahasti!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.