Pihaviljely on vallankumous

Tiedän tiedän, minuakin aina ärsyttävät ne somessa kiertävät Tedx-puheet, jotka on puffaajan itsensä mielestä aina pakko katsoa. Nehän ovat kaikki aina piinallisen pitkiä (lue: yli kiireisen ihmisen kolmen minuutin toleranssin).

Kaikille pihaviljelijöille suosittelen kuitenkin lämpimästi tätä puhetta. Siinä puhuu Kitchen Gardeners Internationalin perustaja Roger Doiron, joka on paitsi viisas myös hauska. Kiireisille ja/tai nettivideoille allergisoituneille lyhyt vaikkakin kökkö itse tehty käännös puheensa A Subversive Plot (engl. sanaleikki: tarkoittaa niin vallankumouksellista juonta kuin vallankumouksellista viljelypalstaa) ydinviestistä:

Ruoka on paitsi energian myös vallan muoto. Kun kannustamme ihmisiä oman ruokansa viljelyyn, me kannustamme heitä oikeastaan vallankumoukseen. Me yllytämme ihmisiä ottamaan takaisin sen vallan, joka koskee heidän ruokavaliotaan, terveyttään ja oman lompakkonsa sisältöä. Vallankumouksellista tässä on tietysti se, että valta on ensin otettava pois niiltä yhteiskuntamme toimijoilta, jotka tällä hetkellä hallitsevat näitä asioita.

Voitte miettiä itseksenne keitä nämä tahot voisivat olla.

Itse näen viljelyn eräänlaisena terveellisenä porttihuumeena kohti muita ruokaan liittyviä vapauden muotoja. Siitä kun aloitat viljelyn ei mene yleensä kauaa siihen kun havaitset, että sinun pitäisi myös osata tehdä ruokaa viljelemistäsi tuotteista. Seuraavaksi voitkin jo kiinnostua säilönnästä.

Käsityöharrastus jatkuu ja kiihtyy. Kunnon käsityöblogeissa tällaisia tuotoksia ei tohtisi esitellä, mutta tämä onkin aikuisaloittelijan dokumenttia. Sekä minä että tytär olimme molemmat vaikuttuneita kun sain tehtyä ihan oikeasti tarpeellisen jutun eli tämän kännykkäkotelon tytölle Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohjeilla. Nyt on tekeillä pipo pojalle.

Pääsiäisenä tapasin hyvän Englannissa asuvan ystäväni ja kohdalleni kolahti oikea lottovoitto. Tuli puheeksi käsityöinnostukseni ja paljastui, että tämä huipputiedenainen oli käsityöfriikki (kahdenkymmenen vuoden ystävyytemme aikana tämä ei koskaan ollut tullut esiin, mutta nyt, samalle aaltopituudelle virittyneenä, käsityöihmisiä alkaa paljastua joka puolelta).

Ystävä halusi lahjoittaa minulle kaikki Suomen lankansa ja puikkonsa, joita oli muovipussikaupalla. Niitä kun oli kuulemma Englannin kotinsakin täynnä. Vanhempansa (joiden luona siis asui aina Suomessa käydessään) olivat jo moneen kertaan pyytäneet häntä viemään koko satsin jonnekin roskalavalle, pois koita keräämästä. Kymmeniä keriä ilmaista harjoituslankaa ja kaikki mahdolliset puikot! Näin toisen riesa on toisen aarre.