Olen pohtinut kysymystä aiemmin mm. täällä, mutta kysymyksestä inspiroituneena (sillä tässä asiaa haastettiin tarkastelemaan laajemmin, siis oletuksella, että ratkaisuja tehtäisiin yhteiskunnallisella tasolla) vastaan siihen uudestaan.
1. Olisin valmis laskemaan sähkönkulutustani huomattavasti. Voisin laskea sisälämpötilaa vielä pari astetta eli pärjätä pelkällä puulämmityksellä. Voisin sopeutua yhteisesti toteutettaviin kokonaan sähköttömiin tunteihin, vaikka päivittäin. Oman kunnan tasolla (meillä katuvalot sammuvat koko pitäjästä yhdeltätoista) voisin sopeutua siihenkin, että katuvaloja ei olisi kuin pääväylillä. Maalla pimeys ei pelota.
2. Jos en enää kävisi eri kunnassa töissä (pian en enää käykään) voisin jättää auton käytön minimiin ja siirtyä pyöräilijäksi/potkukelkkailijaksi.
3. Kulutuksesta minulla olisi muutenkin varaa tinkiä vielä huomattavasti.
4. Terveydenhuollosta en olisi valmis nipistämään. Sen sijaan koulujen suhteen olisin valmis tekemään vanhempana huomattavasti enemmän varainkeruutyötä kaiken sellaisen ylimääräisen eteen, mitä koulu ei pysty kustantamaan. Olin pari vuotta vetämässä täysin ilman valtion apua toimivaa steinerkoulua. Kun on tottunut pähkäilemään mistä saisi laudat, jotta voisi rakentaa seuraavaksi vuodeksi kouluun pöydät, on hieman vaikeampaa ymmärtää sitä jatkuvaa marinaa peruskoulumme kurjuudesta. Luokissahan on jopa tietokoneita! Erityisopetuksesta en kuitenkaan olisi valmis nipistämään.
5. Olisin valmis jakamaan työpaikan puoliksi jonkun kanssa. Jäljelle jäävän ajan voisin pistää vaikka oman ruoan viljelyyn.
Mistä te olisitte valmiita luopumaan?
Viimeisimpään kissa-koira- postaukseen lopuksi tilannepäivitystä. Kissa ottaa elämän nykyään coolisti, koira häseltää ja touhottaa. Kissan zen on kuitenkin ollut esimerkillistä. Tultuaan siihen tulokseen, että koira on mitätön tapaus, kissa on suhtautunut kärsivällisesti koiran jatkuvaan tuuppimiseen, näykkimiseen, tassun paiskomiseen ja muihin kissasta käsittämättömiin leikkiinkutsu-eleisiin.
On vaikuttavaa seurata, miten kissa pysyy levollisessa puolivalvetilassa kehräten kuin pieni voimala (se onkin saanut jo lempinimen Liljan Kehräämö Oy), koiran tuuppiessa ja töniessä. Koska nämä ovat tilanteita, joissa surkea automaattikamerani ei pysy mukana, tässä pari kuvaa stabiilimmilta hetkiltä.
Sähkö! Juu, oma sähkölaskuni on huima, tunnustan. Siitä voi kyllä nipistää. Kiire on siitä mielenkiintoinen juttu, että tarvitsisin sitä lisää omaan elämääni. Toimintaa, menoja. Sairauslomalla/eläkkeellä ei ole muuta kuin aikaa. Voisin ottaa jonkun työstä vaikka 2 tuntia päivässä hoidettavakseni. Ehkä ensi vuonna palaan osa-aika työhön. Tällaisia mietteitä...
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAika samanlaisiin luopumisiin olisin valmis minäkin.
VastaaPoistaKoulutuksesta en tosin suostuisi säästämään yhtään, ainakaan peruskoululta. Kokemuksesta tiedän, että keskivertosuomalaisvanhemmilta löytyy lopulta hyvin vähän tahtoa tehdä mitään lastensa koulutuksen tai siihen liittyvän toiminnan eteen. Meininki on vähän semmoinen, että ilman muuta meidän tenavien tarttee päästä esim. luokkaretkelle tai ulkoilupäivään, mutta minen kyllä missään tapauksessa myy vessapaperia tai ehdi toimimaan kimppakuljettajana. Tietysti ehkä koulujen varustelusta voisi tinkiä, mutta valitettavan usein ne säästöt kohdistuvat johonkin ihan muuhun kuin kalustoon, joten jollei nimenomaan oteta jotakin korvamerkittyä kalustomäärärahaa (en tiedä onko kouluilla semmoisia) pois, niin säästöt todennäköisesti kalahtavat ihan väärään nilkkaan.
Kysyt mistä olisin valmis luopumaan. Hieman vaikea listata, kun aika paljosta jo olen tietoisesti luopunut, mutta yritystä. Näiden vähentämisen eteen olen tehnyt ja teen edelleen töitä :
VastaaPoistaSähkönkulutus, osittain done
Kosmetiikka, lähestulkoon done
Vaateshoppailu, lähestulkoon done
Uusien tavaroiden shoppailu, done
Ulkomaanmatkat, done
Valmisruuat
Alkoholi, done
Keräilykohteiden shoppailu
Television katselu
Tietokoneen käyttö
Autoilu, pitkälti done
Karkit ja herkut, hmmm
Lasten mieltymykset ja harrastukset kuuluvat kyllä siihen kategoriaan, että hirveästi ei nipistetä. Tosin en kyllä panosta yhteisöllisyytteen koulumaailman hyväksi valitettavasti (tietyistä syistä).
Olen kyllä melko tasapainossa valintojeni kanssa :)
Minä voisin vielä vähän lisätä luopumisia.
VastaaPoistaKodinkoneet ovat jo minimissään, telkkaria ei ole, auto ja pesukone on yhteinen lasten talouksien kanssa, astianpesukonetta ei ole.Vatkain on, kahvinkeitin on, mutta ei muita pienkoneita. Lämmitys on osittain sähköllä kun entinen asukas on purkanut pönttöuunit kahta lukuunottamatta. Huonelämpötilaa on jo laskettu 18-19, talviaamuina jopa 16. Ruokaa en kasvata, mutta ostan suoraan tiloilta. Vaatteita ja kosmetiikkaa kuluu vähän, mutta suklaata ja herkkuja kuluu liikaa. Matkustelu ei ole koskaan ollut mieluista ja lentämistä boikotoin jo periaatteesta.Olen sairas, joten tk:n palveluja käytän aika usein ja lääkkeitä joudun syömään.En vaan enää tiedä mitä voisin vähentää(paitsi syömistä). Kovasti yritän olla tuhlaamatta ja se onnistuu automaattisesti, koska tulot ovat minimaaliset.
On oikeasti vaikea hahmottaa tuota alkuperäistä kysymystä.Itse kun saan elantoni palveluita myymällä, en tiedä missä vaiheessa talous olisi niin kuralla että minunkin palveluitteni kysyntä todella loppuisi. Varmaan aika heikkoa saisi olla. Tämä tarkoittaa, etten tunne itseäni taloudellisesti turvattomaksi (paitsi jos joudun toteamaan etten todellakaan pysty jatkamaan nykyistä työtäni) ja se saa tietysti aikaan sen, että minun voi olla turhankin helppo luvata luopumisia reteästi. Mutta koetetaanpa.
VastaaPoistaViime kädessä luulen, että olisin valmis muuttamaan oikeasti maalle ja elämään todella yksinkertaisesti ja omavaraisesti. Olen sellaisista oloista lähtöisin, joten tiedän aika hyvin mitä se on. Kun lapset ovat niin isoja jo, että he eivät enää kauan ole minun elämäntavastani riippuvaisia, tällainen voisi olla oikeasti olla mahdollista. Saisivat hakea perunansa maalta :-) Mies ei kyllä siinä vaiheessa todellakaan kehtaisi enää kutsua ketään meille :-)))
Maalla on pakko olla jonkinlainen kulkupeli. Auto ehkä vaihtuisi traktoriin tai vastaavaan? Tämä kuitenkin edellyttäisi edelleen öljytuotteiden käyttöä. Häkäpönttö? Hevosta en halua.
Tiedän että pärjäisin ilman telkkaria ja lehtiä, mutta ilman nettiä eläminen voisi olla vaikeaa koska tärkeitä sosiaalisia juttuja toteutuu nyt niin paljon netitse.
Muuten tavaraa on niin paljon, että varmaan pärjäisin loppuelämäni ostamatta paljoakaan uutta. Edesmenneet tätini ja setäni olivat 1910- ja 1920- luvuilla syntyneitä ja kun heidän jäämistöjään on katsellut viimeisten kymmenen vuoden aikana niin näkee, että hyvin harvakseltaan sinne on on tullut tavaroita sitten 1970-luvun. Siitä eteenpäin on korjattu ja kierrätetty. Ihan mahdollista tämä olisi nytkin. Ja on.
Toivon että tässäkin tulevaisuuden visiossa kirjastolaitos säilyy. Se on todellinen elinhermo, niinkuin koulut ja ontuvakin julkinen terveydenhuolto ja sosiaalitoimi.
Jos tällaista elämää eläisin, niin tiedän että tekemistä olisi koko ajan, mutta kiirettä tuskin.
Olisin valmis luopumaan teollisesta ruoasta, jos vastaavasi olisi aikaa päivittäin valmistaa ateriat itse.
VastaaPoistaOlisin valmis luopumaan kauppakeskuksista, elokuvateattereista ja älypuhelimista.
Kiinnostavaa lukea luopumisajatuksistanne. Kysymys tehtiin tosiaan sillä ajatuksella, että jos olisi yhtäkkiä kaikille pakollista luopua, mistä luopuisitte helpoiten? Jos elintaso oikeasti laskisi, kouluissakin olisi pakko säästää jostain, siitä siis näkökulmani.
VastaaPoistaLiisa: Totta, minunkaan vanhempani eivät ole sitten 1980-luvun montaakaan kalustetta ostaneet. Ja miksi pitäisi? Maallemuutosta.... minusta sinä kyllä mitä suurimmassa määrin jo asut maalla. Mitä siellä oikealla maalla olisi toisin? Enemmän peltoalaa?:)
Kuulin muuten juuri Helsinkiin perustetusta Ylläs-hallista. Mainoksen mukaan kyseessä on ympärivuotinen talviurheilukeskus. "Hallin kahdessa kerroksessa kulkee 1,1 kilometriä pitkä maisemoitu hiihtolatu, joka kiertelee aidon tuntuisessa Lapin ympäristössä"
Tällaisista energiasyöppöhullutuksista ja niiden turhuudesta tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta ehkä nyt vaan puhisen hiljaa... Olisin tosiaan siis valmis luopumaan Ylläshallista, mikäli olisin sinne koskaan eksynytkään.:)
Mielenkiintoisia listoja.
VastaaPoistaMinulle suurin kysymys on, voisinko luopua matkustamisesta ja etenkin lentämisestä. Sehän on aivan suhteettoman tuhlailevaa ja usein myös tavallaan turhaakin turhempaa. Saisin kyllä luopua aika paljosta muusta korvatakseni muutaman matkan aiheuttamat päästöt ja nykyisin matkustankin aina aika huonolla omallatunnolla. Tämä on jo saanut aikaan sen, että olemme vähentäneet lentämistä ja tehneet mitä ihanimpia kotimaanmatkoja. Mutta että päättäisin tai joku muu päättäisi puolestani, etten enää koskaan lennä mihinkään, että en tulisi koskaan näkemään muita mantereita, joista olen tähänkin asti lähinnä haaveillut, enkä voisi poistaa talven synkkyyttä pikaisella viikonlopulla keväisessä Euroopassa. Ahdistava ajatus! Voin vain kuvitella, miltä sama ajatus tuntuisi, jos omat sukulaiset tai läheiset ystävät asuisivat ulkomailla tai jos itse asuisi muualla. Tiedän hyvin, että moni elää silti onnellisena matkustamatta ja että moni ei pysty matkustamaan, mikä sekin lisää asiaan liittyvää angstia. Mutta jos pakko olisi ja kaikki muutkin niin tekisivät, voisin luopua lentokoneista. Jos vain jäisi edes juna.